nyt näyttää siltä että mä oon materiaalikiimoissani päätynyt ipad air kakkoseen.
nään jo itseni villapeiton alla pläräämässä sillä.
vähän siistiä! (noin ajatuksen tasolla.) 
onko se liian snobi lelu tälläselle "tavis"käyttäjälle?
mä siis about luen blogeja ja lehtiä, toivottavasti myös kirjoja.
ja penskat pelaa noin 1krt/kk sillä.
onko liiottelua? vai käsivko se ihan tavis airi?

hyvä kamera eritoten kiinnostais...
mut, jos totta puhutaan, sekään ei o ihan vältsy kun arkikuvat saa luurilla otettua
ja "ne tärkeimmät" otokset järkkärillä. 
nimin. "epätietoinen" ja/tai "snobbailenko turhaan"

jännä nähä:
miten tämä talous lähtee tästä pyörimään.

mulla on muutamia materiaalisia asioita joiden haluamista olen pantannut viitisen vuotta.

kohta tärähtää!

oma ipad. olen tuhlannut hiluni murun ja esikoisen opiskelukoneisiin, kohta voin satsaa itseeni. miten vielä mitä ja mistä. ts. mini vai air. ja ihan vaan ränkläyskäyttöön tulee. ettei tarvi olla super. kunhan olis mäkki, koska mä olen snobi. tai laatutietoinen. tai miten sen haluaa sanoa.

kampaajakäynti. että niinku koko setti. väri ja leikkaus, kiitos!

kuorihousut. uudet. 

wc/kylppärikaappi. ostaisko eka yläkertaan. vai alakertaan? ihan tämä päätös mua jännittää. mitä sanoo emäntä?

kuntosalikortti. nii. salissa on leikkihuone. kerta/vko tän arjen päälle. muksuilla tai ilman. ihan sama. kohta mulla on jättihaba.

kauramaitoa. koska köyhäilyn loppuessa loppuu myös lehmänmaidon käyttö.

italianreissu. koska on mun vuoro valita minne lennetään. 

ainii. paitsi se talo! 3000 neliön tontilla. meni just ohi suun meinaan.
näää - tuleehan niitä uusia....

no joo. saahan sitä haaveilla. luulen että kaltaiseni hamsteri tunkee kaiken liikenevän roposen PPV eli pahanpäivänvaralle. sinne sukanvarteen.

materialismi ja itsen hemmottelu velloo mussa.
kunhan saadaan ent.pienenkoiranpennun nykyisen miltei jättikoiran "penturuokapurkki" pois keittiön tasolta,
menee materiaalimaukka nettikauppaan ja tilaa itselleen koziolin babell'in.
nii.
jos seitsemänkerroksinen on vähän liikaa, nii vähinteään neljä pitää olla.
astetan sen tuohon koiranruokapurkin paikalle,
ja vähäks meillä täällä sit onki hienoo!

mulla on vasemmassa jalassa semmoi tämmösten keski-ikästen, ylipainosten naisten hermo-ongelma. viiltää ihan törkeenä toisinaan tonne kakkos-kolmosvarpaiden väliin.
sit jalkapohjaa pitää hinkuttaa pallolla että se menee pois.
saakelillisen ärsyttävää kerrassaan.

kiinnitin huomiota itse kenkiin,
pakko alkaa kuunnella tätä luonnollista rappeutumista,
ja alkaa vissiin ostaa eccoja noiden 13e löytökenkien sijaan.
huoh.

sitten mun (?) personal trainer (on mm. luvannut opettaa mut uimaan! siis laadukkaasti!) mietti mun kävelymatkoja ja sitä kuinka paljon seison päivässä. ja ihmetteli ettei jalat oikeesti ole tuhannen tuusannuuskana jo.
ooo. ainii.
vähän kun mietittiin niin kävelen 10-15km päivässä. 17km, jos lenkitän naapurin eukon omien koirien lisäksi. pt mietti ettenhän mä päivässä juuri muuta tee kun kävele. jaa.
no itseasiassa niin en. (koiralenkit, työmatkat, kauppamatkat.)
sit mä fiksuna aloin tekeen kirjallisetkin seisten.
herään klo 05, ja ekaa kertaa istun alas (ruokataukoa lukuunottamatta) klo 20 about.
ts. kaadun sohvalle.
ei kai ihme että jalat vinkuu.

ööö. pitäis vissiin tehdä jotain...
ensimmäinen askel (he he.) oikeaan suuntaan oli ehkä se, että vaihdoin työkengät crockseista pronaatiotuettuihn lenkkareihin,
ja  ihana daddy kävi hakeen mulle uudet juoksukengät!

mä huokailin onnesta jo kun mä näin nämä!
niin kauniit! ihanat!
ja sitten se tunne kun sain nuo jalkaan! täydellistä!
niin kevyet, pehmeät!
ja niin leveä lesti* että mahtuu mun räpylä hyvin sisälle.
free flyknit, my new love!
en kestä!**

kävin fillaroivan poikani ja lörppänaamakoirani kanssa purtsilla vetään vitosen äsken.
en muista milloin viimeksi olisin ollu näin onnellinen jonkun materian takia.

me so happy!

* siis 23cm pitkä ja 10cm leveä jalkaterä on rä.py.lä. "jumankekka susta tulee hyvä uimari!" hihku se mun(?) uimapt. "ojenna nilkka!" ..."jaa. öö, unohda uiminen." (=ei sit ojentunu.)

ps. perustin juoksukoulun naamakirjaan. ystäviä ei kiinnosta. ilmainen ohjaus ja ryhmäkiima. hmh. pitäkää tunkkinne, pöllöpäät.

**ei, tämä ei ole maksettu mainos. en ole saanut tuotenäytteitä, en rahaa, enkä edes mainetta tästä postauksesta. ainoastaan jaan tässä juoksuorgastisen kiihkomieleni. nike, winkwink.

keski-ikää lähestyvä naisihminenhan voi pukeutua niinkun haluaa,
eikä tarvia paljoa piitata siitä mikä on cool, ja mikä not.

mä olen keskittynyt ostelemaan perusfarkkujen sijaan jotain aivan muuta.
ja tänään pakan viimeisteli mustavalkoset ruusupantsit.
ai että!
siinä saastetta silmille. 

 

 me (siis mä) me (siis mä)
ollaan googletettu vähän hääjuttuja, [siis annoin m:lle tehtäväksi omalla ajalla mennä nettiin tsiigaileen, ja menihän se kun käsky kävi.]

ja mua miellyttää eniten systeemit mitä löytyy hakusanoilla rustic tai industrial wedding.
nyt jos tulee mieleen mitään vinkinpoikasta tilpehööristä joka kallistuu tonne industrialin suuntaan (mikä murua enemmän kiehtoo), niin mieluusti kuulisin.

lasi- ja peltipurkkeja laitoin varastoon jo säilöön.
aion vähän kakkupaperia haalia, ja sit jotaki teollisentyyppistä valosysteemiä.
edelleen pitäydytään kohtuudessa, ja sen verran eko aion olla, että vuokraminen olis hyvä juttu kanssa.
ihan turha haalia krääsää mitä ei myöhemmin tarvi.
nih.
alkaaks nää hääjutut tulee jo jollaki korvista?
he he.
7kk to go...

mä haluun!

mä haluun-kausi on taas täällä. en kestä. ei olis varaa haluta mitään nyt.
mä silti haluun.

keltaset korkkarit, tai tennarit, tai molemmat.
tummansiniset farkut.
army-vihreän kevätparkan.
nolot teinari shwingsit.
kellon.
kukoistavia viherkasveja.
harmaita, pehmeitä, täyteläisiä mattoja.

hyvää lattea. kotona.
fazerin punaista.
appelsiinituoremehua.

ja mielettömiä, hyvänmakuisia, omituisia salaattilounaita (ohraa, avocadoa, linssejä, porkkanaa, rucolaa, kananmunaa, punajuurta, siemeniä. you name it. tämä johtuu työkaverin eväsiin kohdistuvasta jokapäiväisestä annoskateudesta.)

selkälihakset joille kukaan ei naura.
lenkkeillä 2x/vko.
tankotanssikurssille.
ja pystyä vetään 30 leukaa.
juoksutakin.

aipädin ja siihen aikirjoja.

suurimman ilon tällä viikolla mulle henkilökohtaisesti on aiheuttanut se,
että muru on saanut töitä.
a) kesätöitä, joilla b) korvata viimeinen työharjoittelu, joten c) syksyllä se on vapaa menemään töihin (palkattoman työharjoittelun sijaan.).

tämähän tarkoittaa sitä,
että meidän liki viiden vuoden (omavalintainan) kurimus on pian ohi.

vuoden loppuun kituuttelun sijasta, kituutellaan enää 3kk.
h.u.i.s.i.a.

koitapa itse elää pääkaupunkiseudulla, 5 henkistä perhettä elätellen, iloisena, noin 4-5 vuoden ajan.
velkaantumatta.
ei helvetti, ei ole ollut helppoa.
mutta helkkari!
me jo melkein tehtiin se!

saa aplodeerata!
todellaki.

hatunnosto mulle multa itseltäni!
eikäpäs täällä ihan riehaannuta,
vielä!
...mutta kohta.
hihi.

no.
se siitä.
eilen sain hermarit puvun takia.
ajattelin että menen sit naimisiin nakuna tai en ollenkaan.
olen niin nipo, etten ikinä löydä pukua.

sitten aamulla olin täynnä sisua, ja nettishoppailin yhden hienon helmenharmaan.
sairaan kallis, ja jotai haitek-materiaalia. (niinkun silkkiä, mutta hengittää eikä pesussa kärsi.)

jossei se ole tuo tuleva joka mulle kelpaa, niin vapiskaa ystävät! te niin joudutte mun kanssa ramppaa mekkokaupoilla.
koska olen nirso.
nirsompi.
nirsoin.
oikea emä-nirso.
eikä tärkeeseen päivään käy kun ainoostaan se "oikea".
niin.

luottokamat.
eli asioita joita ilman mun mistään ei tulis mitään.

1) rainbow-kahvi. ääs-marketista, vajaa 3 egeä paketti. halpaa. hyvää. 1/2l aamulla, mukillinen työpäivän jälkeen ja duracell jaksaa ja jaksaa.
2) sorellin talvikengät. niille jotka jaksaa niitä kantaa jaloissaan. pitää painonsa avulla adhd:n maanpinnalla. kumikärki käy jokasäälle, karvareunus takaa femmelookin niin lenkkipoluilla kun työmatkoillakin.
3) iphone. maili, naamakirja, ystävät ja rakkausviestit samassa paketissa. lasten pelejä, kamera ja kuvanmuokkausohjelma bonarina. mun koko sosiaalinen elämä mahtuu taskuun.
4) kirjaston pokkarit. hetken huumat, jotka voi aina korvata uudella kun edellinen loppuu. irtiotto arjesta.
5) fazerinapatukka. halpa mielenterveyslääke (59sent.). arjen luxusta. oman ajan helmi. punkun ja pokkarin kanssa muodostaa iltahiljaisuuden pyhän kolminaisuuden.
6) vaasan ruispala. perusruoka. käy kermajuuston ja voin kanssa aina. aamupala, iltapala, välipala, yöpala. krapularuoka. vie nälän, tekee onnelliseksi, maistuu mulle huonoinakin ruokapäivinä. 
7) fjällräven kånken-reppu.. reppujen reppu.
8) samsungin satavuotias (tai ainakin 6-vuotias) miniläppäri. paskanen pieni kone, jaksaa runksuttaa pakolliset laskujenmaksamiset ja bloggaamisen. ei väliä jos tippuu, lentää, kolaa tai joku kaataa mehua päälle. toimiva ritsa. vielä 4kk niin muru saa ostaa mulle padin. sit tää pääsee käytettyjen koneiden hautuumaalle. sitä odotellessa tää on enemmän kun fine.
9) vesikiertoinen kaukolämmössä oleva lattialömpö. aina lämmin asunto, koirille ihku, samoin mun varpaille. eikä maksa ylkkää, ja säästää kai luontoa.
10) ballograf-kynä. työpaikka tarjoaa 1kpl/vuosi. toimii takuulla. aina repussa. ihmeellinen ja yksinkertainen keksintö.
11) swiss-army-linkkari. perintökalleus, ukin vanha, mummin kaapista. kaikenmoiseen säätöön.
12) suomalaiset metsämarjat. ilmaset. anoppi ja mutsi on keränneet. ja mä vaan nautin. riittää enskesään asti.   

ai.
tuhlasin mä itseeni.
budapesissä.
kympin.

sain ihme nahkahanskafetissin kun näin yhdellä naisella junassa elegantit kauniit nahkahanskat.
siirtyi heti "pakkosaada"-listalle.

no. katso itse.

pettymys oli suuri, kun käteenvedettynä ne onkin ihan työmiehen rukkaset.
ja vika on siis työläisnaisen ronskissa kourassa, ei hanskassa.
plääh.
no. kivalta ne tuntuu. vaikkei näytäkään siltä mitä piti.

ekan koulupäivän eleganssia

ruttu lähti kouluun leggareissa ja ylipitkässä pikeepaidassa. sininen vaan pukee sitä, ja se itse on toivonut jotakin muuta kun pikkutyttöjen pinkkiä. kumpparit harmitti, mutta nyt vettä tulee kun aisaa, joten parempi näin. nuin hienoja kumppareita tekee vincent. vaihtonaruja oli mukana paketillinen. tigerin jääkarhusateevarjo oli sanalla sanoen huono. en suosittele. hajosi viikossa. molemmilla muksuilla.

mun kouluunsaattoasuun kuului objectin vaalea neulepusero/mekko. kun alesta sain, en voinut olla ottamatta. (tosin hintalappu repi siihen muutaman vekin, joiden paikkaamiseen kaltaiseltani tumpelolta meni ikä ja terveys, mutta aherrus oli kyllä lopputuloksen väärti.) mun näkönen, sopivan retku, mutta siinä on se "jokin".

siis vaikka olen vanha kunnon pihtaaja kun raha-asioissa liikutaan, niin on mulla rahaa vaativia toiveitakin. (villamaton lisäksi.) mä vaan osaan odotella oikeaa hetkeä... vaikka kuinka pitkään.
tässä about hankintajärjestyksessä mun himotukset: 
a) villamatto.
b) tabletti.
c) kissa.
d) punainen vespa.
e) puuvene.

mitä sä haluaisit?

(tiedättehän että näitä kun olen aiemminkin ylös kirjannut, niin ennenpitkää ne olen itselleni saanut?)

paha netti.
mä haluan villamaton.
mä todella haluan v.i.l.l.a.m.a.t.o.n.

sain tingattua lastenhuoneeseen luvan sellasen ostaa, mutta hintahaarukka on vielä hukassa. byää. mä pidän laadun ja tyylin yhdistelmistä sen verran että mun hintaluokka menee muutaman sada murun omasta yli.
emmä paljoja toivo,
ni jos nyt sit yhden villamaton saisin?
keltasen patchworkin.
pliis.

ai ei?
hmh.