rouva läksi näyttelyyn nuorimman karvanaaman kanssa.
no, eipä kannattais jättää mua yksinään kotia heiluu tälläsenä rauhallisena sunnuntaina,
kun ikinä ei tiedä millaseen kotiin sitä on palaaminen.


johan mä tässä sain askarreltua pojalle eskarilaisen työpöydän.
kivasti muuntui vanhoista ovista tehty entinen keittiönpöytä pienempään malliin.
jee.

samalla siirtyi vanha pirttipenkki ruokapöydän ääreen.(tosin muru kotiutuessaan sanoi ettei se todella ole siihen jäämässä, mutta katsellaan... *wirn.)

lisäksi
jätesäkillisen löysin nurkkiin kerättyä kierrätyskelvotonta materiaalia,
ja muutaman systeemin laitoin paikalliselle nettikirppikselle myyntiin.
kiva fiilis.
kyllä tää touhuaminen on mun toinen luonto! 

mattoasiaa.
mietittiin ostetaanko taas uudet halvat matot, vai kalliit jotka oli 40 pinnaa alessa.
no valittiin (mä valitsin) ne kalliit.

sanoin murulle että ottaa harmaat kun kaupoille läksi.
kirosin hartaasti kun se laittoi viestiä että matot on kotona, mutta harmaat on about valkoset. sithän mä tietty piipittämään että fakinkoiraperheeseen fakin valkoset matot. mutta muru oli sitä mieltä että hänen rouvansa saa haluamansa. hän ei kyseenalaista valintoja....

voi sun perskele, ajattelin .
no.

no siis tässä ne on. asko/agadir.

väri on selkeesti koiraperheen nounou, mutta tälläkertaa tää tuntuu toimivan! 

ja rakastan tuota kuviota, ja raikkautta mitä se sisustukseen tuo. 

vaalea matto, my love! 

kyllä kannatti panostaa laatuun. ei tartu lika, ei kura, eikä koiran nahkarasva. ihan priimat on olleet. ja kudottuna ne hengittää, joten lattialämpö tulee läpi, toisin kun ikean kumipohjaisissa matoissa. 

olin niin fiilareissa näistä valkosista, että lähetin emännän kouvostoliiton askosta hakeen vielä samaa settiä olevan mustakuvoisen käytävämaton. ja nyt eteinenkin miellyttää mun silmää pitkästä aikaa todella kovin. 

me happy!

laumautumista harjotellaan.
mä pelkäsin että mein kaks epäsosiaalista koiraa aiheuttais ongelmia kun taas yks koditon liittyi laumaan, mutta ei.
ongelma ei ekapäivinä ollut aggressiivisuus kuitenkaan.
vaan yhden herran järjetön ihastus.
no jos on 11 vuotta elänyt ilman naista, ja ovesta kyörätään sisään noin kuuma misukka,
on hillitön uteliaisuus ja satakympillä käyminen ihan ymmärrettävää.
*wirn.

aika nopeasti homma tasottui. välillä herra himo hyökkii tutkimaan tulokasta, mutta onneksi emäntä on aika topakka ja osaa itseään puolustaa.
nyt ollaan jo alakerrassa kaikki oltu tää aamu yhdes koossa,
ja tilanne on rauhallinen.

mä tässä nyt äitiyslomapäivää vietän, koira kainalossa.
ihmispoika tuolla ilosena odottelee että pääsis lenkille koiran ja mun kanssa. fillaroimaan tai skuuttaamaan.
ja aurinko paistaa.
ihkua!

p.s. päivittelijöille tiedoksi. kun niitä on kolme, ei neljäs tunnu missään. kun niitä on neljä, ei viides tunnu missään. samat lenkit heitettävä ja samat hiekat siivottava anyway.

uusi järjestys.

jouduin ostamaan pukkijalat pöytään, kun ei jalkajalat kestänyt kaapinovien (eli pöytätason painoa). järkkäsin murulle työpisteen olkkariin, ja samalla asunnosta tuli jotensaki kiva.

mummi ja ukki on muuttaneet kirjahyllyyn.

ja iso mötkö on pöllinyt tyynyn. en viitsi mäkättää, koska näky on aika sulonen.
hiis.

- loman alku on sujunut villasukissa ja lököhousuissa. oi miten kiva. usein vaihdan vaan aamulökärit kauppalökäreihin, ja kauppalökärit kotilökäreihin, jotka taas yölökäreihin. kotoilu on jees. *
- kahvi, keksi ja pokkari sopii joka (loma)tilanteeseen.
- hyödyttömyyksien puuhastelu on ihanaa! käytännöllistä on sujauttaa pussilakana säilytykseen tyynyliinan sisään. oi miten nätit pinkat! meillä kyläillessään kannattaa kurkata esim. liinavaatekaappiin. sielä on nyt siistiä.
- toiset (ja kolmannet, ja neljännet) (loma)kengät tekee naisen aina iloiseksi.
- (arki/loma)romantiikkaa voi olla vaikka aamulenkillä poimitut nätit risut.
- ja toisen romu on toisen aarre. mun pöytä odottaa korotuspalikkaa, muru miettii vielä onko koko juttu hieno vai huono.
- koirat ei ole sohvilla täällä. mutta tuo on kyllä teknisesti ottaen nojatuoli. nolo ilme on eduksi emännän asiaa puntaroidessa...

* joku vois miettiä missä se on se korkokenkänainen johon muru ihastui. no, ei o näkyny. paitsi kaks kertaa bileissä...