mä vannoin vuonna nakki broidin turnauksessa palellessa, ettei mun lapset ikinä ala pelaa futista.
no nii.
näiden aatosten jälkeen 3/3 on ihan kiva saldo.
eilen vein kundin futistreeneihin,
ja kas oli viisivuotiaalla kivaa.
hienosti kertoi nimensä, viittasi kun kysyttiin,
ja selkeästi ainaki yritti noudattaa valmentajien ohjeita.
juoksi hippana, pelasi, riemuitsi ja tuuletti.

kyllä kannattaa moisen eteen vähän palellakin.

ja nähdä vaivaa.
meinaan,
eilen oli ihan karmiva maanantaimeininki.
duunista koirat lenkille (kaksi lenkkiä), kaks muksua eri treeneihin,
himaan, safkat muksuille, liskolle ruokaa, muksut pesulle ja unille,
ja vielä kaks koiralenkkiä päälle.
miltei pyörryin väsymyksestä.
mutta sohvannurkassa nakkirisottoa nussuttaessani hyrisin tyytyväisyyttäni.
vähä jee! ruuhkavuodet. saakeli!

huomio itselle.
poika ei muuten juuri koskaa ole vihainen.

äsken just nappasin sen syliin kun sen hermo meni uno-tappiosta. se itki ja sätki, ja sen oli vaikea kuunnella mitä yritin selittää, mutta siinä kähistessä se samalla hymyili ja itseäänkin vähän nauratti.

yks päivä kun hain sitä päiväkodista, se mökötti nurkantakana. ja täti sanoi ettei ole moista pojassa ikinä nähnytkään. että olis vihainen.
en muuten minäkään.
siinäki mökötyksessä oli annos virnua ja huumoria mukana.
koska se todella, ei juuri ikinä ole vihainen tai suuttunut. */**/***


* kiukkuinen tai turhautunut toki, kuten tuota uno-tappiosta. mutta mitään raivosettiä ei ole sen osalta nähty sitten uhmaiän.
** se onkin se "helpostiturhautuva"
*** sen sijaan sisaren lisäniminä täällä on "demoni" ja "mielensäpahoittaja" go figure.

niitä hyviä vinkkejä (satunnaisessa järjestyksessä) 18-vuoden äitiyskokemuksella listasin tähän, saa poimia ihan vapaasti käyttöön:

- jos haluat että lapsi nukkuu omassa sängyssä, laita se sinne nukkumaan.
- nukkumaanmenoa tukee iltarutiinit, iltapala, kylpy, satu (tissi) yms. samassa järkässä joka ilta, jotta lapsen hermosto alkaa kääntymään unta kohti. edelleen luen sadun joka ilta, se vastaa myös mun tarpeeseen olla hetki rauhassa ja lasta/lapsia lähellä ihan fyysisesti.

- jos penska kiljuu, tsekkaa näläntila, vaippa ja sit vaan kersa kantoon jos em. kohdat on ookoo. ei se siinä sun sylissä vuotta enempää roiku. joskus on ookoo antaa myös lapsen huutaa itsekseen jos epäilet kaiken olevan kunnossa, eikä hommien kuntoon saattaaminen auta (primääritarpeiden tyydyttäminen) niin kyllä se lopettaa sit ajallaan. toiset lapset ne huutaa enemmän kun toiset.  (vrt. normi-, suuritarpeinen- ja helpostiturhautuvalapsi, mulla ollut tämä combo.)

- kun sänky on kiva paikka, sinne on kiva mennä. jossain oppaassa kehoitettiin laittamaan lapsi pienenä sänkyyn köllimään lelujen kanssa ja puuhastelemaan vieressä omia. tämä toimi. illaksi lelut pois, ja lapsi turvalliseen ja tuttuun paikkaan, uni tuli helposti.

- toinen nakkisodan aikainen neuvo oli kiinnittää heti töistätulon jälkeen huomio lapsiin, ja kuunnella minimissään vartti niiden juttuja, niin sitten kun ne kokee tulleensa kuulluiksi, ne mielelellään touhuuvat omia sitten ja sä saat juoda kupin kahvia/lukea lehden rauhassa.

- kuivaksi lapsen saa tarjoamalla mahkuja istua potalla. käytin tyypit aina toiminnan vaihtuessa istunnolla ja kas. kuivaksi tulivat. jos ei kusi tule, voi sanoa "oho, ei tullu pissa." ja jos tulee niin kertoa että "oh, pissa tuli."  turha siitäkään on souvia tai numeroa tehdä.

- lapset täällä syö mitä eteen kannetaan. joskus se on 2 rkl, joskus 2 annosta. ruoka tulee säännöllisesti naaman eteen, syövät jos on nälkä. jos ei, niin neljässä tunnissa kukaan ei nälkään kuole. yhtään nirsoa meidän talossa ei ole. (kerran esikko on jättänyt syömättä palsternakan, poika maniokin, ruttu ei diggaa keitettyjä kasviksia, mutta syö ne.)

herkkuruinaukset on täällä minimissä ja tappelut nollassa koska: 
- kaakaopäivä on sunnuntai. muina päivinä täällä sitä ei kukaan ruinaa.
- karkkipäivä on lauantai (kundilla edelleen tarjolla kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä yms.) silloin saa myös pillimehun. muuten ei mehuja juoda. limuja ei ikinä. eikä namusia syödä. (jos mamma syö, mamma syö illalla salaa.)
- jäätelö on kesäherkku. sitä ei talvella syödä. paitsi jos juhlissa tarjotaan. koska kesä! vähän spessua!
- mäkkärillä tms käydään 1krt/3-6kk, vähän siistiä se sitten! sen jälkeen oon aina ihku ja hyvä mutsi niiden silmissä kunnes uusi kerta TAAS koittaa.

- kotitöihin osallistuu jokainen kykyjensä mukaan. tämä ei ole mutsin orjatyöleiri, vaan kaikkien yhteinen koti. ruksi/hymynaamalista on hyvä kannustin. perjantaina on siivouspäivä, jokainen hoitaa silloin oman tonttinsa, siistissä kodissa vedetään illalla pizzaa ja pelataan unoa yhdessä.

- öisin nukutaan. jos on asiaa, vanhemmat saa herättää. vanhempi vie takaisin sänkyyn, tai jos ongelma on tyyliä "peitto vinossa", sen saa itsekin korjattua.
- viikonloppuaamuisin saa herätä omaan tahtiin, jokainen. omassa huoneessa saa touhuta mitä lystää, kunhan siitä ei lähde meteliä. tämä on toiminut meillä hyvin, siitä asti kun kundi on ollut kolme. mä herään viimeistään ysiltä, joten eihän ne sillä pahimmillaan kun 3h touhua itsekseen. hiljaa. ihmeellistä tämä, sanon.

- omista vaatteista, kiroilusta ja meikkaamisesta esmes päättämiseen on kypsä about 15-vuotiaana. tätä mantraa kun hokee, ja siitä pitää kiinni, on aika iisibiisiä aamut ja muutenkin elämä. penskat osaa sukat ja kalsarit ottaa kaapista ja vetää päälle, ulkovaatteet määrää aikuinen, koska sillä on säänmukaisesta pukeutumisesta tajua. esikko oli aika sulonen kun sai alkaa harjoitella meikkaamista 14,5 vuotiaana ja tukan värjäsi ekaa kertaa paria viikkoa ennen 15v synttäriä. ja nyt se jo kiroileekin hienosti. 15-vuotiaana saa alkaa myös tekemään ruokaa perheelle jos mielenkiintoa riittää, kannustimena se että saa itse valita myös mitä syödään. sitä aiemmin saa ehdotella, mutta lapset ei täällä ruoasta määrää mitään. osallistua toki saa jo vuosikkaana keittiössä söheltämiseen, enempi sotkua toki tulee, mutta oppiipahan tajuamaan mistä ruoka tulee.

- murrosikäisillä ja mummuilla pitäis olla jotai herkkua kotikaapissa. (vanukas, pulla you name it.) niillä makeannälkä on huipussaan, ja jos haluaa minimoida välkkien karkkikauppareissut, niin jääkaapiin kannatta varata joku "epäterveellinen" herkkupala iltapäiväksi. (kertoi yks kasvattaja)

siinä ne jotka äkkiseltään tuli mieleen,. 

ps. 
- jos ne neuvolan neuvot kuulostaa pöllöiltä, ne ei teille sovi. vai kuulostaako fiksulta:
* tää lapsi on aika paksu, pitäisköhän sen ruokailuja tarkkailla. (-30% käyrillä mentiin.)
* miks te tarkkailette tän syömisiä kun tää on niin pieni?  (tyyppi kykeni syömään 8 annosta puuroa, on kokeiltu meinaan missä raja oli, ei ollut mitään rajaa.)
* tää lapsi on liian pieni koska sä syöt kasvisruokaa.
* siitä tutista pitäis vierottua (ja lapsi huutaa ku saatana koko ajan.)
* et sä voi kokoajan imettää kun sä väsyt. (en väsynyt)
* ei tää voi ryömiä/nousta/kävellä vielä kun ei ole vielä se ikä.
* työnnä takaisin alas (kun lapsi nousi istumaan 5kk iässä)
* imetys loppuu kun annat pulloa (ei loppunut)
* imetys loppuu kun alat antaa soseita (ei loppunut)
* suositukset sanoo että soseita vasta 6kk iästä eteenpäin (no niin sanoo, mutta lapsella on nälkä.)
* ei tästä kauravellistä tule kenelläkään mahakipua, ei kaura aiheuta semmosta. (paitsi meillä aiheutti. 3h yöhuutoa)
* tämä c-vitamiini ei ole ikinä aiheuttanut vatsakipua kellään. se on se toinen. (no meillä oli just se toinen)
* sä voit antaa lapsen valita aamulla mitkä sukkahousut se haluaa, tai antaa valita ottaako maitoa vai vettä. (no en voi, kun se ei tiedä sitä itsekään, ja jos laittaa siniset, nii haluaakin valkoiset, ja sitten kuitenkin legginsit ja ja ja.... ootteko nähny kui lapsi pyytää maitoa, ja sit huutaa ettei halunnut maitoa, ja sit otat maidon pois, ja sit se huutaa kun otat maidon pois... jne. loputon suo. aikuisella pitää olla vastuu valita nämä asiat. ettei lapselle tule tunne ettei aikuinenkaan edes tiedä kannattako juoda maitoa vai vettä, tai syödä muroja tai leipää, näin sanoo myös Herra Sinkkonen, ja neuvola neuvoo muuta. )

ei mulla muuta tälläkertaa. nyt syön avoimesti pari palaa suklaata (lapset ei saa) ja otan kupin kahvia.
sitten vedän kierroksen unoa penskojen kanssa. sit lähden bataattikauppaan, sillä huomenna syödään bataattikeittoa, vaikka ruttunaama sanoo ettei voi keitettyä bataattia syödä, koska ei siitä tykkää, niin syö kumminkin, kun ovela natsi-paska-mutsi laittaa keittoon myös maapähkinävoita, joka on sen herkkua, nii. win-win.

mitä neuvoja antaisin itselleni, jos pääsisin aikaan ennen lapsia?
no, luota itseesi.
oliko muuta?

olen männäviikolla osallistunut useaan keskusteluun koskien lasten kasvatusta, nukuttamista, neuvolan "syyllistävää" asennetta yms.
olen yrittänyt lohduttaa ekakiekalla olevia äitejä siitä, että jos paikan nimi on neuvola, siellä annetaan neuvoja. ei se niiden ohjeet ole "määräyksiä" eikä siellä pitäisi ketään tuomitseman.
ekakiekalla neiti synnove 40-vee kertoi että lapseni huono kasvu johtuu siitä että mä olen kasvissyöjä. siis lapsen, jonka elimistö oli jo siihen aikaan irrallaan mun elimistöstä, lapsen joka söi sekaruokaa. kiltisti ravasin kasvukontrolleissa eikä se siitä sen kummemmaksi tullut. "näillä käyrillä sun lapsesta tulee aikuisena 127cm pitkä." -jaaha. no mitä sille voi tehdä. "ei mitään." -nii että.
ja kas. tyyppi on mua selkeesti pitempi nyt aikuisena. enkä mä ole 126cm pitkä, vaan vähän enempi.
ja kun maitoa ei tullut multa, niin pullolla kasvoi hän. ja mä pystyin käymään kouluni loppuun. eikä tullut kiintymysvammainen tai korvatulehduksellinen lapsi siitä. ja nukkui enimmäkseen omassa sängyssä, ja silti on empaattinen ja mukava ihminen, tulee lähelle, ja rakastaa mua edelleen.
että luota itsees ja tee niinkuin teidän perheelle sopii. 

"aloita soseet sitten 6kk iässä." no en ku olin jo alottanut aiemmin. "mutta suositukset" mutta ei kiinnosta mua koska lopputulemana ja kiitoksena oli ilonen ja tyytyväinen poika. ja että 11-20 kertaa yössä on liikaa imetystä. näinhän se voi olla, jollekin, mutta ei ollut mulle. mulla on vähän omituiset hormonit kehossa, ja kas. ei ime enää viisvuotias tissiä. luotin että kouluunmennessä jäbä nukkuu omassa sängyssä eikä kinua rintaa. 4kk iässä se siirtyi omaan sänkyyn tyttöjen huoneeseen, ja yöimetys (ns. viidenmaito) loppui 12kk iässä.

niin. yks söi tuttia yli kaksi vuotiaaksi, eikä menny hampaat vinoon. toinen yks vuotiaaksi, ja kolmas samoin. yks ei juonut rintamaitoa, kaks muuta joi. yks nukku omassa sängyssä, toinen perhepedissä 6kk, viimenen 4kk. yks ei ole juuri ikinä paskonu vaipaan, yks kaksivuotiaaks asti. yks oppi ekana yökuivaksi, toinen päiväkuivaksi. yhdellä oli syömättömyyskausia, yks oli aina tyytymätön.

jos vauvoihin ja lapsiin suhtautuis niinku ihmisiin, mitä ne onkin, niin luulen että monella mutislla/faijalla olisi helpompaa. ei aikuistenkaan kohdalla sanota että sun pitää paskoa joka aamu koska tiedän että naapurin pera tekee niin. ja että sä syöt klo 8,12,14 ja 18 koska niin kuuluu tehdä. tai määrätään ettet syö karkkia perjantaisin. tai että on pakko syödä lihaa, koska muuten saat riisitaudin. kun siinä missä sä olet yksilö, niin on se vauva/lapsi kanssa. niinkun joku kirjoitti, on "isoja pahoja" (alkoholismi, narkkaus, laiminlyönti, hyväksikäyttö) ja sitten on niitä "pikkupahoja" (tutti, vaipat, yöimetys, karkin tarjoominen, kasvisyönti.) pikkupahoista on turha mieltään pahottaa jos joku toinen on erimieltä, tai toisille sopii hommat eritavalla kun toisille. ja omia kokemuksia kannattaa jakaa jos on hyviä vinkkejä, mutta turha mennä neuvomaan ja moralisoimaan toisten valintoja, koska niistä tulee vaan paha mieli.

viimeksi sain paskaa niskaan kun olin laittanut lapsen naamaan vitalista. "koska se on neuvolassa kielletty, että millä hemmetin vuosikymmenellä sä elät! koska siinä on vettä niin se jäätyy naamaan!!!" pahoitinko mieleni? no en. mutsi on tunkenut sitä meidän naamaan pentuna kovilla pakkasilla, ja kundin naama kärsii jossei sitä laita. piste. sitäpaitsi purkissa lukee vedetön. paskat se mitään jäädy, se suojaa.

että piis ja khuul kanssamutsit.
luottakaa itteenne, ja antakaa itseillenne vähän anteeksi, vaikkette jaksais pingottaaniinku esim. martta naapurissa. 

poika!

poika: onksulla kiire bussiin.
minä: no alkaa oleen...
poika: no tänään se olit kyllä sinä joka jäi sinne kotiin jotai läärää.
minä: no niinpä olin.
poika: jos sä vaikka nyt lähdet reippaasti ni ehdit.
minä: no jaaha. tuutsä antaa pusun ja halin.
poika: no mee nyt vaan ettei se bussi mene. mun pitää täs sylkee purkka roskiin ja pestä kädet...

mee vaan, nauroi päikkäritäti.

pitää vissiin jättää lääräämiset vähemmälle aamusin. 

roolit vaihtuneet.

poika: - mamma sä et laittanu mua päikkäreille tänään.
mamma: -no en.
poika: -miten ihmeessä mä en nuku enää päikkäreitä viikonloppusin. ymmärrän että sit jos mennää jonnei ni ei tarvi nukkua. mut tajuutsä et sit mua iltasin väsyttää.
mamma: joo, joo mut ei se ole nii vaarallista, ja no hitto, mene sit päiväunille nyt!
poika: no, kello on kuule jo kaksi ja mun päiväuniaika on ohi. jos mä nyt meen nukkumaan ni en saa sitten illalla ollenkaan unta.

wtf. miten tässä nyt näi kävi?
omituinen pentu.

hävisin huutoäänestyksen yksi vastaan kaksi.
hippiäidin rakastama mouhopää lähti kylppäriparturiin!

tässä todistusaineistoa että se sotkutukka-parastukka.

toki sieltä komea nuorimies joka tapauksessa tulee ulos.
mä vaan nii tota reuhutukkaa rakastin!
en vaan voi mitään jos kundi kaljua toivoo, ja niin olis paras sen toisenkin vanhemman mielestä.

sydän tähän.

paikallislehdessä MLL:n asiantuntijalakimies kertoo että köyhyyden vaikutuksia lapseen vähätellään. hän kertoo ettei enää elellä niinkuin satavuotta sitten, ja kuinka lapset kärsii köyhyydestä koska elävät sosiaalisessa ympäristössään, johon kuuluu älykännykät ja vimputtimet, koska lapsi erää oman ympäristönsä odotusten ja vaatimusten keskellä. että koska kuluttamisen merkitys sosiaalisiin ryhmiin kiinnittymisessä on kasvanut.

pölöpölö.
miten sitten tämmönen vanhempien järjetön typeryys sitten?
se ajatus ettei netti ole alle teini-ikäisen leikkikenttä kuitenkaan.

olen joo köyhä, morjens vaan.
tämä on oma valinta tässä elämäntilanteessa.

anteeks rakkaat lapset, että sen lisäksi että äitinne on valinnut tälläisen köyhäilyn, sehän on myös varsinainen persenaama ja jotensakin hullu kun sillä on näitä "omia periaatteita". se on vähä voi voi ettei teidän nallekarkit tässäkään menneet tasan.

sekin meinaan on äitinne oma valinta etten anna edes rikkaiden sukulaisteni ostaa pennuille järjetöntä epä-ekologista tilpehööriä taloa täyteen. eikä teknisiä vimpaimia. ukkikin äskettäin tarjosi ruttunaamalle omaa telkkaria ja mä sanoin nou-nou. vaikka sepähän olis nostanut tytön statusta yllättävästi siellä "sosiaalisessa ympäristössään."

mulle vaan nyt on tärkeetä tietää mitä lapset sieltä netistä tai tellusta kattelee. sit mulle on tärkeetä että me esim. katsellaan yhdessä sitä töllöä. eikä omissa lokeroissamme ja luukuissamme. koska sekin voi olla "yhdessä tekemistä". 

siinä asiantuntijalakimies on oikeessa että sosiaalinen vähäosaisuus periytyy herkästi. nii... ja mitä sitten? onko joku "rikkaus" käsitteenä jotenkin tän vastakohta ja tavoiteltavaa? mä olen duunariperheestä ja kouluttanu itseni ylioppilaaksi ja hankkinut AMK-tutkinnon. ja oon ns. hyvässä ammatissa. tienaan kohtalaisesti. toivon lapsilleni sen verran maallista että pärjäävät. ja semmosia töitä mistä ne tykkäävät. tai jos repivät iloa roskiksessa nukkumisesta ja ruoan hankkimisesta sieltä samasta lootasta, niin olkoon se niin. mä en pyri kasvattamaan lapsistani mitenkään hyväosaisia, hyvin toimeentulevia tai rikkaita. ainoastaan elämän kanssa pärjääviä ja onnea vastaanottavaisia yksilöitä.

mä kieltäydyn ajattelemasta olevani jotenkin "vähäosainen". mitä teidän mielestä multa puuttuu? tai mun lapsilta.
mun mielestä ei mitään. eikä nekään tajua jäävänsä jotain paitsi.
musta ne on hiton hyväosaisia kakaroita. ja mä olen hyväosainen nainen. 

ja sehän on se mikä merkkaa.

tämmösen "köyhän ja vähäosaisen" lapset nukkuu yönsä hyvin ja syö hyvin. niiden kanssa ollaan ja harrastetaan. käydään "mestoissa". (ja olen jopa ajatellut viedä ne ulkomaille lomalle, nyt kun ne tajuaa reissaamisen hienouden jo, ja nyt kun ovat rutiineissaan jo joustavia) ne saa harrastaa, niillä on lemmikkejä, karkkipäivä ja junaliput. niiden vanhemmat ei ryyppää eikä riehu, ei vedä kamaa siksi kun ovat niitä "vähäosaisia".

sen artikkelista allekirjoitan että toimeentulohuolet kuormittavat lapsiperheen vanhempia, ja ovat riskitekijä jaksamiselle. kyllä. tämä totta. ja arkea monelle.
mutta kun mä olen sitä mieltä ettei rahalla sitä rakkautta tai onnellisuutta. kyllä mä nii toivon ihmisille kykyä saada elämälleen arvoa muusta kun siitä rahasta, hyvistä tuloista ja siitä "rikkaudesta", josta kukaan ei toistaan paremmaksi kuitenkaan tule.

kundi rikkoi maagisen metrin mitan.
nyt jo viisvuotiaana.
wowtsiki wow wow!

vähän keskusteltiin tänään neuvolassa kun pituus on tippunut reilusti miinuskakkoskäyrän alle*, mutta koska poika syö, riekkuu ja nukkuu, eikä juuri ole sairastellut, saa asia olla. kasvaa kun kasvaa, jos kasvaa.
-  armeijassa viimeestään, sanoi neuvolantäti.
- no tuskin sielläkään, sanoi äiti.

olivat kahdelleen tarkastelleet kuuloa, piirtämistä ja keskittymistä. kaikki jees.
ja täti kyseli miten meillä menee, olipa kivaa sanoa että hyvin.
että kakara on ihana tyyppi. empaattinen, sanavalmis ja iloinen riekkuli.

erityispiirteistään se antoi viitteitä loukkaantumalla kun täti ei antanut sille rokotetta. harva muksu niitä nyt vissiin erityisesti toivoo. olis ollu vissiin joku miehuusmittari kundille itselleen. lohdutti jonkunverran kuitenkin kun täti kertoi että ensvuonna sitten piikitetään.

*
"kyllähän tää menee nyt sen kasvukontrollirajan alle, mutta te vissiin...."
-juu, ei kiitos.

ajeltiin kundin iloksi ja vapaapäivän kunniaksi junalla pasilaan ja takaisin. kyllä oli hienoa se! nyt kun jaksais vielä sen toisen vapaapäivätoiveen täyttää ja kiskoa luistimet jalkoihin ja lähtee skrinnaamaan, ni päivä olis bueno.

huiju.
unohdin ihan päivitellä sitä, kun syksyllä kaiken paskan päälle viikkoa ennen meidän häitä, joutui esikoinen leikkuriin.
loppuhyvinkaikkihyvin, struuma poissa ja toipui häihin,
huh ja aamen.

no sitten.
jälkitarkastuksessa kerrottiin että irroitettu klimppi tuli patologilta.
ja kappas. siihen struumaan oli todella kasvanut myös paha kasvi. että onneks postettiin ajoissa.

herramunjee ja äidin vaistot ja onneks painostin sen jänistelevän teinin sinne operaatioon. ...sen sijaan että olis tullut syöpähoitoa, ja mulle stressisydäri, on esikoisella nyt vaan muistona komea kokokaulan arpi ja kilpirauhaslääkitys.

mietin vaan pitäiskö varuiks omat kilpparit taas katsoa, kun jännä että se vaiva muka hyppäis tässä sukupolvien (ukki - kuoli, mutsi -toipui, lapsi - hoidettiin ajoissa.) ketjussa "vaan" mun yli...

kylläpä nämä.

jouluna kundi tosiaan halkaisi otsikkoihonsa puistossa, ja ruttunaama toi sen kotiin paikattavaksi. (ammattimaista touhua ihan, sanon. )
eilen kundi tippui kalliolta, niin ruttunaama kantoi sen kotiin paikattavaksi. hauskaa on se että ne alkaa oleen aika samanpituisia, että millä ihmeellä se siitäkin taas suoriutui.

kaveri nauroi että voin olla huolta vailla kun ruttu näköjään aina veljensä kotiin hoitaa, oli se missä kunnossa tahansa. ootaan vaan teini-ikien sekoilua. saa nähdä miten ruttu sit siitä selviää  kun kundi jo ehkä ensvuonna kasvaa ohi. ehkä jos korvasta vetää, nii isompiki esmes känniääliö raahautuu kotiin perässä. keheheheh.

eilennä,
tyttö kantoi rampautuneen veljensä kotiin pihalta.
tyttö aloitti keskustelun vankila-ajan pituudesta jos näyttää aikuisena persettä kaupungilla, ja mietti miksi isoimmat vankiajat saa jos huijaa joltakin rahaa.
tyttö hermostui kun annoin "ruman" pipon kotikäyttöön, kun päänahka oli levitetty täyteen kokosrasvaa.
tyttö ei halunnut antaa mulle omista karkeistaan.
tyttö jäi avaraa luontoa katsellessa jumiin 30kiloisen koiran alle.*


poika soitti ukille lainatakseen mahdollisimman pienipäistä ruuvaria.
poika kertoi ukille että mami on mammaa parempi vaihtaa paristoja robootteihin. ja
poika neuvotteli vierailun ukin ja mummin luo sitä ruuvaria hakemaan.
poika antoi puolet suklaapukistaan** mamille, koska mami tuskin ikinä on saanut moista suklaapukkia lapsena.
poika väitti kivenkovaan että sinisen jalkaterän (hiusmurtuma) voi tunkea ahtaaseen luistimeen ja luistella jos vaan haluaa.
poika silitteli mun naamaa (ja silmiä) pikku kätösillään kun mä yritin katsella avaraa luontoa. 

pojan paino on noussut huikeet 300g (kotivaa'alla) /6kk. saatanan kuikka. huomenna tulee neuvolassa tappelu, lupaan. täti alkaa ränkkää siitä kasvukontrollista ja MÄ en JAKSA kuunnella. verikokeisiin saatan suostua, mutta kasvuhormooneihin en. pituutta onneks on tullu vissiin 6-8cm. luojalle kiitos siitä. emmä tajua mihin kaikki se sen syömä ruoka oikeen menee, koska se takuulla syö enemmän kuin mä esmes...


*murusta on ookoo että koirat tulee sohvalle. annan olla. ostan  ehkä pian nojatuolin itselleni. vaikka muru kiltisti siirtelee koiria siellä sohvalla kun hänen kuningattarensa haluaa sekaan mahtua.
**poika saa nykyään suklaata 1krt/6kk. hahahaha.

voi kaaoslapset.
nää kaikki.
narttukoiralla on juoksut, eikä kuoleksimissyystä voitu laittaa leikkaamatonta poikakoiraa hoitoon täksi aikaa. narttu taas on ollut täällä vasta keväästä, niin ei sitäkään voitu.
nyt sit kärsitään kaikki.
huoh.
otettiin poikakoira makkariin yöksi, nii eihän se pysty enää portaita kiipeemään. ja muut elikot ravas portaissa ylösalas kun koitettiin alkaa nukkumaan. varsinainen hullujenhuone. sanon.

sit heinäkuussa on alkanut pillittämään ruttunaama. ja nyt vasta viimeviikolla päästiin asian yli, ja psyyke vaikuttaa eheältä.
ja eiköhän siinä samassa alottanut poikanen, oman perinteikkään ulinansa. nyt on viikko kuunneltu kundin hajoilua jokaisessa siirtymätilanteessa, ja alkaa mullaki kohta vippaamaan.

rutun mielenterveyttä uhkasi sen omasta mielestä yksi lelu, jonka oli vahingossa ottanyt päiväkodista (kaksi vuotta sitten!!) joka heinäkuussa löytyi kun huoneita vaihdeltiin. palautin lelun, ja rauhan taloon.
hänen osaltaan.

pojan psyykeä horjuttaa sen oman tilityksen mukaan kadonnut apiniini-lelu. rukoilin kummia vilkasemaan jos kauppakeskuksesta semmonen uusi löytyisi. nyt me kerrotaan pojalle että apiniini on vähän jääny metrolla ajaleen ja on tulossa kotiin kyllä. (anteeksi poikani moinen juksu, mutta äidit (ja kummithan) tekee mitä tahansa lasten hyvinvoinnin eteen, eikö?)

nyt sitä rauhaisaa eloa, pliis!
kiitos. 

nonni.
mä tässä istun, ja penskat tekee (taas) ruokaa.
ihan jees!

millään en jaksais lieden vieres heilua, on nii kuuma.
nuilla näköjään ei.

- "mamma! solmeen tuli haava kuolimaveitsestä!" kiljuu kundi.
- "kuolitsä?" kysyy sisko.
- "en kuollu, ku ylitän kuolia! oo sä sit valovainen ettei sulle tuu haavaa."  se opastaa siskoa.

- "kato mamma, tää näyttää ku tää lähtis ilti." (sormenpää? not!)
- "ihan pieni vekkihän toi on. ei siitä tuu ees verta."
- "mutta ku voi ALKAA tulla...."

jep. mene poika kuorii niitä perunoita jos keittoa haluat. 

muahahahah.
vähän tässä naurattaa.
no. alan täs kuitenki nostelee vähän tavaroita paikoilleen (=siivota) ettei tää näyttäis nii nololta. vaikka eihän tääl kukaa ole näkemässä...

pihlajasaari, köyhän paratiisi.
eilen käytiin pihliksessä rötväämässä.
sen lähemmä paratiisia ei kyllä helsingissä pääse.

mukana oli mummia, isotätiä ja serkun lasta, ja omat nakerot tietty.
päiväpiknik,
eikä kiire minneen.
aurinko paistoi ja vesi oli viileää.
hiekka kuumaa.
seura loistavaa.
ja rantakin pitkälle matala.
(ja puuhuvilakahvilastasta (jota pitää kampin palvelutalon vapaaehtoiset) saa kahvia euron/muki, lettuja 1,5e ja juomavettä ilmaiseksi!!! huom.huom!)
mä harjottelin auringossa makaamista häämatkaa varten,
onnistuin oleen 4h rannalla (vikisemättä, = enkat! wirn.)
ruttunaama veteli ekat metrit uimasilleen.*
lapset leikki ja hillui tunti tolkulla,
ja se venematka on niille aina jotenki niin cool juttu. (6e/aikuinen meno-paluu, huomhuom! muut köyhät.)

siellä sais yöpyäkin telttaileen (10e/yö) ja tää kuumottelis lapsia kovasti, joten ans kattoa josko tänä kesänä joutais seikkaileenki sinne! vähänkö olis siistiä, tän mutsinki mielestä.

suosittelen! lämpimästi.
kiitos helsinki tästäkin kivasta.
___________________________________
* mä vihaan uimahalleja, ja järvet ja meret on tästä meiltä kotoa kaukana, nii on rutun uima-asiat vähä retuperällä (paskamutusipaskamutsipaskamutsi.) onneks se on ite kiinnostunut oppimaan ja hyvin näyttää menevän ilman että kukaan opettaa ees..

esikoisen luona oli niin ihkua käydä!
koira oli onnessaan kun tultiin.
esikoinen oli tehnyt ruokaa, perusmättöä,
ja sitten lähdettiin eiran rantaan uittaan koiraa.

"ihanku ulkomailla! ihanku ulkomailla!" huuteli kaikki lapset.
aurinko paahtoi ja meri haisi, ihanalle.

heitettiin leipiä, kerättiin levää, ja kiljuttiin aaltoja.
mami (muru) sai tuliaisiksi sileäksi hioutuneita tiiliä ja kaakeleita.

ihana kesäpäivä! näitä lisää...

hohohoho.
mä oon ihan hilpeenä ja hypetyksissä täällä kaikenkaikkiaan.
mulle, jolle aina aina aina lankeaa takuuvarmat sadesäät loma-aikaan, lomailen täällä mielettömissä hellekeleissä. ker-ran-kin!
wohooo!
lapset temuaa 5-6h ulkona päivittäin (futista, säbää, fillarointia), ja molemmat on terveenruskeita ku apinat!
tänään mennään hiekkakuopille uimaan.
nukutaan pitkään nakuina murun kanssa,
ja juodaan ihanat rauhalliset aamukahvit yhdessä.

tänään meen ekavisiitille mun esikoisen luokse. se tekee lapsille ruokaa, ja ehkä mennään kaivariin kävelylle. syödään jäätelöä! juodaan mehua!
huisia sekin!

juu että.
ole varovainen mitä pyydät.
usein saa mitä tilaa.
"nousis nyt kunnon kuume, että kundi pääsee tosta taudista eroon!"

ja kyllä!
nelkyt ja risat. horkassa vapiseva poika, ja oksennusta joka paikassa.
hienoa.
no mutta, siihenhän se tauti sitten kuoli.

jospa sit huomenna lyhyeks päiväksi töihin pyörähätämään, ja sit lomalle!

no hemmetti.
juksasin.
emmä mitään vielä esittekään. 
jäi vähän viimeistelemättä eilisen tsystemit,

koska
olen pessyt yrjöjä ja yrjöpyykkejä,
mittaillut neljänkympin kuumeita ja pakkojuottanut tärisevää,
raakkuvaa linnunpoikaa.

meinasin jo mennä johki lukkoon taas,
kun on irrationaalipelkoja lasten kovia kuumeiluja kohtaan.
onneks muru on pitäny mua jossain tolkussa.

huomenna sit on parempi päivä.

bambam on sairaana.
no voivolivoi.

olosuhteisiin nähden poika voi hyvin.

mun roolitus tässä kotona menee niin, että tarjoilen mehua, pastillia ja pamolia,
ja välillä näppään jonku lastenleffan pyörimään.
muun ajan juon kahvia, syön kakkua tai luen pokkaria.
hoh hoijaa.

edelleen oon sitä mieltä että lapset on nyt just hyvässä iässä.

(hykertelen täällä taas tätä yhteiskuntaa, pal.kal.li.nen. va.paa. mä teen "ei mitään*" ja mulle maksetaan siitä. kerrassaan mahtavaa! en käsitä. ...ihan syntinen fiilishän tästä tulee...)
__________________
*ainii. lakkasin mä kynnet. ja askartelin pitsipalloja. ja pesin lattiat. (=adhd:n perus-ei-mitään.)

ihan himppalimppasen on tyhjää asunnossa kun esikoinen ponkas maailmalle.
en kyllä ees nyyhkiny vaikka niin luulin.
menee muutama tovi tajuta varmaan koko asia.

esikoinen on kotonaan ihan happy.
ja koira kuulemma kanssa.

mä oon se ällöhössömutsi joka rinkuttaa joka päivä ja kysyy "mitenmenee?" ja "riittääksruoka?"
mutta ei siis oikeesti ole mitään epäilystäkään ettei se pärjäis tai osais olla asiallisesti omassa elämässään.
heija esikoinen ja sen oma elämä!