jösses!
olen saanut 16 vuotiaana silloisen seurustelukumppanin äidiltä army-vihreän kettytyttötakin. leecooperin! vuodelta kuuskyt ja jotain.
käytin sitä hartaudella, ja mun rotta aina matkusti sen taskussa.
hiis! roy the rottamies!
noniin.
olin siivoomassa mutsilla ja faijalla nii broidi tulee huoneestaan jonkun vihreen mytyn kanssa!
en kestä!
mun rakkaista rakkain leecooper! täysissä voimissaan!
se ihanuus mitä käytin itse ostamien levisten kanssa vuonna vuosina 95-98. *
syksystä kevääseen, four seasons-takki sanan varsinaisessa mekityksessä.
olen ajatellut takia usein, ja miettinyt mihin se aikanaan hävisi.
ja yhtäkkiä se tekee comebackin! yllättäen ja pyytämättä.
meinas itku tulla.
ja meinaa vieläkin.
kotona tungin sen koneeseen heti illalla ja tänään heti aamulenkille päälle!
rakkaustakki. rak.kaus.tak.ki.
*jopa naru "turkisonmurha"-heijastimesta oli vielä kiinni vetskarissa.
että hänkin muistaisi saman. sun, mun, meidän perhe. lapset. koirat. arki. onni. elämä. naisrakkautta, lapsia eri kehitysvaiheissa, koiraystäviä. mutsi avautuu kun ruuhkavuodet rullaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauneus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
maanantai 2. helmikuuta 2015
sain eilen viimein murulta sen luurista häämatkakuvia.
ifolorin kuvaohjelma tietty lagas viimemetreillä, ja nyt ei inspiraatiota uuden aloittamiseen löydy.
tässä vähän fiilispaloja:
en kestä tätäkään.
ja
piti se tämäkin mun tässä elämässä kokea.
täydellinen loma.
uskomattoman ihana häämatka.
irti todellisuudesta.
kiinni rakkauden ytimessä.
suosittelen kap verdeä. todella.
ifolorin kuvaohjelma tietty lagas viimemetreillä, ja nyt ei inspiraatiota uuden aloittamiseen löydy.
tässä vähän fiilispaloja:
ja
piti se tämäkin mun tässä elämässä kokea.
täydellinen loma.
uskomattoman ihana häämatka.
irti todellisuudesta.
kiinni rakkauden ytimessä.
suosittelen kap verdeä. todella.
tiistai 25. marraskuuta 2014
wedding story - part 4
olin pyytänyt ihmisiä tulemaan ajoissa paikalle, koska juhlat alkaisivat kello tasa 17. kiitettävästi kaikki olivat ajoissa. olin eteisessä/pihalla murun kanssa vastaanottamassa ja halailemassa vieraita.
ohjailin vieraita kertomalla että vasemmalla, keittiössä on mun sukulaiset = kova mekkala. oikealla, bilehuoneessa ystäviä = rauhallista. papin saapuessa tervehdin sitä käsipäiväällä, ja esittelemällä itseni - "moi. morsian." ja muru toisi saman mun takaa.
ennen siunauksen (aka parisuhteen kiitospalvelus) muru kysyi papilta josko on jotakin mitä sen pitää tehdä toimituksen aikana.
"seiso siinä vaan ja hymyile näitisti!" tuli mun ja papin yhdestä suusta.
tässä odotellaan kimppua keittiöstä saapuvaksi, ja mä olen justiinsa ojentanut papille meidän hääikonin. koko juhlaväki mahtui seisomaan toimituksen ajaksi huoneen reunamille, ja olipa tiivis tunnelma.
toimituksen lopuksi pappi ojensi ristiä suudeltavaksi, ja muru noudatti mun esimerkkiä ja moiskautti ristiin kunnon pusun. vaikkei asiasta etukäteen ollutkaan puhetta.
"siunaksen" päätti papin aloittama "monia vuosia"-veisu, johon yhtyi ensin ortodoksinen nuorisokeittiökuoro, ja hiljalleen myös muu seurakunta. liikuttavaa!
siunauksen jälkeen seistiin piirin keskellä poseeraamassa hyvä tovi. alotettiin patsastelurinki kiertämällä hitaasti myötäpäivään niin, että kaikki halukkaat saivat meidät ikuistettua.
toimitus kesti luullakseni rapiat puoli tuntia, eikä kukaan pyörtynyt, vaikka se tuntuu olevan ihan tyypillistä mein uskontokunnan pitkissä läpiseistävissä sessioissa. jee!
vaikka uskontokuntaamme pidetään patavanhoollisena, niin tätä kiitospalvelus-siunausasiaa kysellessäni sain ainoastaan kannustavia kommentteja, ja jokainen pappi jolle asiaa esittelin, olisi ollut "mielellään" tulossa palvelusta suorittamaan. heidän mielestään kaikki rakkaus kun tulee jumalasta.
miksi halusin palveluksen? koska se kuuluu mun kulttuuriin, se on osa mun elämää, ja vahvasti osa mun sukuperintöä. olen äärimmäisen kiitollinen ettei murulla ollut mitään sitä vastaan, vaan sen asenne (tästäkin) oli kannustava ja se hyvin ymmärsi asian merkityksen. samoin oletan asian olleen mun sukulaisille iso asia.
olin pyytänyt ihmisiä tulemaan ajoissa paikalle, koska juhlat alkaisivat kello tasa 17. kiitettävästi kaikki olivat ajoissa. olin eteisessä/pihalla murun kanssa vastaanottamassa ja halailemassa vieraita.
ohjailin vieraita kertomalla että vasemmalla, keittiössä on mun sukulaiset = kova mekkala. oikealla, bilehuoneessa ystäviä = rauhallista. papin saapuessa tervehdin sitä käsipäiväällä, ja esittelemällä itseni - "moi. morsian." ja muru toisi saman mun takaa.
ennen siunauksen (aka parisuhteen kiitospalvelus) muru kysyi papilta josko on jotakin mitä sen pitää tehdä toimituksen aikana.
"seiso siinä vaan ja hymyile näitisti!" tuli mun ja papin yhdestä suusta.
toimituksen lopuksi pappi ojensi ristiä suudeltavaksi, ja muru noudatti mun esimerkkiä ja moiskautti ristiin kunnon pusun. vaikkei asiasta etukäteen ollutkaan puhetta.
"siunaksen" päätti papin aloittama "monia vuosia"-veisu, johon yhtyi ensin ortodoksinen nuorisokeittiökuoro, ja hiljalleen myös muu seurakunta. liikuttavaa!
siunauksen jälkeen seistiin piirin keskellä poseeraamassa hyvä tovi. alotettiin patsastelurinki kiertämällä hitaasti myötäpäivään niin, että kaikki halukkaat saivat meidät ikuistettua.
toimitus kesti luullakseni rapiat puoli tuntia, eikä kukaan pyörtynyt, vaikka se tuntuu olevan ihan tyypillistä mein uskontokunnan pitkissä läpiseistävissä sessioissa. jee!
vaikka uskontokuntaamme pidetään patavanhoollisena, niin tätä kiitospalvelus-siunausasiaa kysellessäni sain ainoastaan kannustavia kommentteja, ja jokainen pappi jolle asiaa esittelin, olisi ollut "mielellään" tulossa palvelusta suorittamaan. heidän mielestään kaikki rakkaus kun tulee jumalasta.
miksi halusin palveluksen? koska se kuuluu mun kulttuuriin, se on osa mun elämää, ja vahvasti osa mun sukuperintöä. olen äärimmäisen kiitollinen ettei murulla ollut mitään sitä vastaan, vaan sen asenne (tästäkin) oli kannustava ja se hyvin ymmärsi asian merkityksen. samoin oletan asian olleen mun sukulaisille iso asia.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
sainkin sitten ylkkärilomapäivän,
kun pikkupapana kuumeilee.
ei siinä.
roikkuvat asiat hoidetaan sit kuntoon kun pikkutyypi tollottaa videoita lasittunein silmin.
ylihuomenna sit olis valmista näiden osalta:
kutsutut [x]
kutsut [x]
menyyy [x]
juomat [x]
wedsite [x]
siinä ne sit olikin.
ja nythän on käynyt taas niin, elämäniainoakuolettavanihanamorsiuskolttu ei-pysy-päällä.
äsken kokeilin, ja voin kertoa että repes hermo, totaalisesti.
mä niin arvasin!
jumalavita että oon taas tehnyt hommia tän syömisen kanssa.
ja aivan turhaan. stressi vaan näivettää naista ihan tosissaan.
mutta
tästä laihtumisasiasta en nyt jaksa kaiken päälle ressiä ottaa,
enkä kokeile rakkausrääsyä enää ker.taa.kaan ennen the dayta.
juhlapäivänä kaaso saa sit vetää koltun kireeks kahdella harsimapistolla vaikka keskeltä rintamusta.
siihen asti mä syön, ja syön, ja syön, ja syön.
saakeli.
kun pikkupapana kuumeilee.
ei siinä.
roikkuvat asiat hoidetaan sit kuntoon kun pikkutyypi tollottaa videoita lasittunein silmin.
ylihuomenna sit olis valmista näiden osalta:
kutsutut [x]
kutsut [x]
menyyy [x]
juomat [x]
wedsite [x]
siinä ne sit olikin.
ja nythän on käynyt taas niin, elämäniainoakuolettavanihanamorsiuskolttu ei-pysy-päällä.
äsken kokeilin, ja voin kertoa että repes hermo, totaalisesti.
mä niin arvasin!
jumalavita että oon taas tehnyt hommia tän syömisen kanssa.
ja aivan turhaan. stressi vaan näivettää naista ihan tosissaan.
mutta
tästä laihtumisasiasta en nyt jaksa kaiken päälle ressiä ottaa,
enkä kokeile rakkausrääsyä enää ker.taa.kaan ennen the dayta.
juhlapäivänä kaaso saa sit vetää koltun kireeks kahdella harsimapistolla vaikka keskeltä rintamusta.
siihen asti mä syön, ja syön, ja syön, ja syön.
saakeli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)