no jaaha.
ilmotelkaas koiraystävät missä pääkaupunkiseudulla voi koiria uittaa?

meillä nyt iski semmoi probleema että lähilutakko on myyty yksityiselle, ja pian se aidataan, että mihins me sitte? ei viittittäis 1,5h enäjärvelle asti ajella aina kun haluaa mupet uittaa. näiden nuorimmaisten perussettiin kuuluu myös vedestä nouto, joten kesäviilennyksen lisäksi harrastumielessä olis kiva kerta vkoon/kahteen päästä lotraamaan.

niitä näitä kaalinpäitä:

isomman neitikoiran haava on kuroutunut umpeen. hienosti se oli ommeltu.
naperokoira on kasvanut isot kiinni, ja ohi menee ihan just.
aikuispaino, 30kg, on saavutettu. kasvuaikaa toki vielä kuukausia jäljellä. jaigs.

piakkoin tässä alkaa kesän treeni- ja näyttelyhulinat koiraneitosten kanssa, ja ruttunaaman futiskausi käynnistyy piakkoin, hulina ei siis tästä talosta lopu. 

meille muutti hirmulisko. tosin se mahtuu kämmenelle. pikku dinosauruksella on hurjat piikit ja hassusti pälyilevä hymyilevä naamataulu.

menis tämä flunssa nyt ohi. kuumetta ei tietenkään mulla ole, mutta muuta oheistuotetta pukkaa ja olo on vetämätön. haluan jo päästä juoksemaan kun kevät on täällä niin hyvällä mallilla.

esikoisen ylppärijuhlat lähestyy, ja juhlathan ne on ihana tekosyy siivota ja sisustaa. mulla ihan sormenpäät täällä kihisee kaikkea uutta. nyt jo tänään kyselin ruokapöytäkonsultaatiota mun yhdeltä mies ystävältä (siltä toiselta niistä) ja lauantain toivon että pääsen pöydäntuunaushommiin. pihakasvit näyttää kuolleilta, mutta muru on luvannut mulle kyydin kasvikaupoille tässä.

tänään oli palkkapäivä, ja jo toista kertaa moneen vuoteen tuntuu ettei konkurssi uhkaa, ja ettei talous kaadu päälle. juhlin asiaa clipperin jollain uudella teelaadulla kunhan kauppaan joudan.

elämän monet kasvot mietitytti mua viimeviikolla kun ensin selvittelin yhtä tutun lapsen tekemää väkivaltajuttua, ja sit samana iltana rankin kasvatustoimi kotona liittyi siihen kuinka kykenen pitämään pokkaa kun koitan kehoittaa "kädet ylös-housut alas- täältä tulee munavaras"-rimpsua rallattavaa (ja samalla tanssivaa) kuopustani lopettamaan moisen ilveilyn nukkumaanmenoaikaan.
huoh. huoh.

naapurissa, vanhemmillani,sutii hyvin. vaikka faijan mielestä uudessa asunnossa tuntuu kun olis jossain lomalla. no ei huono sekään.

toivelistalla tälle viikolle:
aikaa murun kanssa.
kampaajakäynti ja punttisalikortti.
clipper - appelsiini-kookos-tee.
aurinkoiset illat.

"toi sun poikas" kuulu yks freudilainen lipsahdus kun mun veljestä puhuttiin.
niinno.
nyt voi sanoa että 2/4 on onnistuneesti saatu omilleen.
näistä mun "lapsista".

pikkuveikka joka on
ollut mun lullabeibi, räsynukke ja harjoitteluvauva.
jonka olen opettanut luisteleen. 
asunut mun luona pudottuaan peruskoulukärrystä.
käynyt mun opetuksessa sen peruskoulun läpi.
mennyt kouluun minne mä sen hain ja painostin.
ja muuttanut lopulta omaan asuntoon jota yhdessä sille haettiin.

vuoden päästä se jo melkein valmistuu ammattiin,
ja aikoo ajaa kesällä omin varoin ajokortin.
jee!

kävin kundin kanssa viikonloppuna pyörähtämässä pikkuveikan asunnolla,
ja jotenkin liikutuin valtavasti.
jos asunnosta voi jotaki kuvitella nii elämänhallinta kympissä jäbällä.
oikeen siistiä ja viihtyisää. (ja mein hääkuva paraatipaikalla kirjahyllyssä. hiiiis!)
hedelmiä korissa,
vaatteet järjestyksessä.

en kestä!
hyvä veikka!

sisko on susta ylpee. todella.
sit vielä se entinen jäykistelijä saatteli meidät pysäkille ja halas lähtiessään.
kyllä kurkkua kuristi. kaikki tämä.

--- asioilla vaan on tapana järjestyä ---
uskokaa vaan.

aateltiin murun kanssa tarjota pääsiäisateria läheisille ja herra "mä en kestä sukutilaisuuksia" on tulossa paikalle kuitenkin. oi oi! aikuinen!

ensin mä olin ihan että jaa, ja voi harmi.
sitten mulla yhtäkkiä pamahti suoni päästä.

olen jo kasvanut aikuiseksi, joten en ottanut heti puhelinta suonikkaaseen käteeni ja soittanut raivo päässä "kohteelle", vaan annan fiilisten vähän laskeutua.

esikoinen pääsee ylioppilaaksi pian, mutta hänen isänsä nyt ilmoitti (tyttären kautta toki, muru sanoi ettei se paskapää uskaltanut mulle soittaa.) ettei tule juhliin. siis mitä? ihminen josta en olisi IKINÄ moista uskonut. I.KI.NÄ.

ensin olin ihan että toivottavasti tästä voidaan neuvotella. ja sit ihan että mä en neuvottele mitään.
saamari! ja sata muuta kirosanaa.

ainoat ylioppilasjuhlat ja piste.
sinne tullaan, tai sit ei tulla ja kärsitään seuraukset.
karvaasti.

häpeä mies!

* mieltä saa muuttaa ja mähän unohdan tän raivon heti kun muu päätös tulee, toki.

noniin.
edellisen postauksen ja märakastansuakädestäkiinniottamisillan jälkeisenä aamulla muru sitten meni koirametsään meidän neitosten kanssa. jo tokaminuutilla joku belkkari hyökkäsi toisen koiran päälle, ja repi siltä kyljen kappaleiksi.
muutamaa jännittävää tuntia myöhemmin oli koiraneiti ommeltu kasaan.
ei siinä, miltei keuhkoon saakka ulottui saat*nallinen vekki, ja oli hengen pitimet aika löysällä.

herra mun vereni ei tässä taloudessa rauhan päivää näe.
viikonloppu on mennyt jännitellessä koiran oloja, ja siinä, että yrittää pitää tuon nuorimmaisen koirakakaran niin asioissa ettei tikit vaan leviä uudelleen.

propsit vastuulliselle vieraan koiran omistajalle joka mukisematta maksoi eläinlääkärikulut, ihan muutama satalappunen meni koiran korjaamiseen meinaan. mutta vastaisuuden varalta, koirametsä nyt on hiton vihoviimenen paikka pitää kiukkuista koiraa irti!

maaret kallio kirjoitti hesarin blogissa siitä kuinka arki on vaikein extreme-laji:

 "En ollenkaan väheksy yksittäisten huippumuistojen luomista. Ei siltikään ole kummoinen kyky järjestää yksi mahtava rakkausilta, mutta on valtavasti suurempi taito rakentaa pysyvä ja hyväksyvä parisuhde. Ei vaadi erityisiä lahjoja organisoida lapsille hupipäivä hoplopeissa, mutta kysyy sitkeää vanhemmuutta kohdata viisaasti uhmaraivoa tuhannetta kertaa samalla viikolla. Eikä ole vaikeaa kokea ystävän kanssa loistava shoppailupäivä Pariisissa, mutta on lahjomaton onni säilyttää ystävyys läpi kovimpien kriisien.Arki on todellakin aikamme vaikein extreme-laji, jota kukaan ei pääse pakoon.

Aina on mahdollista ottaa ilokylpyjä luksuksessa, mutta todelliset arvot kasvavat arjen rakenteiden varassa. Jos arki ei kanna, ei luksuksesta ole tilannetta korjaamaan.Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Elämäsi perusta on rakentunut jauhelihakastikkeelta tuoksuviin perusruokiin ja arki-iltojen nukkumaanmenohetkiin.Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea."

oi kyllä ja kiitos.

ja aamen.

voin kyllä sanoa että niinä hetkinä kun mummosi ei ole kuolemassa just syöpään, äitis sairastunut vakavasti, tai isäs, jos lapsella ei ole "se vaihe", jos parisuhde ei ole kriisissä tai koira kuolemassa, sitä todella osaa arvostaa sitä pastantuoksuista, pyykkikoneen rupsutuksen kuuloista, hiekkaa-lattioilla-tuntuista perusarkea niin kovin että sydämeen sattuu ihan.

 illalla kun sä kaikkes arjelle antaneena otat vaimoas kädestä ja se silittää sun rystysiä hellästi, ja kertoo että rakastaa, sä tiedät että elämä on tässä. rakkaus on tässä.

ja arki on parasta mitä elämällä on antaa. 

oh my.

ekaa kertaa pitkästä aikaa palkkapäivänä laskujen maksu ei aiheuttanut kuristavaa paniikkia ja etovaa oloa.

aiemmin sain itseni kerättyä sillä ajatuksella että "onpa laskut ainakin maksettu" eikä velkaa ole otettu. että omilla on pärjätty.

tänään ihan repäsin ja ostin kundille gore tex-tennarit, ja tytölle jegginssit tuossa "ostarilla" pyörähtäessä. ja itselle ison-ison alkoholittoman oluen.
että skål på saken ja sillei.

mukava viikonloppukin tulossa. huomenna ruttunaaman pelejä, ja sunnuntaina olis luvassa ensimmäinen terassibrunssi mutsin ja faijan hervottoman hienolla eteläparvekkeella.
 
oh my.

(turhuuksien rovio. on alkanu syyhyttämään bloomingvillen ihana kukkateltta. pitäähän sitä lapsilla jotai spessua kesäks olla. kuten esim. yökyläilyä em. eteläparvekkeella, supermahtavassa kukkateltassa, niinku hipin lasten kuuluukin nukkua, nii. löytyis nyt vaan se teltta. ku muu ei kelpaa. että mihin sitä ensimmäiset "ylimääräset" hilunsa tuhlais jossei kukkatelttaan. nii.)

sain blogihaasteen katajan parisuhdefoorumilta.

ha ha.
tartuin, koska
haasten ideana oli kehua kumppania.

nooooo.
murun kehuminen tulee ihan selkäytimestä. kun se vaan on nii mainio nainen!
se ei vissiin ole ihan tottunut retosteluun, ja on välillä niin raasu kehua repostelen sitä siekailematta ihan päin naamaa. mahtaa olla karmivaa kuulla kui erinomainen, kaunis ja rakas sitä onkaan. (mun yks perusperiaate elämässä on että hyvät asiat  pitää sanoa ääneen, ja sen mukaan elän. mä olen ihminen jonka suusta vaan valuu siirappia kun siihen on aihetta. jos tämä tekstin alku jo ällötti, älä lue pidemmälle.... aikamoinen tahmateksti tuloillaan. ällösöpistelyä ihan meinaan. tai toisaalta, mähän vaan luettelen faktat. )

parasta muru
sussa
on kaks t:tä.
tuoksu ja tunne.
ne menee vaan suoraan mun biologiaan.
vähättelemättä muita ominaisuuksia, voin sanoa ettei tälle parisuhteelle (ainakaan mun osalta) voinut mitään.
kuten hääpuheessani kerroin, niin peli oli selvä mun osalta ensimmäisestä halauksesta.
suudelmasta nyt puhumattakaan.
kun löytyy ihminen jonka sylissä pää räjähtää ja suudelmasta sukat pyörii jaloissa, niin siihen kannattaa tarttua.
todella.

ja ne muut ominaisuudet.
puolisolta toivotaan ihastuttavaa ulkonäköä, rehellisyyttä, uskollisuutta ja huumorintajua. edelleen olen sitä mieltä että mulla on käynyt järjetön lykky. kaikki samassa paketissa! 

sä miellytät mun silmää nii kovin, että joka kerta kun nään sut, nousee hymy huulille. väkisin. just silloin kun sua itseä märehdittää se sun "kulahtanut" ulkonäkö, verkkareissa, villasukissa ja rillit päässä, niin saat mun sydämen sykkimään vähä kovemmin. ja välillä ihan ottaa päähän päästää sua ulkoilemaan yksin kun olet laittautunut parhaimpiis, koska sä olet niin hyvän näköinen, että mieluusti vaan kävelyttelisin sua, ylpeenä, mun käsipuolessa ihan itse. etkä sä pönttö edes huomaa kui naiset vilkuilee sua, kun sä vaan toljotat tämmöstä harakkaa! 

ajan kanssa mä olen ilokseni todennut että meillä on kemian lisäksi yhtenäiset arvot myös. (en tiedä olisinko voinut sua vastustaa, vaikka ei olis ollutkaan.) on järjettömän mukavaa että tästä köyhäilyelämästä saadaan revittyä jopa huumoria. olis kiva jos olis paljon rahaa. mutta sillä ei kuitenkaan rakkautta eikä fiilistä osteta. sä arvostat pieniä asioita, ja osaat tehdä niistä suuria. pihvi-illalliset, lasi siideriä, autoajelu, leffa ja irttarit, päikkärit. mikä vaan käy kun sä oot mun kanssa.  sitten kun on mahkuja isompiin asioihin, niihin osataan tarttua kyllä.

sä usein pidät mua kun kukkaa kämmenellä. musta on käsittämätöntä miten sä pystyt jokaisena merkkipäivänä yllättämään mut niin että vedet tulee silmiin. sä olet lahjomisen ennätysnainen ja ehdottomasti kukkapuskien piilotusmestari numero yksi.

me nauretaan samoille asioille, paljon, ja usein. sä olet opettanut mulle paljon. musta, susta, maailmasta, rakkaudesta ja realismista. 

sä olet kauheen hyväntahtonen, mutta myös päättäväinen. pehmeä ja pedantti. ja tavannut aina laittaa sun läheiset kaiken edelle. sä olet vähän valikoiva ystävien ja läheisten kanssa, mutta ne ketä sä olet valinnut, ne sä pidät. ja niistä sä pidät huolta.

sä olet mun rauhan satama kun mä lentelen sfääreissä. sä olet aina mun tukena ja kannustajana, ja hoidat mukisematta loppuun mun aloittamat "hienot" projektit. vaikka et niitä ihan nii hienoina aina pitäisi.

joku tossukka ei mun kyydissä pärjäisi. mä tiedän että olen vahva ja omapäinen ihminen. sä pidät mua vähän ruodissa, ja olet varmasti ainoa ihminen tässä maailmassa joka pystyy mun mielipiteisiin ja ajatusmaailmaan vaikuttamaan, mitenkään. heikkouttani en sua tarvitse, vaikka suhteen alussa varmaan luulit että mussa on jotaki pelastettavaa.
ei.
mä vaan halusin sut.
ja haluan edelleen.

"sä oot mun auringon nousu, päivieni valo, oot mun iltojeni ilo, kauniimpi kuin kukaan muu."
pusss.

no tämäpä viiko se alotettiin hammaslääkäripäivystyksestä,
kovasta tällistä huolimatta kundin leukaluu on sentään ehjä. ja hampaatkin säästyi vaurioitta.
rullaturvasta saa kiittää tietty tätä mammaa,
ihan itse keksin laittaa tyynyn vuoteenviereen, että kun sieltä putoaa, olis sängystä putoominen pehmeempi, no sit sänkyynmeno pimeässä ei ollu nii pehmee sitte.
hienoo.
mammalle pisteet himaan vaan. juu.

tällä viikolla varmistui myös mun duunisiirto.
sit alkoki vähä jännittää ja potuttaa,
mitä hittoa mä ajattelin? kaikkee uutta ja ihmeellistä luvassa, jaksanko mä?
no eipä tiedä ennenku kokeilee,
ja vaihteluhan se virkistää, sano kissa ku mummolla pöytää pyyhki.

tälläviikolla myös vanhempien puhelut mulle on määrällisesti kasvaneet ekspotentiaalisesti. johan sitä pitää ihmetellä poranteriä, pin-koodeja, modeemeja, vantaalaismaisemia ja jopa kaupan maitohyllyjä. tänään on saanut raportin mm. kuinka internet toimii, kuinka cittarin pysäkillä joutu kauan odottaa, kuinka kaupassa myytiin hyviä sukkia, ja kuinka huomenna on torstai ja hernekeittopäivä. oh joy!
että ihanaa kun ne asuu tossa naapurissa. ihan sielu lepää! *wirn.

haettiin myös ystävän kanssa mun kirppislöytö, oli kivaa istua sadesäässä autossa ja höpötellä mukavia.

tähän viikkoon kuuluu vielä iltatöitä, sohvanorkoilua, ja saunomista.
viikonloppuna vois järkkää brunssin mutsin ja faijan holtittomalle asunnonmittaiselle terassille, ja kuunnella vanhoja älppäreitä.

ei tässä muuta. 

haloo!
noniin.
nyt mä aion rauhoittua. huomaako kukaan, blogin ulkoasustakin tuli ihan zen-tyyppinen ratkaisu. lieneekö sisäisnen maailmani joka siinä kuvastuu. ainakin toivottavasti.
ainakin alkaa olemaan.
jossei tänään, ni huomenna. 
nyt mä vedän vähän maindfulnessia, punkkua, suklaata ja jotai eheyttävää raakaravintoa.
juoksen sunnuntaisin. yritän kuunnella ( ja ymmärtää) mitä mulle puhutaan.
vien lapset uimahalliin.
karsin ylimääräiset tavarat kotoa. ja saan vähän feng shuin tänne.
käsittelen kärsineen pöytälevyn.
olen vähän parempi vaimo.
ja parempi ystävä.

ja mitä jos keskittyis itseen? ajais vaikka säärikarvat, blondais tukan ja alkais vihdoin bodaa?
ja ostais yhden parta-agaman.

nii.
nyt on

ressi takana, elämä edessä.
nyt saa pitää nauttia!

noniietsen.
muutto takana.
oli aikamoisen kiva päivä!
natusetkin pääsi kummilaan yökylään ja kummin kanssa uimahalliin. ei pöllömpää niille! 

mä siis pidin kesälomapäivän että sain asiat rullaamaan.
käytiin murun kanssa ikeassa, kierkkärissä, k-raudassa, ruokakaupassa, kirjastossa ja hakemassa avain uuteen asuntoon. *

murulle ja mulle melkein iski naapurikateus, kun mutsin ja faijan uus asumus on niiiiiiin fiini. upeat puulattiat, pelileikatut väliovet, tummat työtasot ja kaapitilaa enemmän kuin tarpeeksi. kaappien vetimetkin on aivan viimeistä huutoa. puhumattakaan asunnon levyisestä lasitetusta parvekkeesta, johon rakennuttaja oli jo ystävällisesti tuonut terassimatonkin valmiiksi. kylppäristä voin mainita kahvinruskeat seinälaatat, ja ei-ne-halvimmat kalusteet. oi, oi!

kun muuttorekka tuli, tuli myös broidi ja faija, ja näiden ja muuttomiesten kanssa se oli noin tunnin jumppa ja kamat oli asunnossa.
faija oli niin iloisen ja tyytyväisen näköinen nähdessään asunnon, mutta...
johan kämppä tosin kamoista räjähti hirveeksi sotkuksi. säälitti ihan kun joka kerta kun heitin kamaa asuntoon, sieltä kuului pulppuavan faijan loppumaton kirosanatulva.

koitin sitä rauhoitella, että kyllä ne tavarat paikkansa löytää, niin johan jo illasta alkoi asunto näyttää asumiskelpoiselta.

muru on duunissa, ja mä tässä vielä aamukahvia juon. jahka saan jotakin syötyä, nappaan yhden karvavekaran ja lenkkeilen tuonne mutsille ja faijalle laittaan asuntoa lisää. pelkästään siitä on jo hyvä mieli että niille on lenkkeilymatka.** ruttunaamakin pystyy fillaroimaan kesällä sinne, jos himassa tulee tylsää. kui hienoo! kyllä oli kaiken työn ja vaivan väärti, ajattelen minä! 

eilen kotiutuessa vedin naamaan pitaleivän pulled pork'illa ja coleslaw'illa ja tempasin lasin viiniä perään. noin viidessä minuutissa olin univalmis. kuka nyt ei lämpimän, tuhisevan koiran viereen meinais nukahtaa...

*mutsi käski ostaa hillittyä tapettia yhdeen seinään, ja me sit murun kanssa repästiin ja ostettiin kultaista! ahahhaha. tulee vvvvvaltavan hieno.
**ostin kaikkia herkkuja niiden kaappiin, nii taidetaan vetää siinä pikkunen brunssi keskenämme!

nyt koitan tässä hengitellä, ja tarttua hetkeen.

oon askarrellut kasan muiden paperihommia, oman lapsen päiväkotimaksulaput on roikkuneet pöydällä pari viikkoa. oon purkanut vanhoja rikkinäisiä huonekaluja, itkunauranut omille ala-astetodistuksille ja vertaillut niitä sisarusten omiin. tuijotellut vanhoja valokuvia. tunkenut 20 mutsin huivia kiertoon. varannut pojalle muken vanhan lampaantaljan. ajelltu bussilla, mertolla, junalla ja ratikalla, ja ostanut vanhemmille kierrätetyn maton ja kantanut sen himaan, tietty junalla. leikkinyt soccer mammaa. juonut kahvia aamutuimaan kylmässä kuplahallissa ja herätellyt yöllä ruttunaamaa aivotärähdyksen varalta (kun sitä oli potkastu aika kovaa naamaan). olen katsellut lasten kanssa avaraa luontoa. koittanut parannella reistailevaa lonkkaani. tuurannut duunissa flunssapotilaita ja lomalaisia. ostanut "vahingossa" akvaarion. hakenut ruttunaaman leiriltä. parannellut sukulaisten ortopedisiä vaivoja. lenkittänyt koiria. kirjotellut omia rästihommia.
touhua riittää, mutta elämä tuntuu mukavalta.
just nyt.
mukavalta.* 

nyt kun vanhempien kela-/työkkäri-/saikku-/sairaala-/kuolemanvaara-/asunto-rumba alkaa oleen sees, musta tuntuu onnelliselta. koska kaikki on hyvin, ja olen entistä kiitollisempi kaikesta mitä mulla on.

nyt
veli asuu omassa luukussaan vartin bussimatkan päässä.
viikon päästä vanhemmat vartin kävelymatkan päässä.
vielä olisi muutamat lääkärikontrollit järjestettävänä **
ja se konkreetttinen muutto.***

mä koitan saada homman järjestymään niin, että voin itse mennä tästä vaan uuteen asuntoon. vetää tapettia seinään, juoda kahvia ja syödä pullaa, ja sit vaan toimia tavaratulvan ohjaajana. koota murun kanssa huonekaluja ja pussailla helpotuksesta. ts. nauttia mun "kesälomapäivästä"... sen sijaan että menisin ahdistumaan lähtöpäähän, yksin.

*en kyllä ehkä ole ollut maailman paras vaimo tässä. olen toki koittanut osoittaa toiselle rakkautta mm. popcornilla ja cokis-tölkillä sekä tekstiviestisirkuksella  (enkä edes jaksa pyydellä anteeksi omaa kuplaani. kaiken se kestää, kuitenkin... ja toki ystävänpäivä oli ihana. kai vaimo sit osaa itse sanoa jos oon ihan liikaa pää omassa hanurissa... osaahan? 
**/*** ja miksi aina sekaannun. koska asiat ei muuten oikeestikaan hoidu. ei vaan hoidu. kuten;  ei ole ihan ihmisen edun mukaista pompotella sitä sairaalan osastolta toiselle, ja omaisten kysyessä mikä on? kukaan ei tiedä mitään. ja sit lähettää sairaana kotiin, ja pyytää tulemaan takaisin. ja pyytää tulemaan väärään aikaan. ja toimittaa tt-putkeen suoraan sairaalan käytävältä. puhua vartti latinaa tutkimuksen jälkeen, ja laittaa kotiin ilman jatkohoito-ohjeita.
ja onneksi MÄ hoidin muuttofirman, kun olen näinki skarppi mimmi. viimesessä tilausvahvistuksessa, jossa oli korjattu aloitusaika oikein, oli hintaa laitettu "vain" 500e lisää. (tämä siis liitteessä missä piti olla sama tilausvahvistus kun aiemmassa, aika ainoastaan muutettuna. onneksi luin pienet präntit kanssa.) hupsis, ja heidän virhe... juu. korjattu ja anteeksannettu. myöhemin olis saattanu v**uttaa.

saatiin häälahjaksi vapaa ystävänpäiväviikonloppu.
ja lapset siinä sivussa joululahjaksi jääshown.
jee!

hyvien uutisten ja herkkuruokien kera me aiotaan maata täällä kotikolossa sohvalla, piereksiä ja sylkeä kattoon.

sohvalla makaamista häiritsee vähän nuo karvanaamat, koska ne näyttää luulevan että tää viikonloppu on siunattu niille kun muksut on poissa. hyvä että henki kulkee kun 30 kiloa lihaa makaa päällä ja runnoo kylkiluut solmuun.

oh joy! wallanderia ja irtokarkkia kehiin.

ps. muru murmeli oli ripsiväreineen tänään työhaastattelussa.
luit oikein. ripsiväreineen.
en kestä! huisia kun toinen tsemppaa! jos ei nuilla silmillä irtoo, nii ihmettelen.
...kotona irtoo ainakin. 

maksa (haima,sappi)syöpä muuttui tarkemmissa tutkimuksissa, lopulta, tulehdukseksi.
s**tana että säikäytti.

keltainen mies on keltaisena kotonaan.

luojalle kiitos tästä.
kiitos.
kolkytkuusvuotinen yhteinen matka jatkuu, lähes naapuruksina.

sitten vaan sitä tupakointia lopettamaan.
tsemppiä mulle. 

nii että.
kun sä olet tosi ahdistunu jostaki hevonketunmuutosta ja vietät unettomia öitä ja plaa plaa ja onpa kamalaa,
nii seuraavaks on seuraava katastrofi,
semmonen todellinen,
ovella.

että morjens.
*ittumaista ettei joitai asioita pääse pakoon.
*ittumaista ettei omia ajatuksia pääse pakoon.
*ittumaista että kaikki paskapaskalainen tulee niskaan yhdessä pitkässä pötkössä.

siinä vaiheessa kun läheinen on saatu sairaalaan sisälle,
alkaa panikointi, googlaus, realisointi, optimismi ja ne muut oireet.

infoviestit sain laitettua läheisille että taas mennään.

en ole edes itkenyt vielä.
enkä jaksa puhua. kenellekään.
paitsi asiaa. en voi mennä sinne missä lauseet alkaa "musta tuntuu..."
koska en voi tätä sanoiksi pukea,
en voi mennä psyyken siihen kulmaan asti, koska sit alkaa happi loppua.
 eilen jo meinas naamari alkaa rakoilla kun tuijotin perseellään olevaa labratulosliuskaa mitään näkemättä, ja koitin räpytellä silmiä ja estää käsiä vapisemasta. "joo että kiitos tästä, että katselen näitä kohta." nii. 
 olen töissä ja himassa lähes maaninen.
ja lähes mykkä.
ja nukahtelen minne sattuu.
kyllä mä jaksan ja selviän. taas kerran.  

mutta yhden asian pystyn lupaamaan,
jos tästä selvitään,
mä lopetan oikeesti ton typerän tupakoinnin.
koska en ikinä *ittu halua että mun lapset joutuu käymään läpi mitään tämmösiä tunteita mitä käyn itse nyt.
 
aamen.

hei älkää alkää älkää viekö mun maailman rakkainta vanhempaa. sitä mä en vittu kestä.
en. en nyt. 
valitaan se parempi setti ja sillai. ja jatketaan kaikki ilosena elämiä.

jösses!
olen saanut 16 vuotiaana silloisen seurustelukumppanin äidiltä army-vihreän kettytyttötakin. leecooperin! vuodelta kuuskyt ja jotain.
käytin sitä hartaudella, ja mun rotta aina matkusti sen taskussa.
hiis! roy the rottamies!

noniin.
olin siivoomassa mutsilla ja faijalla nii broidi tulee huoneestaan jonkun vihreen mytyn kanssa!
en kestä!
mun rakkaista rakkain leecooper! täysissä voimissaan!
se ihanuus mitä käytin itse ostamien levisten kanssa vuonna vuosina 95-98. *
syksystä kevääseen, four seasons-takki sanan varsinaisessa mekityksessä.
olen ajatellut takia usein, ja miettinyt mihin se aikanaan hävisi.

ja yhtäkkiä se tekee comebackin! yllättäen ja pyytämättä.
meinas itku tulla.
ja meinaa vieläkin.

kotona tungin sen koneeseen heti illalla ja tänään heti aamulenkille päälle!
rakkaustakki. rak.kaus.tak.ki.

*jopa naru "turkisonmurha"-heijastimesta oli vielä kiinni vetskarissa.

huomio itselle.
poika ei muuten juuri koskaa ole vihainen.

äsken just nappasin sen syliin kun sen hermo meni uno-tappiosta. se itki ja sätki, ja sen oli vaikea kuunnella mitä yritin selittää, mutta siinä kähistessä se samalla hymyili ja itseäänkin vähän nauratti.

yks päivä kun hain sitä päiväkodista, se mökötti nurkantakana. ja täti sanoi ettei ole moista pojassa ikinä nähnytkään. että olis vihainen.
en muuten minäkään.
siinäki mökötyksessä oli annos virnua ja huumoria mukana.
koska se todella, ei juuri ikinä ole vihainen tai suuttunut. */**/***


* kiukkuinen tai turhautunut toki, kuten tuota uno-tappiosta. mutta mitään raivosettiä ei ole sen osalta nähty sitten uhmaiän.
** se onkin se "helpostiturhautuva"
*** sen sijaan sisaren lisäniminä täällä on "demoni" ja "mielensäpahoittaja" go figure.

niitä hyviä vinkkejä (satunnaisessa järjestyksessä) 18-vuoden äitiyskokemuksella listasin tähän, saa poimia ihan vapaasti käyttöön:

- jos haluat että lapsi nukkuu omassa sängyssä, laita se sinne nukkumaan.
- nukkumaanmenoa tukee iltarutiinit, iltapala, kylpy, satu (tissi) yms. samassa järkässä joka ilta, jotta lapsen hermosto alkaa kääntymään unta kohti. edelleen luen sadun joka ilta, se vastaa myös mun tarpeeseen olla hetki rauhassa ja lasta/lapsia lähellä ihan fyysisesti.

- jos penska kiljuu, tsekkaa näläntila, vaippa ja sit vaan kersa kantoon jos em. kohdat on ookoo. ei se siinä sun sylissä vuotta enempää roiku. joskus on ookoo antaa myös lapsen huutaa itsekseen jos epäilet kaiken olevan kunnossa, eikä hommien kuntoon saattaaminen auta (primääritarpeiden tyydyttäminen) niin kyllä se lopettaa sit ajallaan. toiset lapset ne huutaa enemmän kun toiset.  (vrt. normi-, suuritarpeinen- ja helpostiturhautuvalapsi, mulla ollut tämä combo.)

- kun sänky on kiva paikka, sinne on kiva mennä. jossain oppaassa kehoitettiin laittamaan lapsi pienenä sänkyyn köllimään lelujen kanssa ja puuhastelemaan vieressä omia. tämä toimi. illaksi lelut pois, ja lapsi turvalliseen ja tuttuun paikkaan, uni tuli helposti.

- toinen nakkisodan aikainen neuvo oli kiinnittää heti töistätulon jälkeen huomio lapsiin, ja kuunnella minimissään vartti niiden juttuja, niin sitten kun ne kokee tulleensa kuulluiksi, ne mielelellään touhuuvat omia sitten ja sä saat juoda kupin kahvia/lukea lehden rauhassa.

- kuivaksi lapsen saa tarjoamalla mahkuja istua potalla. käytin tyypit aina toiminnan vaihtuessa istunnolla ja kas. kuivaksi tulivat. jos ei kusi tule, voi sanoa "oho, ei tullu pissa." ja jos tulee niin kertoa että "oh, pissa tuli."  turha siitäkään on souvia tai numeroa tehdä.

- lapset täällä syö mitä eteen kannetaan. joskus se on 2 rkl, joskus 2 annosta. ruoka tulee säännöllisesti naaman eteen, syövät jos on nälkä. jos ei, niin neljässä tunnissa kukaan ei nälkään kuole. yhtään nirsoa meidän talossa ei ole. (kerran esikko on jättänyt syömättä palsternakan, poika maniokin, ruttu ei diggaa keitettyjä kasviksia, mutta syö ne.)

herkkuruinaukset on täällä minimissä ja tappelut nollassa koska: 
- kaakaopäivä on sunnuntai. muina päivinä täällä sitä ei kukaan ruinaa.
- karkkipäivä on lauantai (kundilla edelleen tarjolla kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä yms.) silloin saa myös pillimehun. muuten ei mehuja juoda. limuja ei ikinä. eikä namusia syödä. (jos mamma syö, mamma syö illalla salaa.)
- jäätelö on kesäherkku. sitä ei talvella syödä. paitsi jos juhlissa tarjotaan. koska kesä! vähän spessua!
- mäkkärillä tms käydään 1krt/3-6kk, vähän siistiä se sitten! sen jälkeen oon aina ihku ja hyvä mutsi niiden silmissä kunnes uusi kerta TAAS koittaa.

- kotitöihin osallistuu jokainen kykyjensä mukaan. tämä ei ole mutsin orjatyöleiri, vaan kaikkien yhteinen koti. ruksi/hymynaamalista on hyvä kannustin. perjantaina on siivouspäivä, jokainen hoitaa silloin oman tonttinsa, siistissä kodissa vedetään illalla pizzaa ja pelataan unoa yhdessä.

- öisin nukutaan. jos on asiaa, vanhemmat saa herättää. vanhempi vie takaisin sänkyyn, tai jos ongelma on tyyliä "peitto vinossa", sen saa itsekin korjattua.
- viikonloppuaamuisin saa herätä omaan tahtiin, jokainen. omassa huoneessa saa touhuta mitä lystää, kunhan siitä ei lähde meteliä. tämä on toiminut meillä hyvin, siitä asti kun kundi on ollut kolme. mä herään viimeistään ysiltä, joten eihän ne sillä pahimmillaan kun 3h touhua itsekseen. hiljaa. ihmeellistä tämä, sanon.

- omista vaatteista, kiroilusta ja meikkaamisesta esmes päättämiseen on kypsä about 15-vuotiaana. tätä mantraa kun hokee, ja siitä pitää kiinni, on aika iisibiisiä aamut ja muutenkin elämä. penskat osaa sukat ja kalsarit ottaa kaapista ja vetää päälle, ulkovaatteet määrää aikuinen, koska sillä on säänmukaisesta pukeutumisesta tajua. esikko oli aika sulonen kun sai alkaa harjoitella meikkaamista 14,5 vuotiaana ja tukan värjäsi ekaa kertaa paria viikkoa ennen 15v synttäriä. ja nyt se jo kiroileekin hienosti. 15-vuotiaana saa alkaa myös tekemään ruokaa perheelle jos mielenkiintoa riittää, kannustimena se että saa itse valita myös mitä syödään. sitä aiemmin saa ehdotella, mutta lapset ei täällä ruoasta määrää mitään. osallistua toki saa jo vuosikkaana keittiössä söheltämiseen, enempi sotkua toki tulee, mutta oppiipahan tajuamaan mistä ruoka tulee.

- murrosikäisillä ja mummuilla pitäis olla jotai herkkua kotikaapissa. (vanukas, pulla you name it.) niillä makeannälkä on huipussaan, ja jos haluaa minimoida välkkien karkkikauppareissut, niin jääkaapiin kannatta varata joku "epäterveellinen" herkkupala iltapäiväksi. (kertoi yks kasvattaja)

siinä ne jotka äkkiseltään tuli mieleen,. 

ps. 
- jos ne neuvolan neuvot kuulostaa pöllöiltä, ne ei teille sovi. vai kuulostaako fiksulta:
* tää lapsi on aika paksu, pitäisköhän sen ruokailuja tarkkailla. (-30% käyrillä mentiin.)
* miks te tarkkailette tän syömisiä kun tää on niin pieni?  (tyyppi kykeni syömään 8 annosta puuroa, on kokeiltu meinaan missä raja oli, ei ollut mitään rajaa.)
* tää lapsi on liian pieni koska sä syöt kasvisruokaa.
* siitä tutista pitäis vierottua (ja lapsi huutaa ku saatana koko ajan.)
* et sä voi kokoajan imettää kun sä väsyt. (en väsynyt)
* ei tää voi ryömiä/nousta/kävellä vielä kun ei ole vielä se ikä.
* työnnä takaisin alas (kun lapsi nousi istumaan 5kk iässä)
* imetys loppuu kun annat pulloa (ei loppunut)
* imetys loppuu kun alat antaa soseita (ei loppunut)
* suositukset sanoo että soseita vasta 6kk iästä eteenpäin (no niin sanoo, mutta lapsella on nälkä.)
* ei tästä kauravellistä tule kenelläkään mahakipua, ei kaura aiheuta semmosta. (paitsi meillä aiheutti. 3h yöhuutoa)
* tämä c-vitamiini ei ole ikinä aiheuttanut vatsakipua kellään. se on se toinen. (no meillä oli just se toinen)
* sä voit antaa lapsen valita aamulla mitkä sukkahousut se haluaa, tai antaa valita ottaako maitoa vai vettä. (no en voi, kun se ei tiedä sitä itsekään, ja jos laittaa siniset, nii haluaakin valkoiset, ja sitten kuitenkin legginsit ja ja ja.... ootteko nähny kui lapsi pyytää maitoa, ja sit huutaa ettei halunnut maitoa, ja sit otat maidon pois, ja sit se huutaa kun otat maidon pois... jne. loputon suo. aikuisella pitää olla vastuu valita nämä asiat. ettei lapselle tule tunne ettei aikuinenkaan edes tiedä kannattako juoda maitoa vai vettä, tai syödä muroja tai leipää, näin sanoo myös Herra Sinkkonen, ja neuvola neuvoo muuta. )

ei mulla muuta tälläkertaa. nyt syön avoimesti pari palaa suklaata (lapset ei saa) ja otan kupin kahvia.
sitten vedän kierroksen unoa penskojen kanssa. sit lähden bataattikauppaan, sillä huomenna syödään bataattikeittoa, vaikka ruttunaama sanoo ettei voi keitettyä bataattia syödä, koska ei siitä tykkää, niin syö kumminkin, kun ovela natsi-paska-mutsi laittaa keittoon myös maapähkinävoita, joka on sen herkkua, nii. win-win.

mitä neuvoja antaisin itselleni, jos pääsisin aikaan ennen lapsia?
no, luota itseesi.
oliko muuta?

olen männäviikolla osallistunut useaan keskusteluun koskien lasten kasvatusta, nukuttamista, neuvolan "syyllistävää" asennetta yms.
olen yrittänyt lohduttaa ekakiekalla olevia äitejä siitä, että jos paikan nimi on neuvola, siellä annetaan neuvoja. ei se niiden ohjeet ole "määräyksiä" eikä siellä pitäisi ketään tuomitseman.
ekakiekalla neiti synnove 40-vee kertoi että lapseni huono kasvu johtuu siitä että mä olen kasvissyöjä. siis lapsen, jonka elimistö oli jo siihen aikaan irrallaan mun elimistöstä, lapsen joka söi sekaruokaa. kiltisti ravasin kasvukontrolleissa eikä se siitä sen kummemmaksi tullut. "näillä käyrillä sun lapsesta tulee aikuisena 127cm pitkä." -jaaha. no mitä sille voi tehdä. "ei mitään." -nii että.
ja kas. tyyppi on mua selkeesti pitempi nyt aikuisena. enkä mä ole 126cm pitkä, vaan vähän enempi.
ja kun maitoa ei tullut multa, niin pullolla kasvoi hän. ja mä pystyin käymään kouluni loppuun. eikä tullut kiintymysvammainen tai korvatulehduksellinen lapsi siitä. ja nukkui enimmäkseen omassa sängyssä, ja silti on empaattinen ja mukava ihminen, tulee lähelle, ja rakastaa mua edelleen.
että luota itsees ja tee niinkuin teidän perheelle sopii. 

"aloita soseet sitten 6kk iässä." no en ku olin jo alottanut aiemmin. "mutta suositukset" mutta ei kiinnosta mua koska lopputulemana ja kiitoksena oli ilonen ja tyytyväinen poika. ja että 11-20 kertaa yössä on liikaa imetystä. näinhän se voi olla, jollekin, mutta ei ollut mulle. mulla on vähän omituiset hormonit kehossa, ja kas. ei ime enää viisvuotias tissiä. luotin että kouluunmennessä jäbä nukkuu omassa sängyssä eikä kinua rintaa. 4kk iässä se siirtyi omaan sänkyyn tyttöjen huoneeseen, ja yöimetys (ns. viidenmaito) loppui 12kk iässä.

niin. yks söi tuttia yli kaksi vuotiaaksi, eikä menny hampaat vinoon. toinen yks vuotiaaksi, ja kolmas samoin. yks ei juonut rintamaitoa, kaks muuta joi. yks nukku omassa sängyssä, toinen perhepedissä 6kk, viimenen 4kk. yks ei ole juuri ikinä paskonu vaipaan, yks kaksivuotiaaks asti. yks oppi ekana yökuivaksi, toinen päiväkuivaksi. yhdellä oli syömättömyyskausia, yks oli aina tyytymätön.

jos vauvoihin ja lapsiin suhtautuis niinku ihmisiin, mitä ne onkin, niin luulen että monella mutislla/faijalla olisi helpompaa. ei aikuistenkaan kohdalla sanota että sun pitää paskoa joka aamu koska tiedän että naapurin pera tekee niin. ja että sä syöt klo 8,12,14 ja 18 koska niin kuuluu tehdä. tai määrätään ettet syö karkkia perjantaisin. tai että on pakko syödä lihaa, koska muuten saat riisitaudin. kun siinä missä sä olet yksilö, niin on se vauva/lapsi kanssa. niinkun joku kirjoitti, on "isoja pahoja" (alkoholismi, narkkaus, laiminlyönti, hyväksikäyttö) ja sitten on niitä "pikkupahoja" (tutti, vaipat, yöimetys, karkin tarjoominen, kasvisyönti.) pikkupahoista on turha mieltään pahottaa jos joku toinen on erimieltä, tai toisille sopii hommat eritavalla kun toisille. ja omia kokemuksia kannattaa jakaa jos on hyviä vinkkejä, mutta turha mennä neuvomaan ja moralisoimaan toisten valintoja, koska niistä tulee vaan paha mieli.

viimeksi sain paskaa niskaan kun olin laittanut lapsen naamaan vitalista. "koska se on neuvolassa kielletty, että millä hemmetin vuosikymmenellä sä elät! koska siinä on vettä niin se jäätyy naamaan!!!" pahoitinko mieleni? no en. mutsi on tunkenut sitä meidän naamaan pentuna kovilla pakkasilla, ja kundin naama kärsii jossei sitä laita. piste. sitäpaitsi purkissa lukee vedetön. paskat se mitään jäädy, se suojaa.

että piis ja khuul kanssamutsit.
luottakaa itteenne, ja antakaa itseillenne vähän anteeksi, vaikkette jaksais pingottaaniinku esim. martta naapurissa. 

asioillaontapanajärjestyä, asioillaontapanajärjestyä, asioillaontapanajärjestyä.
hoin mantraa eilen kun meinas alkaa taas tämä elämä ahdistaa.
eikä tarvinnut kauaa odottaa.
koska niinhän siinä taas kävi! 

no.
tässä on luvassa uusia koteja monelle (jee! ehkä meillekin. jestas!),
ja uusia töitäkin eräille.
(yllärinä myös allekirjoittanut.)

nyt pitää taas muistaa hengitellä.

pitäis vielä muutamia muiden muuttojobeja askarrella.
muutamia muistettavia muiden asioita hoitaa.
kolmen viikon rypistys. kolme viikkoa. jaksaa jaksaa. 

sit.
sitten.
mitä sitten.
en tiedä.
jos alkais elää omaa elämäänsä vaihteeksi.
olis kiva.