mä vannoin vuonna nakki broidin turnauksessa palellessa, ettei mun lapset ikinä ala pelaa futista.
no nii.
näiden aatosten jälkeen 3/3 on ihan kiva saldo.
eilen vein kundin futistreeneihin,
ja kas oli viisivuotiaalla kivaa.
hienosti kertoi nimensä, viittasi kun kysyttiin,
ja selkeästi ainaki yritti noudattaa valmentajien ohjeita.
juoksi hippana, pelasi, riemuitsi ja tuuletti.

kyllä kannattaa moisen eteen vähän palellakin.

ja nähdä vaivaa.
meinaan,
eilen oli ihan karmiva maanantaimeininki.
duunista koirat lenkille (kaksi lenkkiä), kaks muksua eri treeneihin,
himaan, safkat muksuille, liskolle ruokaa, muksut pesulle ja unille,
ja vielä kaks koiralenkkiä päälle.
miltei pyörryin väsymyksestä.
mutta sohvannurkassa nakkirisottoa nussuttaessani hyrisin tyytyväisyyttäni.
vähä jee! ruuhkavuodet. saakeli!

palkkapäivän pienet ilot:
- clipperin raparperi-mansikka infuusiotee.
- alku sadonkorjuupuuro.
- valion punaleima emmental.
- ryvita näkkileipä.
- alkoholiton tumma olut.
kyllä akan kelpaa taas! 

kampaajaa varailin, onneksi en lyönyt lukkoon, koska mulle iski joku cheekkaus-opinto-nakki. mitä lienee..?

tänään kävin haisteleen uutta firmaa. kohta pitäis allekirjottaa työspoimus asiaan liittyen. sillä samalla reissulla tein raivoisasti töitä "aivoterveys"-työryhmässä. jopa siihen viisiin, että pelkäsin uuden pomon soittavan nykyiselle ja sanovan ettei mua huoli ollenkaan. no ei sitä soitellut, ilmotteli vaan tota "cheekkausta" (mitä lieneekään...)

päivällä sain myös kyydit työkaverin dodgella. johan me jo siitäkin melkein kaupat lyötiin lukkoon. tosin väri ei murua himota, mutta mahtuis tämä sirkus kunnolla auton kyytin kun sille olis tarve. ei enää normifarkku riitä.

niitä näitä kaalinpäitä:

isomman neitikoiran haava on kuroutunut umpeen. hienosti se oli ommeltu.
naperokoira on kasvanut isot kiinni, ja ohi menee ihan just.
aikuispaino, 30kg, on saavutettu. kasvuaikaa toki vielä kuukausia jäljellä. jaigs.

piakkoin tässä alkaa kesän treeni- ja näyttelyhulinat koiraneitosten kanssa, ja ruttunaaman futiskausi käynnistyy piakkoin, hulina ei siis tästä talosta lopu. 

meille muutti hirmulisko. tosin se mahtuu kämmenelle. pikku dinosauruksella on hurjat piikit ja hassusti pälyilevä hymyilevä naamataulu.

menis tämä flunssa nyt ohi. kuumetta ei tietenkään mulla ole, mutta muuta oheistuotetta pukkaa ja olo on vetämätön. haluan jo päästä juoksemaan kun kevät on täällä niin hyvällä mallilla.

esikoisen ylppärijuhlat lähestyy, ja juhlathan ne on ihana tekosyy siivota ja sisustaa. mulla ihan sormenpäät täällä kihisee kaikkea uutta. nyt jo tänään kyselin ruokapöytäkonsultaatiota mun yhdeltä mies ystävältä (siltä toiselta niistä) ja lauantain toivon että pääsen pöydäntuunaushommiin. pihakasvit näyttää kuolleilta, mutta muru on luvannut mulle kyydin kasvikaupoille tässä.

tänään oli palkkapäivä, ja jo toista kertaa moneen vuoteen tuntuu ettei konkurssi uhkaa, ja ettei talous kaadu päälle. juhlin asiaa clipperin jollain uudella teelaadulla kunhan kauppaan joudan.

elämän monet kasvot mietitytti mua viimeviikolla kun ensin selvittelin yhtä tutun lapsen tekemää väkivaltajuttua, ja sit samana iltana rankin kasvatustoimi kotona liittyi siihen kuinka kykenen pitämään pokkaa kun koitan kehoittaa "kädet ylös-housut alas- täältä tulee munavaras"-rimpsua rallattavaa (ja samalla tanssivaa) kuopustani lopettamaan moisen ilveilyn nukkumaanmenoaikaan.
huoh. huoh.

naapurissa, vanhemmillani,sutii hyvin. vaikka faijan mielestä uudessa asunnossa tuntuu kun olis jossain lomalla. no ei huono sekään.

toivelistalla tälle viikolle:
aikaa murun kanssa.
kampaajakäynti ja punttisalikortti.
clipper - appelsiini-kookos-tee.
aurinkoiset illat.

vuorossa viisi vapaata, putkeen!
jee.

sattuneesta syystä ollaankin kotimaisemissa. koirakakara lähtee fasaani- ja ampumaleirille, anoppi tulee kylään, ja muut lähisukulaiseset tulee meille pääsiäisaterialle ja mä muuten vaan lonnin täällä. penskat saa painella pihalla minkä ehtivät. huomenna pitäis kirjastosta ehtiä hakea jotai lomaluettavaa.

maanantaina ajateltiin osallistua lasten pääsiäiseen seurakunnan nuorisotiloissa.
kivoja vapaita odottelen siis.

me ollaan kaikenkaikkiaan aika uuvahtaneita, ainakin me aikuiset.
mulla on ollut iso proggis vanhempien muuton ja terveysjuttujen kanssa, muru on stressanut töiden löytymistä, ja sen jälkeen kaikkea uutta uudessa työssä. nää vapaat tuli kerrassaan tarpeeseen ja ns. hyvään saumaan.

menossa:
- talvi
- pikkulapset
- rapakunto
- köyhäily
- toppatakit
- kumpparit

tulossa:
- kevät
- tennarit
- reippaat, isot lapset
- vihreä tee
- parta-agama
- rumahousut
- tabletti

"toi sun poikas" kuulu yks freudilainen lipsahdus kun mun veljestä puhuttiin.
niinno.
nyt voi sanoa että 2/4 on onnistuneesti saatu omilleen.
näistä mun "lapsista".

pikkuveikka joka on
ollut mun lullabeibi, räsynukke ja harjoitteluvauva.
jonka olen opettanut luisteleen. 
asunut mun luona pudottuaan peruskoulukärrystä.
käynyt mun opetuksessa sen peruskoulun läpi.
mennyt kouluun minne mä sen hain ja painostin.
ja muuttanut lopulta omaan asuntoon jota yhdessä sille haettiin.

vuoden päästä se jo melkein valmistuu ammattiin,
ja aikoo ajaa kesällä omin varoin ajokortin.
jee!

kävin kundin kanssa viikonloppuna pyörähtämässä pikkuveikan asunnolla,
ja jotenkin liikutuin valtavasti.
jos asunnosta voi jotaki kuvitella nii elämänhallinta kympissä jäbällä.
oikeen siistiä ja viihtyisää. (ja mein hääkuva paraatipaikalla kirjahyllyssä. hiiiis!)
hedelmiä korissa,
vaatteet järjestyksessä.

en kestä!
hyvä veikka!

sisko on susta ylpee. todella.
sit vielä se entinen jäykistelijä saatteli meidät pysäkille ja halas lähtiessään.
kyllä kurkkua kuristi. kaikki tämä.

--- asioilla vaan on tapana järjestyä ---
uskokaa vaan.

aateltiin murun kanssa tarjota pääsiäisateria läheisille ja herra "mä en kestä sukutilaisuuksia" on tulossa paikalle kuitenkin. oi oi! aikuinen!

no tämäpä viiko se alotettiin hammaslääkäripäivystyksestä,
kovasta tällistä huolimatta kundin leukaluu on sentään ehjä. ja hampaatkin säästyi vaurioitta.
rullaturvasta saa kiittää tietty tätä mammaa,
ihan itse keksin laittaa tyynyn vuoteenviereen, että kun sieltä putoaa, olis sängystä putoominen pehmeempi, no sit sänkyynmeno pimeässä ei ollu nii pehmee sitte.
hienoo.
mammalle pisteet himaan vaan. juu.

tällä viikolla varmistui myös mun duunisiirto.
sit alkoki vähä jännittää ja potuttaa,
mitä hittoa mä ajattelin? kaikkee uutta ja ihmeellistä luvassa, jaksanko mä?
no eipä tiedä ennenku kokeilee,
ja vaihteluhan se virkistää, sano kissa ku mummolla pöytää pyyhki.

tälläviikolla myös vanhempien puhelut mulle on määrällisesti kasvaneet ekspotentiaalisesti. johan sitä pitää ihmetellä poranteriä, pin-koodeja, modeemeja, vantaalaismaisemia ja jopa kaupan maitohyllyjä. tänään on saanut raportin mm. kuinka internet toimii, kuinka cittarin pysäkillä joutu kauan odottaa, kuinka kaupassa myytiin hyviä sukkia, ja kuinka huomenna on torstai ja hernekeittopäivä. oh joy!
että ihanaa kun ne asuu tossa naapurissa. ihan sielu lepää! *wirn.

haettiin myös ystävän kanssa mun kirppislöytö, oli kivaa istua sadesäässä autossa ja höpötellä mukavia.

tähän viikkoon kuuluu vielä iltatöitä, sohvanorkoilua, ja saunomista.
viikonloppuna vois järkkää brunssin mutsin ja faijan holtittomalle asunnonmittaiselle terassille, ja kuunnella vanhoja älppäreitä.

ei tässä muuta. 

maksa (haima,sappi)syöpä muuttui tarkemmissa tutkimuksissa, lopulta, tulehdukseksi.
s**tana että säikäytti.

keltainen mies on keltaisena kotonaan.

luojalle kiitos tästä.
kiitos.
kolkytkuusvuotinen yhteinen matka jatkuu, lähes naapuruksina.

sitten vaan sitä tupakointia lopettamaan.
tsemppiä mulle. 

nii että.
kun sä olet tosi ahdistunu jostaki hevonketunmuutosta ja vietät unettomia öitä ja plaa plaa ja onpa kamalaa,
nii seuraavaks on seuraava katastrofi,
semmonen todellinen,
ovella.

että morjens.
*ittumaista ettei joitai asioita pääse pakoon.
*ittumaista ettei omia ajatuksia pääse pakoon.
*ittumaista että kaikki paskapaskalainen tulee niskaan yhdessä pitkässä pötkössä.

siinä vaiheessa kun läheinen on saatu sairaalaan sisälle,
alkaa panikointi, googlaus, realisointi, optimismi ja ne muut oireet.

infoviestit sain laitettua läheisille että taas mennään.

en ole edes itkenyt vielä.
enkä jaksa puhua. kenellekään.
paitsi asiaa. en voi mennä sinne missä lauseet alkaa "musta tuntuu..."
koska en voi tätä sanoiksi pukea,
en voi mennä psyyken siihen kulmaan asti, koska sit alkaa happi loppua.
 eilen jo meinas naamari alkaa rakoilla kun tuijotin perseellään olevaa labratulosliuskaa mitään näkemättä, ja koitin räpytellä silmiä ja estää käsiä vapisemasta. "joo että kiitos tästä, että katselen näitä kohta." nii. 
 olen töissä ja himassa lähes maaninen.
ja lähes mykkä.
ja nukahtelen minne sattuu.
kyllä mä jaksan ja selviän. taas kerran.  

mutta yhden asian pystyn lupaamaan,
jos tästä selvitään,
mä lopetan oikeesti ton typerän tupakoinnin.
koska en ikinä *ittu halua että mun lapset joutuu käymään läpi mitään tämmösiä tunteita mitä käyn itse nyt.
 
aamen.

hei älkää alkää älkää viekö mun maailman rakkainta vanhempaa. sitä mä en vittu kestä.
en. en nyt. 
valitaan se parempi setti ja sillai. ja jatketaan kaikki ilosena elämiä.

jumantsuikka!
tokaviimenen ristiretki helsingin muuttop**kaan tehty!
kyllä on ollu sorteeraus ja lajittelu tunkea 100 neliötä 20 vuotta hillottua skeidaa laatikoihin ja toimittaa ylimääräset kamat roskiin/kiertoon. sit kun tutkin "silläsilmällä" jotai niin tärkeetä kun balalaikka, nii eihän sitä voi hävittää! sit isäni istuu sohvalle kesken siivouksen sitä soittelemaan. anna mun kaikki kestää! ja samovaari pitäis kiillottaa. millä?

eilen pojan kanssa hajotettiin kirjahyllyä karatepotkuilla ja ukki huus hoosiannaa.
se ukki myös useeseen otteeseen komenti mua "edes hetkeksi istumaan" mutta kun on vauhti päällä, niin ei pysty/ ei kykene. "onksulla joku s**tanan ADHD?!?!?" oli sen loppukaneetti. no, isä, sinäpä sen tiiät. *wirn.

sain palkaksi oluen, jonka lipasin naamaan murun kainalossa sohvalla. lopputulema tietty oli se, että nukahdin kuola suusta valuen murun päälle kesken elokuvan! saakeli. ikinä en varmaan ole mitään elokuvaa loppuun asti nähnyt. paitsi elokuvateatterissa.

koitin tehdä leffaillasta spessua ja ilahduttaa emäntää tigerin pahvisilla popcorn-kulhoilla, ja onnistuin! yksinkertasilla ihmisillä on pienet ilot.

olen tässä viikonloppuisin käynyt vanhemmillani askartelemassa muuttoa.
otan aika kovaa stressiä siitä, että koko sekameteli pitäisi pakata puolet pienempään asuntoon. enää kuukaus jäljellä. ja voitte kuvitella kun tyypit on hillonneet kaikkea paperisälää, lakanaa, pöytäliinaa ja lastensa kouluarvosteluja parikymmentä vuotta, nii melkein itkettää.

eilen saatiin hyvin pillejä pussiin laitettua ja hommaa eteenpäin.
itsellä on henkisesti parempi olo, vaikka fysiikka alkaa huutaa jo hoosiannaa.
on se hassua että sitä jaksaa mitä tahansa tehdä, jotta pää pysyy kunnossa. faijakin huus hoosiannaa kun kantelin roskasäkkejä edes takasin, ja ihan pultit joutu vetää että sai rauhassa kannella. en mä ole niin risu kun miltä näytän. piste.

en pystyis tälläseen mitenkään jossei mulla olis kotona perusasiat kunnossa. illalla saa nukahdella just mihin tuntuu, ja muru pitää sirkusta pystyssä niiltä osin kun mä en enää taivu.
en tajua millä palkitsisin itseni kun tää sirkus on ohi.
tai on mulla ajatus siitä... tosin ihan himpun pitää jostain säästää että se onnistuu.
pitäkää peukkuja!

innostavaa tässä muuttoprojektissa on noi sisustusasiat. nekin on yks juttu joka auttaa mua jaksamaan tätä vittumaista ajanjaksoa. mun visiot alkaa mennä läpi mun vanhemmillekin, ja sormet syyhyen odotan seuraavaa reissua paikalliseen kierrätyskeskukseen.
teemana vanhempien uudessa asunnossa on valkoinen ja koivu, ja (valitettavasti yks saakelin) häälahjaraanu (oranssi-ruskea-vihreä) jonka perusteella mun pitää sit mutsin kanssa tekstiilejä valitseman. he he.

no jaa. kaikesta selviää, vaikka loppupeleissä sitä ihmettelee sitten että miten se kaikki kävikään niin "helposti". my ass. tälläkertaa pidän huolen että itse muistan miten paskamaista aikaa viime vuosi, ja tän vuoden alku on ollut. ja tänä vuonna opettelen sanomaan ei. (alotan se vaikka sit duunihommissa, missä olen mm. viimeviikon hoitanut kahden ihmisen työt. koska en osaa sanoa ei. koska päässä on vika.)  huoh. huoh. huoh.

en ole mikään megamarttyyri. ja uhrautuja. (kukaan ei loppupeleissä rakasta urhautujaa, tiesittekö?) mulla vaan sattuu olemaan aika korkea aktivaatiotaso. enkä mä ole tähän taakkaan nyt kuolemassa mitenkään. oon kiitollinen että vanhemmat pääsee mua lähemmäs asumaan, että mulla on mukavat penskat, hauskat koirat ja ihana emäntä. pystyn maksaa laskut, meillä on ruokaa (ja suklaata) ja mä olen terve. ja muru hakee mun anoppilaan unohtuneet rommit ja muut herkut, sit elämä onkin taas miltei täydellistä. je!

jösses.
mä en vaan nyt saa ruoanlaittoa aikaan.
en.
just laitoin koirien puuron uuniin.
siihen kykenen ja variaatioideoita riittää.

sit leivoin pipareita lasten kanssa.
ruoaksi me syötiin hodarit. 
parempaan en nyt pysty. ei sillä että lapset nyt ainakaan valittais.
mä oon vaan kyllästyny pyörittää niitä samoja-samoja ruokia jo kahdeksattatoista vuotta.

kundi pyyti nakkikastiketta.
"jos sä vaan osaat tehdä sitä ruskeeta. ja ei haittaa jos et osaa. ei yritetä sit toiste jos se on pahaa."
no, huomenna yritellään.

mä oon narissut kasvisruokaan siirtymisestä jo monta kuukautta.
eettisesti se on murun mielestä loistoidea.
ja kokemusta mulla on kuitenkin yli kymmenenvuoden ajalta ennen ruttua, ts. ennenkun raskausaika ajoi mut tajuttomaan lihanhimoon.

himo on mennyt (ihan niinku yhdeksässä vuodessa!) ohi, ja ruokaideasto on konahtanut lopullisesti. jos alkais ne kasvisajat uudelleen, olis puhtaampi omatunto, ja vois alkaa kehitteleen ihan uusia ruokia, eikä heti ehkä kyllästyis ku ei ole aina sitä samaa-samaa... eiks nii.

nyt lähti häiden kiitoskortit tulemaan kotiapäin.
kuin kivaa!

tilattiin ihan peruskortit. semmoi että voi laittaa jääkaapin oveen siks toviksi, ennenku heittää roskiin :) vanhemmille tilataan vielä sit setit parhaimpia kuvia että voivat säästää ne iäti....  ja kehystää takanreunalle. ihanku niillä nyt takkoja olisi.

kun me näytettiin anopille kuva mikä aiottiin tilata ja sehän alko huutaa hoosiannaa, nii päätettiin tilata sit liberaaleille ja konservatiiveille omat korttinsa ettei kukaa ny mieltään pahota.

mä oon tuutannu mein hääblogin sivuille kuvia sitä mukaa kun oon saanu käsiteltyä, mutta yhdestä syystä,
siitä joka näyttää tältä

ei tässä hirveesti kerkee kuvia renkata ku joutuu kusia pyyhkii, ulkona juoksee, ja pelastaa irtaimistoa ja lapsia naskalihampailta.
hihi.
ihana se on.
mein kääryle.
mutta hitto sillä on kova ääni. ja se huutaa hemmetisti. ihanku olis ihmisvauva talossa. onneks on murun nakki hoitaa sitä öisin. mä vaan laitan korvaa tyynyyn ja käännän kylkeä. 

kaipa sekin pian mein rytmeille oppii. 

ainahan talossa pitää vauva olla,
ja häiden jälkeen ei tarvinnut kauaa vauvauutisia odotella.

taas kävi niin että elämä heitti meille penskan.
kiitti, ja koppi.




että tämmöi.
murulla kun aina pitää olla säätöä ja harrastetta, nii pian meillä on kaks toiminnallista lintukoiraa.
koiraluku nousi siis takaisin neljään, ja kivalta tuntuu.
hullut koiranaiset, missä?
no täällä.

ja ei vissiin tarvitse sanoa, että lapset on myös ihan onnessaan tästä pikkusiskosta. tietty. 

jaigs!
huomenna vauva tulee viis.
en kestä! ja samalla kestän.

pojastani on kuoriutunut huipputyyppi. just olin sen kasvatuskeskustelussa. hunajaa tuli korvat täyteen, nii cool se on päiväkodissakin. mitä vähän nyt yrittää uusia/lepsuja tätejä vedättää ripsiä räpsyttelemällä (mm. saadakseen ylimääräistä ruokaa, apua pukemisessa tms.) mutta eihän se nyt huono ole. ku viisautta vaan. ja selkeesti äitinsä poika.

jäbä on kunnostautunut
-imuroimalla mummolassa nenänkautta juotavaa, koska norsutkin tekee niin.
-tekemällä ihmiset hulluiksi jankkaamalla junista, niiden aikatauluista ja reiteistä aina vaan ja uudestaan.
- oppimalla matikkalaskuja mennen tullen. (ja esim. varmistamalla mamilta miten mikäkin meni, ja vartin päästä lesoilemalla osaamisellaan mammalle. ai mikä fiksu poika? hahaha.)

kundi nukkuu yöt, rakentaa palapelejä päivät. silloin kun ei paini tai puhu junista. se osaa kirjaimet, ja fillaroida offroadia, se puhuu ja pussaa. hoitaa koiria. osallistuu kotitöihin. on empaattinen ja sydämellinen. tanssii breikkiä*. karkaa sillä lapasestakin, jännittävissä tilanteissa varsinkin. * mutta palopuhe saa sen palaamaan raiteelle. sen mielestä mami on kova jätkä, vaikka onkin muija. ja isona se alkaa just siks mitä mamikin on. kun se saa rahaa, se ostaa isomman lompakon. ettäs tiedätte. synttärilahjaksi se haluaa taikasauvan, ja joululahjaksi akkareita.


nii. vaivannäöllä, keskenmenoilla ja rahalla tehty rakkauspakkaus on tuo pieni mies. josta on kasvamassa suuri persoona. ihan itkettää kuinka mua/meitä on tommosella tyypillä siunattu, ja itkettää sekin kuinka valtavasti sitä voikaan tommosta pöhelöä pentuaan äiti rakastaa. kiitos anonyymille (hiukan selkeesti kahjolle mutta komealle) tanskalaisherrasmiehelle maailman suurimmasta lahjasta.
kiitos.

onnea kulta. kiitos että olet.

 *kysy vaikka hääyleisöltä. tyyppi oli hiukan liekeissä tanssilattialla.
** esim. kun oltiin menossa "naimisiin" maistraattiin lähtiessä jäbä panikoi, itki ja tärisi. ei menny vaatteet päälle, ei kyennyt rauhoittumaan, ja "kerää ittes"-kehotuksiin se huohotti "mä yritän, mä yritän..."  oli se jännä paikka.

tahdon!
tai tahdoin jo.
huippua! tasa-arvoinen avioliittolaki etenee!

budjettipostaus odottaa luonnoslaatikossa, kirjotin sen valmiiksi, jos kuta kiinnostaa, laitan sen esille huomenissa jos joudan. ällin ja tällin syntskäreitä vietetään huomenna, joten keittiö kutsuu.

ps. veljeni lähetti onnittelut. mietin tovin mitä se erakkomies nyt haluaa sanoa, mutta siis äänestystuloksesta oli kyse. oih. onpa se sulonen.

viimeviikolla perheemme kutistui yhden ison osan.
miten voikin yhtä karvanaamaa kaivata niin kovin.
tyhjältä tuntuu.

lepää rauhassa, mamman kulta.

omin jaloin käveli viimeiselle matkalleen iso söpöliini, ja sai nukahtaa mamin syliin.
kiitos läheisille tuesta ja osanotoista. ja käytännön avusta, että päästiin poikaa yhdessä saattamaan.
iso kiitos myös vetekin henkilökunnalle kauniista omasta hetkestä papan kanssa.

"mamma tää ei tunnu enää meidän kodilta kun T ei ole täällä..."
niin kulta.se on totta.

voi kaaoslapset.
nää kaikki.
narttukoiralla on juoksut, eikä kuoleksimissyystä voitu laittaa leikkaamatonta poikakoiraa hoitoon täksi aikaa. narttu taas on ollut täällä vasta keväästä, niin ei sitäkään voitu.
nyt sit kärsitään kaikki.
huoh.
otettiin poikakoira makkariin yöksi, nii eihän se pysty enää portaita kiipeemään. ja muut elikot ravas portaissa ylösalas kun koitettiin alkaa nukkumaan. varsinainen hullujenhuone. sanon.

sit heinäkuussa on alkanut pillittämään ruttunaama. ja nyt vasta viimeviikolla päästiin asian yli, ja psyyke vaikuttaa eheältä.
ja eiköhän siinä samassa alottanut poikanen, oman perinteikkään ulinansa. nyt on viikko kuunneltu kundin hajoilua jokaisessa siirtymätilanteessa, ja alkaa mullaki kohta vippaamaan.

rutun mielenterveyttä uhkasi sen omasta mielestä yksi lelu, jonka oli vahingossa ottanyt päiväkodista (kaksi vuotta sitten!!) joka heinäkuussa löytyi kun huoneita vaihdeltiin. palautin lelun, ja rauhan taloon.
hänen osaltaan.

pojan psyykeä horjuttaa sen oman tilityksen mukaan kadonnut apiniini-lelu. rukoilin kummia vilkasemaan jos kauppakeskuksesta semmonen uusi löytyisi. nyt me kerrotaan pojalle että apiniini on vähän jääny metrolla ajaleen ja on tulossa kotiin kyllä. (anteeksi poikani moinen juksu, mutta äidit (ja kummithan) tekee mitä tahansa lasten hyvinvoinnin eteen, eikö?)

nyt sitä rauhaisaa eloa, pliis!
kiitos. 

nonni.
mä tässä istun, ja penskat tekee (taas) ruokaa.
ihan jees!

millään en jaksais lieden vieres heilua, on nii kuuma.
nuilla näköjään ei.

- "mamma! solmeen tuli haava kuolimaveitsestä!" kiljuu kundi.
- "kuolitsä?" kysyy sisko.
- "en kuollu, ku ylitän kuolia! oo sä sit valovainen ettei sulle tuu haavaa."  se opastaa siskoa.

- "kato mamma, tää näyttää ku tää lähtis ilti." (sormenpää? not!)
- "ihan pieni vekkihän toi on. ei siitä tuu ees verta."
- "mutta ku voi ALKAA tulla...."

jep. mene poika kuorii niitä perunoita jos keittoa haluat. 

muahahahah.
vähän tässä naurattaa.
no. alan täs kuitenki nostelee vähän tavaroita paikoilleen (=siivota) ettei tää näyttäis nii nololta. vaikka eihän tääl kukaa ole näkemässä...

pihlajasaari, köyhän paratiisi.
eilen käytiin pihliksessä rötväämässä.
sen lähemmä paratiisia ei kyllä helsingissä pääse.

mukana oli mummia, isotätiä ja serkun lasta, ja omat nakerot tietty.
päiväpiknik,
eikä kiire minneen.
aurinko paistoi ja vesi oli viileää.
hiekka kuumaa.
seura loistavaa.
ja rantakin pitkälle matala.
(ja puuhuvilakahvilastasta (jota pitää kampin palvelutalon vapaaehtoiset) saa kahvia euron/muki, lettuja 1,5e ja juomavettä ilmaiseksi!!! huom.huom!)
mä harjottelin auringossa makaamista häämatkaa varten,
onnistuin oleen 4h rannalla (vikisemättä, = enkat! wirn.)
ruttunaama veteli ekat metrit uimasilleen.*
lapset leikki ja hillui tunti tolkulla,
ja se venematka on niille aina jotenki niin cool juttu. (6e/aikuinen meno-paluu, huomhuom! muut köyhät.)

siellä sais yöpyäkin telttaileen (10e/yö) ja tää kuumottelis lapsia kovasti, joten ans kattoa josko tänä kesänä joutais seikkaileenki sinne! vähänkö olis siistiä, tän mutsinki mielestä.

suosittelen! lämpimästi.
kiitos helsinki tästäkin kivasta.
___________________________________
* mä vihaan uimahalleja, ja järvet ja meret on tästä meiltä kotoa kaukana, nii on rutun uima-asiat vähä retuperällä (paskamutusipaskamutsipaskamutsi.) onneks se on ite kiinnostunut oppimaan ja hyvin näyttää menevän ilman että kukaan opettaa ees..

esikoisen luona oli niin ihkua käydä!
koira oli onnessaan kun tultiin.
esikoinen oli tehnyt ruokaa, perusmättöä,
ja sitten lähdettiin eiran rantaan uittaan koiraa.

"ihanku ulkomailla! ihanku ulkomailla!" huuteli kaikki lapset.
aurinko paahtoi ja meri haisi, ihanalle.

heitettiin leipiä, kerättiin levää, ja kiljuttiin aaltoja.
mami (muru) sai tuliaisiksi sileäksi hioutuneita tiiliä ja kaakeleita.

ihana kesäpäivä! näitä lisää...