sain blogihaasteen katajan parisuhdefoorumilta.

ha ha.
tartuin, koska
haasten ideana oli kehua kumppania.

nooooo.
murun kehuminen tulee ihan selkäytimestä. kun se vaan on nii mainio nainen!
se ei vissiin ole ihan tottunut retosteluun, ja on välillä niin raasu kehua repostelen sitä siekailematta ihan päin naamaa. mahtaa olla karmivaa kuulla kui erinomainen, kaunis ja rakas sitä onkaan. (mun yks perusperiaate elämässä on että hyvät asiat  pitää sanoa ääneen, ja sen mukaan elän. mä olen ihminen jonka suusta vaan valuu siirappia kun siihen on aihetta. jos tämä tekstin alku jo ällötti, älä lue pidemmälle.... aikamoinen tahmateksti tuloillaan. ällösöpistelyä ihan meinaan. tai toisaalta, mähän vaan luettelen faktat. )

parasta muru
sussa
on kaks t:tä.
tuoksu ja tunne.
ne menee vaan suoraan mun biologiaan.
vähättelemättä muita ominaisuuksia, voin sanoa ettei tälle parisuhteelle (ainakaan mun osalta) voinut mitään.
kuten hääpuheessani kerroin, niin peli oli selvä mun osalta ensimmäisestä halauksesta.
suudelmasta nyt puhumattakaan.
kun löytyy ihminen jonka sylissä pää räjähtää ja suudelmasta sukat pyörii jaloissa, niin siihen kannattaa tarttua.
todella.

ja ne muut ominaisuudet.
puolisolta toivotaan ihastuttavaa ulkonäköä, rehellisyyttä, uskollisuutta ja huumorintajua. edelleen olen sitä mieltä että mulla on käynyt järjetön lykky. kaikki samassa paketissa! 

sä miellytät mun silmää nii kovin, että joka kerta kun nään sut, nousee hymy huulille. väkisin. just silloin kun sua itseä märehdittää se sun "kulahtanut" ulkonäkö, verkkareissa, villasukissa ja rillit päässä, niin saat mun sydämen sykkimään vähä kovemmin. ja välillä ihan ottaa päähän päästää sua ulkoilemaan yksin kun olet laittautunut parhaimpiis, koska sä olet niin hyvän näköinen, että mieluusti vaan kävelyttelisin sua, ylpeenä, mun käsipuolessa ihan itse. etkä sä pönttö edes huomaa kui naiset vilkuilee sua, kun sä vaan toljotat tämmöstä harakkaa! 

ajan kanssa mä olen ilokseni todennut että meillä on kemian lisäksi yhtenäiset arvot myös. (en tiedä olisinko voinut sua vastustaa, vaikka ei olis ollutkaan.) on järjettömän mukavaa että tästä köyhäilyelämästä saadaan revittyä jopa huumoria. olis kiva jos olis paljon rahaa. mutta sillä ei kuitenkaan rakkautta eikä fiilistä osteta. sä arvostat pieniä asioita, ja osaat tehdä niistä suuria. pihvi-illalliset, lasi siideriä, autoajelu, leffa ja irttarit, päikkärit. mikä vaan käy kun sä oot mun kanssa.  sitten kun on mahkuja isompiin asioihin, niihin osataan tarttua kyllä.

sä usein pidät mua kun kukkaa kämmenellä. musta on käsittämätöntä miten sä pystyt jokaisena merkkipäivänä yllättämään mut niin että vedet tulee silmiin. sä olet lahjomisen ennätysnainen ja ehdottomasti kukkapuskien piilotusmestari numero yksi.

me nauretaan samoille asioille, paljon, ja usein. sä olet opettanut mulle paljon. musta, susta, maailmasta, rakkaudesta ja realismista. 

sä olet kauheen hyväntahtonen, mutta myös päättäväinen. pehmeä ja pedantti. ja tavannut aina laittaa sun läheiset kaiken edelle. sä olet vähän valikoiva ystävien ja läheisten kanssa, mutta ne ketä sä olet valinnut, ne sä pidät. ja niistä sä pidät huolta.

sä olet mun rauhan satama kun mä lentelen sfääreissä. sä olet aina mun tukena ja kannustajana, ja hoidat mukisematta loppuun mun aloittamat "hienot" projektit. vaikka et niitä ihan nii hienoina aina pitäisi.

joku tossukka ei mun kyydissä pärjäisi. mä tiedän että olen vahva ja omapäinen ihminen. sä pidät mua vähän ruodissa, ja olet varmasti ainoa ihminen tässä maailmassa joka pystyy mun mielipiteisiin ja ajatusmaailmaan vaikuttamaan, mitenkään. heikkouttani en sua tarvitse, vaikka suhteen alussa varmaan luulit että mussa on jotaki pelastettavaa.
ei.
mä vaan halusin sut.
ja haluan edelleen.

"sä oot mun auringon nousu, päivieni valo, oot mun iltojeni ilo, kauniimpi kuin kukaan muu."
pusss.

jösses!
olen saanut 16 vuotiaana silloisen seurustelukumppanin äidiltä army-vihreän kettytyttötakin. leecooperin! vuodelta kuuskyt ja jotain.
käytin sitä hartaudella, ja mun rotta aina matkusti sen taskussa.
hiis! roy the rottamies!

noniin.
olin siivoomassa mutsilla ja faijalla nii broidi tulee huoneestaan jonkun vihreen mytyn kanssa!
en kestä!
mun rakkaista rakkain leecooper! täysissä voimissaan!
se ihanuus mitä käytin itse ostamien levisten kanssa vuonna vuosina 95-98. *
syksystä kevääseen, four seasons-takki sanan varsinaisessa mekityksessä.
olen ajatellut takia usein, ja miettinyt mihin se aikanaan hävisi.

ja yhtäkkiä se tekee comebackin! yllättäen ja pyytämättä.
meinas itku tulla.
ja meinaa vieläkin.

kotona tungin sen koneeseen heti illalla ja tänään heti aamulenkille päälle!
rakkaustakki. rak.kaus.tak.ki.

*jopa naru "turkisonmurha"-heijastimesta oli vielä kiinni vetskarissa.

sain eilen viimein murulta sen luurista häämatkakuvia.
ifolorin kuvaohjelma tietty lagas viimemetreillä, ja nyt ei inspiraatiota uuden aloittamiseen löydy.

tässä vähän fiilispaloja:

en kestä tätäkään.
ja
piti se tämäkin mun tässä elämässä kokea.
täydellinen loma. 
uskomattoman ihana häämatka.

irti todellisuudesta.
kiinni rakkauden ytimessä.

suosittelen kap verdeä. todella. 

hävisin huutoäänestyksen yksi vastaan kaksi.
hippiäidin rakastama mouhopää lähti kylppäriparturiin!

tässä todistusaineistoa että se sotkutukka-parastukka.

toki sieltä komea nuorimies joka tapauksessa tulee ulos.
mä vaan nii tota reuhutukkaa rakastin!
en vaan voi mitään jos kundi kaljua toivoo, ja niin olis paras sen toisenkin vanhemman mielestä.

sydän tähän.

huomenlahjat.
vaihdettiin varsinaisen hääjuhlan jälkeen kotosalla, sunnuntaiaamuna.
sain ihanan kellon, ja kun ämistelin sen hienoutta, ja huokailin kuinka siihen olisi ihana kaivertaa jotaki sisäpuolelle, nii tokihan vaimoni oli sinne kaiverruksen teettänyt. "vaimoni" siellä lukee. ihana*  vaimo, sekä kello, joka käy meidän yhteistä aikaa.

mä kaivoin oman pakettini esille ja aloin samantien itkemään. muru vähän hätääntyi, mutta sanoin että olen valtavan pahoillani,  mutta kohta itkee kaikki.

nyt on pinnalla boudoir-kuvaukset huomenlahjaksi, mutta mä halusin tälläkertaa näin. mun hääpuku + vanhat papat esikoisen ikuistamana. en ite ole mitään pin up-tyyppiä ja tiesin että muru arvostaa just tätä lahjaa valtavasti, se mitä en tiennyt, oli se että kuvia jaettaessa yks tulisi olemaan joukosta poissa.

no sithän me vollotettiin kaikki, ja kuvat meni vielä kaappiin odottamaan päivää jolloin niitä voi katsella itkemättä. **

eräänä päivänä tässä kun saavuin töistä, oli muru järkännyt makkarin uudelleen, ja nyt nämä kuvat roikkuu kehyksissä niin, että se näkee ne ensimmäisenä kun aamulla herää. liikuttavan siirappista, mutta oh, niin totta.


* sana ihana alkaa vissiin kärsimään inflaatiota tässä blogissa. mutku kaikki oli vaan nii ihanaa. tai sit mulla on suppea sanavarasto.
**höh, itkua se näköjään pukkaa taasen, vaikka jätin tästä kuvarivistä herra T:n pois tarkoituksella.

siis näyttääkö kuvat sun silmään sinisiltä? koneella ne on ihan basic-mustavalkoset, julkaisunappi vääntää niihen sineä. ihansamamulle, enjaksaränkkää. pidätunkkisblogger. 
ps. vaihdoin kuvat, ja edelleen pidätunkkisblogger, ne on siniset. en käsitä!

koska tämä sormus on mulle äärimmäisen tärkeä, tyyliini sopiva, eikä sen viereen/rinnalle/sijalle toista mahdu, me ei haluttu mitään vihkisormuksia. joten niitä ei tullut.
(mä muuten perinteitä kunnioittaen olen pitänyt kihlasormusta oikeassa kädessä, ja vihki kulkee myös siinä. murun oma kulkee vasurissa.)

yllätyin kun muru sitten sanoi että se on suunnitellut mulle sormuksen. mutta olishan se pitänyt arvata. suostuin heti sen ehdotukseen.

toteutuksen hoiti huippusamuli legacy tattoosta. sen lisäksi että samuli on kreatiivinen ja sillä on ihan huippusilmä ja huippuvisiot ja huipputyyli, se on mukava, rento ja sopivasti cool ja hip. TJEU instagram.

* otettiin tatskat -1kk hääpäivänä ja se herätti suurta ihmetystä. jos tulee ero tai jompikumpi kuolee? niin. mitä sitten? päivämäärä on silti rakas ja tärkeä. ja niin. ei erottu eikä kuoltu.
mitä jos silti eroatte. niin, mitä sitten? se päivä oli silti SE päivä, ja kannan sitä ihossani enemmän kun mieluusti. kävi elämässä miten kävi.

wedding story - part 8

esikoinen alkoi nirutella meitä bilesalin puolelle iltapalan jälkeen.
koska,
hän halusi laulaa.
biisi oli 
tämä

sam smithin "stay with me".
kaikista liikkiksintä oli, että kaikki vieraat osallistuivat kertsiin.
itku tuli.
aivan upeeta.
ja uskomatonta, että näin epämusikaalinen nainen on synnyttänyt lapsen joka todella osaa laulaa. ja että se halus laulaa, meille.

myös nuorisokerho yllätti saapumalla keittiöstä koko joukolla, ja ottivat sukulaisteinit mukaan posseen, vetääkseen vielä kerran "monia vuosia" meille.

ei mulla muuta tähän ole sanottavaa taas kun:
kiitos. kiitos. iso ja vilpitön kiitos.

 

ps. järkytyin sikana kun kuulin sit alkuperäsen biisin mein soittolistalta iltalenkillä. karmee vinkuja toi sam smith oli mun korvaan, se esikoisen versio oli paljon parempi. *wirn. hän lupasi laulaa sen mulle talteen. esim. videolle. hiis! 

ps.2. huomaa "valoseinä" teiniksien takana. mun viimehetken idea oli järkkää bändille tausta. ihan partsilta otin valot. ja ystävä M:n kanssa viritin seinälle. hirsiseinän kanssa toimi loistavasti, etten sanois. 

mä oon taas ränkänny tässä näitä hääkuvia joutessani.
sen lisäksi että tilasin kiitoskortit,
tilasin anopille ja mun vanhemmille setit sinne takanreunoille.

tässä kurkkauskuva.

*
otoksia joutu vähän kuvankäsittelyllä runnomaan, kun tila oli niin pimeä, ja useat kuvat salamalla otettuja, mutta nää seepiat iskee muhun aina, ja mitään en rakasta enempää, kun kundin 1-vuotiskuvia, joissa on noi "naarmut" kanssa.

mä RRRR-akas-tan näitä kuvia.
oih. 

* tämä kuva meidän häätanssista. eikä kuulu "virallisiin" kuviin, mutta fiilis välittyy kai kyllä.

jaigs!
huomenna vauva tulee viis.
en kestä! ja samalla kestän.

pojastani on kuoriutunut huipputyyppi. just olin sen kasvatuskeskustelussa. hunajaa tuli korvat täyteen, nii cool se on päiväkodissakin. mitä vähän nyt yrittää uusia/lepsuja tätejä vedättää ripsiä räpsyttelemällä (mm. saadakseen ylimääräistä ruokaa, apua pukemisessa tms.) mutta eihän se nyt huono ole. ku viisautta vaan. ja selkeesti äitinsä poika.

jäbä on kunnostautunut
-imuroimalla mummolassa nenänkautta juotavaa, koska norsutkin tekee niin.
-tekemällä ihmiset hulluiksi jankkaamalla junista, niiden aikatauluista ja reiteistä aina vaan ja uudestaan.
- oppimalla matikkalaskuja mennen tullen. (ja esim. varmistamalla mamilta miten mikäkin meni, ja vartin päästä lesoilemalla osaamisellaan mammalle. ai mikä fiksu poika? hahaha.)

kundi nukkuu yöt, rakentaa palapelejä päivät. silloin kun ei paini tai puhu junista. se osaa kirjaimet, ja fillaroida offroadia, se puhuu ja pussaa. hoitaa koiria. osallistuu kotitöihin. on empaattinen ja sydämellinen. tanssii breikkiä*. karkaa sillä lapasestakin, jännittävissä tilanteissa varsinkin. * mutta palopuhe saa sen palaamaan raiteelle. sen mielestä mami on kova jätkä, vaikka onkin muija. ja isona se alkaa just siks mitä mamikin on. kun se saa rahaa, se ostaa isomman lompakon. ettäs tiedätte. synttärilahjaksi se haluaa taikasauvan, ja joululahjaksi akkareita.


nii. vaivannäöllä, keskenmenoilla ja rahalla tehty rakkauspakkaus on tuo pieni mies. josta on kasvamassa suuri persoona. ihan itkettää kuinka mua/meitä on tommosella tyypillä siunattu, ja itkettää sekin kuinka valtavasti sitä voikaan tommosta pöhelöä pentuaan äiti rakastaa. kiitos anonyymille (hiukan selkeesti kahjolle mutta komealle) tanskalaisherrasmiehelle maailman suurimmasta lahjasta.
kiitos.

onnea kulta. kiitos että olet.

 *kysy vaikka hääyleisöltä. tyyppi oli hiukan liekeissä tanssilattialla.
** esim. kun oltiin menossa "naimisiin" maistraattiin lähtiessä jäbä panikoi, itki ja tärisi. ei menny vaatteet päälle, ei kyennyt rauhoittumaan, ja "kerää ittes"-kehotuksiin se huohotti "mä yritän, mä yritän..."  oli se jännä paikka.

puheiden aikana the lips;in aino oli hiipinyt mikrofonin taakse,
ja muru puheen pitämisen sijasta haki minut tanssimaan.

ainon laulaessa tätä "meidän biisiä", muru lauloi sitä mulle myös: *

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

I can’t take another day without you
‘Cause baby, I could never make it on my own
I’ve been waiting so long, just to hold you
And to be back in your arms where I belong

Sorry I can’t always find the words to say
But everything I’ve ever known gets swept away
Inside of your love…

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

As the days grow long I see
That time is standing still for me
When you’re not here

Sorry I can’t always find the words to say
Everything I’ve ever known gets swept away
Inside of your love

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

*tässä kohtaa keittiöpojat ynnä muutama muu olivat lurkkineet nurkan taakse kyyneliä kuivaamaan. 

kakkukahvien jälkeen oli vuorossa puheet.

isäni ei kyennyt liikutukseltaan kuulemma puhettaan lukemaan, joten seremoniamestari oli lupautunut tehtävään.
"ei järvi soutamalla lopu. rakkauselämän pitäisi olla sellaista yhdessä soutamista...." isäni puhe alkoi. siinä kerrottiin että yhdessä soutaessa ei säästä ole vastusta ja kuinka on navigoitava yhdessä.

anopin pitkässä ja kauniissa puheessa sattumoisin sivuutettiin myös soutamista, sitä kuinka kovissakin elämän myrskyissä on aina hyvä kääntää kokka kohti kotia, jossa on kotisatama, majakka ja joku rakas odottamassa. puhe päättyi kauniiseen runoon, ja anopin sieviin pieniin kyyneliin.

ihanat vanhemmat, ihanat puheet.

ja sitten..

mun puhe. 

omfg.

kävin tirisemään heti alussa. 

(mä ajattelin vaan kokoajan murun myötähäpeää kun tuore vaimo ei pysynyt yhtään kasassa.)

kiitin vanhempiani siitä mitä musta on tullut, niin rohkea että uskallan rakastaa avoimesti ketä haluan, ja muistutin isääni miettimään mitä kaikkea on tehnytkään oikein, vaikka mun tultua kaapista se mietti mitä on tehnyt väärin. kiitin anoppia lämmöstä ja rakkaudesta. kiitin ystäviä olemassaolosta, ja kerroin että tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että häihin kutsuttiin vain kaikki tärkeimmät ihmiset, ja kuinka tässä tilanteessa huomataan kuinka valtavasti rakkautta meidän ympärillä ja meitä kohtaan onkaan. 

itkin, takeltelin ja jatkoin. 

kerroin murun ja mun ekakohtaamisesta, ja siitä miten se vaikutti minuun. kuinka olisin silloin tehnyt kaikkeni hänet saadakseni, ja kuinka olen valmis tekemään edelleen niin, jokaisena elämäni päivänä. 

*kerroin kuinka molemmissa meissä on särmää, mutta niinkuin tommy tabermann kehoittaa katsomaan rannan sileitä kiviä, koska niissä huomaa jatkuvan hellyyden voiman. se voima meissä on. 

ja kuinka tunnen itseni ahneeksi hänen seurassaan, kuinka tuntuu etten voi saada hänestä liikaa. ja kuinka ylpeä olen saadessani kutsua häntä vaimokseni. 

ja kuinka hänen uskonsa minuun on suurempi kuin oma uskoni itseeni voi ikinä olla. 

ja että olen maailman onnellisin nähdessäni hääpäivämme aiheuttaman ilon heijastumassa hänen katseessaan. sen mun oman iloni.

noloa! meillä ei ollut mitään häänenäliinoja, mutta ne olisivat tulleet tarpeeseen. tyttäreni oli poistunut kuulemma eteiseen itkemään rauhassa, ja kaasot säntäilleet hakemaan vessapaperia kaikille tihrustelijoille. 

kiitos ja anteeksi. 

mua (miltei) hävetti oma vollottaminen, mutta puheesta saatu palaute lämmittää mieltä edelleen. olin kuulemma vitsikäs ja koskettava. **

tässä  muru lohduttaa itkijänaistaan.

* editoitu ja lisätty

** (koska muutes lällättelin vanhemmilleni että joku mut huoli kuitenkin, niiden epäilyistä huolimatta! ja kerroin että isäni on sanonut etten voi adoptoida kaikkia kodittomia elämiä ja lapsia, mutta oikean ihmisen kanssa voinkin! että lälläs sillekin. ja paljastin murun sanoneen ettei se mun persoonaan ole ainakaan rakastunut. (eikä se ollut edes vitsi.!) haha.)

tahdon!
tai tahdoin jo.
huippua! tasa-arvoinen avioliittolaki etenee!

budjettipostaus odottaa luonnoslaatikossa, kirjotin sen valmiiksi, jos kuta kiinnostaa, laitan sen esille huomenissa jos joudan. ällin ja tällin syntskäreitä vietetään huomenna, joten keittiö kutsuu.

ps. veljeni lähetti onnittelut. mietin tovin mitä se erakkomies nyt haluaa sanoa, mutta siis äänestystuloksesta oli kyse. oih. onpa se sulonen.

wedding story - part 4

olin pyytänyt ihmisiä tulemaan ajoissa paikalle, koska juhlat alkaisivat kello tasa 17. kiitettävästi kaikki olivat ajoissa. olin eteisessä/pihalla murun kanssa vastaanottamassa ja halailemassa vieraita.

ohjailin vieraita kertomalla että vasemmalla, keittiössä on mun sukulaiset = kova mekkala. oikealla, bilehuoneessa ystäviä = rauhallista. papin saapuessa tervehdin sitä käsipäiväällä, ja esittelemällä itseni - "moi. morsian." ja muru toisi saman mun takaa.
ennen siunauksen (aka parisuhteen kiitospalvelus) muru kysyi papilta josko on jotakin mitä sen pitää tehdä toimituksen aikana.
"seiso siinä vaan ja hymyile näitisti!" tuli mun ja papin yhdestä suusta.

tässä odotellaan kimppua keittiöstä saapuvaksi, ja mä olen justiinsa ojentanut papille meidän hääikonin. koko juhlaväki mahtui seisomaan toimituksen ajaksi huoneen reunamille, ja olipa tiivis tunnelma.

toimituksen lopuksi pappi ojensi ristiä suudeltavaksi, ja muru noudatti mun esimerkkiä ja moiskautti ristiin kunnon pusun.  vaikkei asiasta etukäteen ollutkaan puhetta.
"siunaksen" päätti papin aloittama "monia vuosia"-veisu, johon yhtyi ensin ortodoksinen nuorisokeittiökuoro, ja hiljalleen myös muu seurakunta. liikuttavaa!

siunauksen jälkeen seistiin piirin keskellä poseeraamassa hyvä tovi. alotettiin patsastelurinki kiertämällä hitaasti myötäpäivään niin, että kaikki halukkaat saivat meidät ikuistettua.

toimitus kesti luullakseni rapiat puoli tuntia, eikä kukaan pyörtynyt, vaikka se tuntuu olevan ihan tyypillistä mein uskontokunnan pitkissä läpiseistävissä sessioissa. jee!

vaikka uskontokuntaamme pidetään patavanhoollisena, niin tätä kiitospalvelus-siunausasiaa kysellessäni sain ainoastaan kannustavia kommentteja, ja jokainen pappi jolle asiaa esittelin, olisi ollut "mielellään" tulossa palvelusta suorittamaan. heidän mielestään kaikki rakkaus kun tulee jumalasta.

miksi halusin palveluksen? koska se kuuluu mun kulttuuriin, se on osa mun elämää, ja vahvasti osa mun sukuperintöä. olen äärimmäisen kiitollinen ettei murulla ollut mitään sitä vastaan, vaan sen asenne (tästäkin) oli kannustava ja se hyvin ymmärsi asian merkityksen. samoin oletan asian olleen mun sukulaisille iso asia.

we did it!

aivan maailman mahtavimmat rekisteröinnit tärkeimpien läsnäollessa,
ja maailman ihanin, meidän näköinen hääjuhla juhlittuna.

vaimo on kivunnut korkealle käytetyimpien sanojen listalla täällä kotona,
ja olo tuntuu tosi kiitolliselta ja onnelliselta.

voi miljoonannen hiis kerrassaan!
meillä on ihanat toisemme, ihanat perheet ja maailman parhaat ystävät ja sukulaiset!
(liikaa ylisanoja, eh? nou.)

hääpäivä todella oli meidän päivä, ja meidän läheisten päivä.
niinkun puheessanikin sanoin, me kutsuttiin ainoastaan meille tärkeimmät ihmiset juhlaan,
ja sitä ihmisjoukkoa katsellessa konkreettisesti tajusin kuinka paljon niitä onkaan.


juhlien speksejä laitan tarkemmin kunhan keksin mistä aloittaa.
vinkkejä, anyone?

ai paitsi.
etsin hihoja,
ostin mekon.

unohdin ihan raportoida!

"mamma, sä oon niin tajuttoman kaunis ja prinsessa että kuolen!"
- huuti ruttunaama.
samalta tuntu itsestä.
hääpukuvaihtoon. siis.

vielä yks hikinen hääpostaus. (syytä säätä.)
sit lopetan. lupaan!

että minkälaiset kinkerit aion/aiotaan minimibudjetilla saada aikaan.
tässä vähän himottelukuvia netin uumenista.

semmoi interiööri. (tarvikkeet on jo kaapissa, palaan niiden budjettiin myöhemmälti.)
sit olis sitä kakkua väännettävä, ja iltapalaa keksittävä*.
 (not a biggie, daddy on leipuri. ja blogin kautta ilmoittautui ruoka-asiain konsultti kehiin <3)
astiat lainaan. ja voin kertoa että salaatit syödään lampunkuvuista. (samaa tyyliä tulee kaikki oleen, ja niissä oma jujunsa, tästä myöhemmin.)

uskon että vieraat vetää ihan itseinään hyvän shown.
bändi on.
luulen että joku muukin haluaa laulaa.

tila on valittu väkevillä perusteilla. kokemusta on, ollaan ekaa kertaa murun kanssa suudeltu siellä, hinta kohtuullinen, astiasto on, tila on just passelin kokoinen, ja aivan meidän näköinen.

kutsuihin menee noin 40e + postikulut.

mun meikin ja tukan taiteilee esikoisen kaveri, keittiömestarina toimii esikoinen ja lauma sisäköiksi pukeutuneita teinejä**.  esikoinen kuvaa myös häät, mutta haluaisin ottaa potrettikuvat etukäteen, ja antaa kiitoskortit ovelta mukaan, alkoholia tilaan virosta, kameleina toimii kaikenkarvaiset sinne reissaavat sukulaiset. hätätapauksessa tietty pyörähdetään murun kanssa romanssilomalle sinne, jossei kukaan muu muka meinaa. (sisko on ainakin lupautunut.)

maistraatin jälkeisen yön haluaisin viettää hotellissa, varsinaisista juhlista tullaan kotiin yöksi, luulen että murun on kiva halia tot meidän omaa arabialaista valkoista posliinikaunotarta sit aamusella. (jäänyt bileharjoittelu vähän vähiin tässä...)

kimppua en halua, laukkua en halua, koruja en halua, kengät joudun hankkiin, mutta semmoi että niille tulee muutakin käyttöä. tai sit yksinkertasesti tanssin mein 4vee bamsterin tuunaamilla tennareilla.

rutulle tein mekon. bambam on vielä housuja vailla. murun juhlakampeet tuli kanssa, neki on sarjaa "monikäyttö", joten en laske niitä edes budjettiin. esikoisen mekkoa joudun ehkä vähän sponssaa.

jaaha, oliko siinä kaikki?
ihan itteäki kiinnostaa pysytäänkö budjetissa vaiko nou. (se olis vähän pakko rako, ja tässä todella haastan itseni. ei sillä, mä tykkään järjestää ja häsää, eli ressiä en saa tästäkään rakennettua, että joutuu tekee paljon itse, vaan että saa tehdä. esim juhlapaikan koristeluun ja alkujärkkäilyihin mulla on vapaaehtosia enenmmän ku laki sallii, mutta ku minäitte haluan itte. ) no, budjetti päivittyy mun luurissa omassa muistiossaan. vielä kynnetään vasta veden pintaa siellä.

alan tässä joutessani laskee taas niitä tarjoiluja tänne koneelle muistioon. palaan siihenkin sit toisella kertaa.  

ps. ei tää paletti ny vissii nii levällää ollu ku aiemmin luulin, hä? ainaki ittestä näyttää ihan hyvältä. ja vielä ainaki 3 kuukautta to go.
__________________________________________________________________
* sittenki teen aika paljon itse. (lue daddyn ja anopin avustuksella.)
* *tässä säästän sikana. tarjosin lahjakortteja vastineeksi vaivasta, ne toopet ei halua. hmh. kai jotaki keksin.

esikoisen luona oli niin ihkua käydä!
koira oli onnessaan kun tultiin.
esikoinen oli tehnyt ruokaa, perusmättöä,
ja sitten lähdettiin eiran rantaan uittaan koiraa.

"ihanku ulkomailla! ihanku ulkomailla!" huuteli kaikki lapset.
aurinko paahtoi ja meri haisi, ihanalle.

heitettiin leipiä, kerättiin levää, ja kiljuttiin aaltoja.
mami (muru) sai tuliaisiksi sileäksi hioutuneita tiiliä ja kaakeleita.

ihana kesäpäivä! näitä lisää...

hohohoho.
mä oon ihan hilpeenä ja hypetyksissä täällä kaikenkaikkiaan.
mulle, jolle aina aina aina lankeaa takuuvarmat sadesäät loma-aikaan, lomailen täällä mielettömissä hellekeleissä. ker-ran-kin!
wohooo!
lapset temuaa 5-6h ulkona päivittäin (futista, säbää, fillarointia), ja molemmat on terveenruskeita ku apinat!
tänään mennään hiekkakuopille uimaan.
nukutaan pitkään nakuina murun kanssa,
ja juodaan ihanat rauhalliset aamukahvit yhdessä.

tänään meen ekavisiitille mun esikoisen luokse. se tekee lapsille ruokaa, ja ehkä mennään kaivariin kävelylle. syödään jäätelöä! juodaan mehua!
huisia sekin!

ainii.
me oltiin prideillä.
rasti seinään kun mammat ulkoilee kerran vuodessa!

naistenbileissä oltiin.
siellä oli myös jono! (vaikka liput oli ostettu etukäteen. ja ilosesti ennakkolipulliset ja liputtomat hahmot samassa jonossa. en ole katkera en. koska en ikinä jonota minnekkään. ainakaan kiltisti. paitsi jos muru pakottaa. hyyyh.
ja kallista juomaa.
ja äärimmäisen huonoa musiikkia.

kivaa oli tutut naamat.
ja seitinohuet biletumut.

parasta
kotimatka sen oikean kanssa.
käsi kädessä, kesäöisessä stadissa.

ja
mä taisin kosia sitä.
se tais sanoa kyllä.  

googlettelin tossa lyhyitä tukkia nostattaakseni himotukseni uusiin sfääreihin,
nii sit törmäsinkin tähän "tuttuun" naamaan! loppu googlettelut lyhyeen koska meinaa tulla naurupissa housuun.


kuva täältä

koska kas! tuolta siis morsmaikkuni näyttäisi femmenä! *
muru! 
ahhahahahahahah :D huisia! 
hahahahahahah!
päivän naurut.
  
ps. eipäkä oliskaan ollenkaan paha mun silmään! olis se söötti tyttösenäkin. 
vaikka mun makuun kolahtaa toi sen butch surffipummilook paremmin kuitenkin, toki. 

hahahahahahahahahhahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahahaha.