jösses!
olen saanut 16 vuotiaana silloisen seurustelukumppanin äidiltä army-vihreän kettytyttötakin. leecooperin! vuodelta kuuskyt ja jotain.
käytin sitä hartaudella, ja mun rotta aina matkusti sen taskussa.
hiis! roy the rottamies!

noniin.
olin siivoomassa mutsilla ja faijalla nii broidi tulee huoneestaan jonkun vihreen mytyn kanssa!
en kestä!
mun rakkaista rakkain leecooper! täysissä voimissaan!
se ihanuus mitä käytin itse ostamien levisten kanssa vuonna vuosina 95-98. *
syksystä kevääseen, four seasons-takki sanan varsinaisessa mekityksessä.
olen ajatellut takia usein, ja miettinyt mihin se aikanaan hävisi.

ja yhtäkkiä se tekee comebackin! yllättäen ja pyytämättä.
meinas itku tulla.
ja meinaa vieläkin.

kotona tungin sen koneeseen heti illalla ja tänään heti aamulenkille päälle!
rakkaustakki. rak.kaus.tak.ki.

*jopa naru "turkisonmurha"-heijastimesta oli vielä kiinni vetskarissa.

hävisin huutoäänestyksen yksi vastaan kaksi.
hippiäidin rakastama mouhopää lähti kylppäriparturiin!

tässä todistusaineistoa että se sotkutukka-parastukka.

toki sieltä komea nuorimies joka tapauksessa tulee ulos.
mä vaan nii tota reuhutukkaa rakastin!
en vaan voi mitään jos kundi kaljua toivoo, ja niin olis paras sen toisenkin vanhemman mielestä.

sydän tähän.

koska tämä sormus on mulle äärimmäisen tärkeä, tyyliini sopiva, eikä sen viereen/rinnalle/sijalle toista mahdu, me ei haluttu mitään vihkisormuksia. joten niitä ei tullut.
(mä muuten perinteitä kunnioittaen olen pitänyt kihlasormusta oikeassa kädessä, ja vihki kulkee myös siinä. murun oma kulkee vasurissa.)

yllätyin kun muru sitten sanoi että se on suunnitellut mulle sormuksen. mutta olishan se pitänyt arvata. suostuin heti sen ehdotukseen.

toteutuksen hoiti huippusamuli legacy tattoosta. sen lisäksi että samuli on kreatiivinen ja sillä on ihan huippusilmä ja huippuvisiot ja huipputyyli, se on mukava, rento ja sopivasti cool ja hip. TJEU instagram.

* otettiin tatskat -1kk hääpäivänä ja se herätti suurta ihmetystä. jos tulee ero tai jompikumpi kuolee? niin. mitä sitten? päivämäärä on silti rakas ja tärkeä. ja niin. ei erottu eikä kuoltu.
mitä jos silti eroatte. niin, mitä sitten? se päivä oli silti SE päivä, ja kannan sitä ihossani enemmän kun mieluusti. kävi elämässä miten kävi.

tämän morsiamen look koostui kierrätys- ja tarjousmateriaaleista.
mä vaan satun olemaan aika haukka mitä tulee halpoihin hintoihin. enkä osaa asiaa edes hävetä mitenkään.

tadaa! häiden dress codena oli black-mafia-coctail with pink twist

ihastu tai oksenna! ihan sama mulle. mulla ei ole ikinä ollut itsestäni mitään prinsessakuvitelmia, enkä hääpäivänänikään ole olettanut/haaveksinut olevani mikään tajuton kaunotar.
mutta omissa silmissäni siinä nyt vaan kävi niin!
tuntui niin kauniilta ja onnelliselta. en kestä!

suodatinpussiruusukimppu, mun "pinkkiä" .kimppu jota muru keksi vaatia 2 päivää ennen häitä mua tekemään. meinasi närvi revetä. #pitäähänsullakimppuolla!!!. ja maistraattireissultahan kimppu sitten unohtui. siunaamiselta meinasi unohtua kanssa, mutta siinä papin edessä toljottaessani tajusin pyytää ruttua hakemaan sen juhlapaikan keittiöstä.

kampaukseni oli just eikä melkein sellainen kun toivoin. kaunis. emmi salon capellista teki ihmeitä mun risukasalle. melkein juhlan jälkeen kävi itkettämään kun piti koko systeemi purkaa!

ja tuo puku.
musta, morsiamella. syntiä! hahahaha. (yläkuvissa merenneitomallissaan, alemmissa helma silkkinauhalla nostettuna pois töppöjalkojen tieltä.)
en olisi parempaa voinut saada! se istui kuin hanska, ja sen kanssa oli helppo jorata.
täydellinen hääpuku. musta. *
nii.

murulla oli humörin baggy-malliset harmaat housut, printtikuvoitu teepaita, valkoinen kravaatti ja musta liivi, ja harmaa puvun takki. tyylikästä kerrassaan! se niin miellytti mun silmää! niinkun aina. mä itseasiassa suosittelin sille printtipaitaa, kun turha patsastella hiivatin kauluspaidassa edes omissa häissään, jossei se nyt ihan ole hänen ominta tyyliään. kaikki muutkin tykkäsi sen lookista. rento, juhlava, humoristinen, niinkuin se itsekin.

mekko:UFF, bolero: vila, hiuskoru: hääkirppis.

vielä yks hikinen hääpostaus. (syytä säätä.)
sit lopetan. lupaan!

että minkälaiset kinkerit aion/aiotaan minimibudjetilla saada aikaan.
tässä vähän himottelukuvia netin uumenista.

semmoi interiööri. (tarvikkeet on jo kaapissa, palaan niiden budjettiin myöhemmälti.)
sit olis sitä kakkua väännettävä, ja iltapalaa keksittävä*.
 (not a biggie, daddy on leipuri. ja blogin kautta ilmoittautui ruoka-asiain konsultti kehiin <3)
astiat lainaan. ja voin kertoa että salaatit syödään lampunkuvuista. (samaa tyyliä tulee kaikki oleen, ja niissä oma jujunsa, tästä myöhemmin.)

uskon että vieraat vetää ihan itseinään hyvän shown.
bändi on.
luulen että joku muukin haluaa laulaa.

tila on valittu väkevillä perusteilla. kokemusta on, ollaan ekaa kertaa murun kanssa suudeltu siellä, hinta kohtuullinen, astiasto on, tila on just passelin kokoinen, ja aivan meidän näköinen.

kutsuihin menee noin 40e + postikulut.

mun meikin ja tukan taiteilee esikoisen kaveri, keittiömestarina toimii esikoinen ja lauma sisäköiksi pukeutuneita teinejä**.  esikoinen kuvaa myös häät, mutta haluaisin ottaa potrettikuvat etukäteen, ja antaa kiitoskortit ovelta mukaan, alkoholia tilaan virosta, kameleina toimii kaikenkarvaiset sinne reissaavat sukulaiset. hätätapauksessa tietty pyörähdetään murun kanssa romanssilomalle sinne, jossei kukaan muu muka meinaa. (sisko on ainakin lupautunut.)

maistraatin jälkeisen yön haluaisin viettää hotellissa, varsinaisista juhlista tullaan kotiin yöksi, luulen että murun on kiva halia tot meidän omaa arabialaista valkoista posliinikaunotarta sit aamusella. (jäänyt bileharjoittelu vähän vähiin tässä...)

kimppua en halua, laukkua en halua, koruja en halua, kengät joudun hankkiin, mutta semmoi että niille tulee muutakin käyttöä. tai sit yksinkertasesti tanssin mein 4vee bamsterin tuunaamilla tennareilla.

rutulle tein mekon. bambam on vielä housuja vailla. murun juhlakampeet tuli kanssa, neki on sarjaa "monikäyttö", joten en laske niitä edes budjettiin. esikoisen mekkoa joudun ehkä vähän sponssaa.

jaaha, oliko siinä kaikki?
ihan itteäki kiinnostaa pysytäänkö budjetissa vaiko nou. (se olis vähän pakko rako, ja tässä todella haastan itseni. ei sillä, mä tykkään järjestää ja häsää, eli ressiä en saa tästäkään rakennettua, että joutuu tekee paljon itse, vaan että saa tehdä. esim juhlapaikan koristeluun ja alkujärkkäilyihin mulla on vapaaehtosia enenmmän ku laki sallii, mutta ku minäitte haluan itte. ) no, budjetti päivittyy mun luurissa omassa muistiossaan. vielä kynnetään vasta veden pintaa siellä.

alan tässä joutessani laskee taas niitä tarjoiluja tänne koneelle muistioon. palaan siihenkin sit toisella kertaa.  

ps. ei tää paletti ny vissii nii levällää ollu ku aiemmin luulin, hä? ainaki ittestä näyttää ihan hyvältä. ja vielä ainaki 3 kuukautta to go.
__________________________________________________________________
* sittenki teen aika paljon itse. (lue daddyn ja anopin avustuksella.)
* *tässä säästän sikana. tarjosin lahjakortteja vastineeksi vaivasta, ne toopet ei halua. hmh. kai jotaki keksin.

"käääk! nythä mä näin sen." sanoi muru ku mekkoa puhelimen kuvasta näytin.
äst. se on mun maistraattimekko, ei sen nii väliä.
mutta sitä juhla-juhla-mekkoa se ei saa nähdä.
joten jos se vahingossa tänne eksyy,
nii tätä postia et avaa!
capisce?

oijoijoij mikä tätimalli kaltaiselleni tyylikkyyden tavoittelijalle.
katsokaa noita vekkejä ja poimuja, hame-housu-tyyppisiä kerrostumia, vatsanpömpöttäjä- lantionleventäjäleikkausta. ei seksikkyyttä eikä tyyliä mailla halmeilla! (eikä helmoilla...)
äst. nou nou nou!
tuo olis nätti semmoi normi-ihmisen päällä, jolla olis lantio, ja rinnat.
mä taas olen ihan tasapaksu pötkäle, nii ei, ei tuommoi!!!
ystäväni lupasi tuunaa mekon sopivaksi (se siis joka osaa) mutta ei, mä en manioissani kyenny ollenkaan odottaa sitä päivää tapahtuvaksi.

uskoisko kukaan, jos kertoisin että nyt mulla on järjettömän style, tyköistuva hamonen, jossa kykenee liikkuu ja joraa? joka merenneitotyyppisesti levenee alaspäin, ja jonne tällä ompelukonemestariflowlla isken vielä can-can-tyyppisesti tylliä ainaski sata metriä helman alle?
no on.
uskoitte tai ette.
vielä harkitsen laitanko sniikin kuvan nuolija-puvusta nyt, vai sitten kun tyllitylliläinen siinä on jo kii.
anskattoonyt...

taas naurattaa!
mä oon aivan liekeissä ompelukoneen kanssa.
en käsitä.
tämmöi puukässä-rekkalesbo-prototyyppi-räpyläkäsi onnistuu, joskus.

oikeen hermostuin murulle kun se sanoi mun ruttunaamalle tekemää mekkoa "tosi hienoksi".
"laimea ilmaisu!" kun mekon hienouteen lisää mun täydellisen peukalokeskelläkämmentä käsityötaidottomuuden, kuuluu mekkoa sanoa tajuttomanmielettömänkäsittämättömän upeaksi!!!!! (viidellä huutomerkillä.)
nii.

no, eilen sitten kaivoin kaapista oman juhlavamman mekkoni. siihen on siis suunniteltu ihmiselle lantio, joka multa puuttuu, ja muutenkin se tuntui olevan kaksi kokoa liian iso, joten ei kun ompelukoneella ja visuaalisella silmällä sen kimppuun! (kaavat ja nuppineulat? mitä ne on??)
lantiota vedin sisään noin 15cm, ja kavensin omituisen muotoista helmaakin rutkasti.  ts. ajelin mekon figuurissa näkyvät muodot "suoriksi", ja alaspäin j-muotoisella saumalla helmaan.
ja jumankekka! se istuu kun hanska! en käsitä. 
naapuri* meinasi pyörtyä kun näytin sille kuvaa mekosta. (oikea reaktio!)
että minä. että tein. nii. korjausompeleetkin...
vielä uusi tylli helmaan kiinni, niin voin paljastella hieman. 


*naapuri tarjosi lomailtaoluen, sen aurinkoisella terassillaan. extempore. 
huippua!

ai.
paitsi.
 kissan sijasta mä oon alkanu haluta venäjänvinttikoiran.
musta se olis vaan sika eleganttia sit joskus viiskymppisenä tämmöi ruttana kuikka, sit mulla olis burberryn takki, ja iso, komea, rauhallinen koira. sit mä vaan kävelisin koirani kanssa tuolla pellolla hitaasti auringon laskiessa, ja polttelisin piippua.

noooh...
tää nyt on vaan tämmöi mun kaunis visio,
vähän olisin preppy ja cool.
mutta silti muru sanoi heti ei.
koska venakon karvat.

mutta.
mutta.
mulle ei sanota ei.
jos mä haluan, niin mä haluan.
ja haluta saa aina.

...tosin luulen että tämäkin villitys menee ohitse,
ja mä päädyn oleen vaan semielegantti rivarimutsiräppänä näiden mein lörppänaamojen kanssa.

 


niinku verkkareissa ja tuulitakissa forever... niinku kai näiden ruttunaamojen omistajan imitsiin kuuluu.
huoh.

hää./asu.
_____________________
hohohohoh.
vaikka (pitäkää tunkkinne) tasa-arvoinen avioliittolaki ei taas(kaan) edisty missään päättävässä elimessä, niin mä nauran hullunauruani täällä yksinään.
mä meen niihin naimisiin mitä haluun.
ei teidän tarvitse mua suvaita. emmäkään suvaitse sitä että ootte väärässä noloine argumentteinenne.

hohohoohohho.
oikeesti syy hullunauruun on mun postilootaan tänään tupsahtanut maybenaima-asu.
ei siinä että on köyhä, mutta ei tarvitse olla tyylitön (omasta mielestäään ainakaan).
vai hä?
mennäänkö maistraattiin meidät rekisteröimään beibe?

vähän ilone oon.
________________________________________________________________
* mekko - huuto.net - 15cent.   (<- tuo on hinta!)

sniikpiik! ät hästäg # häät.
tilasin murulle muutaman systeemin sovitukseen juhlia ajatellen.
oliki hyvät! oh, hoh.
yleensä nettikaupoista on hankala tilata ittelleen, saati muille. 
nyt kävi tuuri.

no sit aloin väittää sille ettei se tarvia mitään kauluspaitaa,
koska printtipaita on ihan hitosti cool!
TJEU!

hahahahaah!
on niin hänen näköistä että huij! ja nam!
vähintäänkin maistraattiin himoitsen tätä lookia hänelle. haluan, toivon, vaadin. miten sen nyt esittäis.

ps. itselleni sain kaapattua nettihuutokaupasta kotelomekon ajatellen maistraattia, alle eurolla. ei vieläkään budjetti pauku....

nuori kapinallinen.
nyt 

mä haluan punaisen lyhyen tukan.
ja hippitatuoinnin.
ja juoda halpaa chileläistä punkkua.
kyllä!
ja kulkea rumissa housuissa.
olla vaan
hip, chic ja cool. 

muru läksi metsään koirien kanssa.
mä olen odottanut omaa hetkeä,
että voin vetää häihin ajattelemani mekon päälle,
ja fiilistellä onkse kiva.
ja nostatella juhlakuumetta ja suunnitteluintoa...

toimi!
odottelin hiukan ettei eukolta ole mitään unehtunut,
etten jää kiinni ns. "rysän päältä".
sit kaivoin puvun ja korkkarit kaapista.
himppusen tanssahtelin eteisen lattialla,
ja kyllä.
edelleen pidän siitä mekosta.

ps.
arvon ompelijatar!
tänään oon sitä mieltä että sentti kyljistä sisään ja lisätylli helmaan!
ja that's it. (aika bueno 13e mekosta!)
koska saan tulla teille pyöriin?

keski-ikää lähestyvä naisihminenhan voi pukeutua niinkun haluaa,
eikä tarvia paljoa piitata siitä mikä on cool, ja mikä not.

mä olen keskittynyt ostelemaan perusfarkkujen sijaan jotain aivan muuta.
ja tänään pakan viimeisteli mustavalkoset ruusupantsit.
ai että!
siinä saastetta silmille. 

 

eilen netissä surffatessa löysin muutamia "wedding hairdo-tutorial"eja.
ei kyllä.
sain inspiksen suhia tukkaani muutaman suttunutturan, mutta ei.
kyllä se jää asiantuntijan hommiksi tämä harakanpesän laitto, sanon.
toisaalta, harakanpesä on harakanpesä, siitä ei mihinkään pääse.

muru asiantuntevasti kommentoi mun yritelmiä:
"aaaai, nuttura." ja
"aijaa, sehän on nuttura."  ja
"aika hieno. nuttura."
tuskin huomas mitään eroa, tai tajusi eforttia mitä tukanlaittoon pistin.
hälläsenväliä.
jotai vähä hippimäistä suheloa haluaisin, ja se siitä tasan tulee vaikka sliipattuaki yrittäis.
joten kohtuulliset on toiveet anyway.

ui ui!
hihittelin eilen koko illan! neiti meikkaja teki musta naisen näkösen!
wow wow! mä olin ihan todella tyytyväinen,
ja kiva neitokainen ottaa pestin mieluusti.
harmitti pestä hieno naama pois ja muuttua tavikseksi kiireellä kun muru tuli töistä,
ettei se vahingossakaan näe juhlalookia etukäteen.
no, yömyöhällä silmänkuvaa vilautin kuitenkin, kun olin niin tohkeissani.
hiis!
saatan olla hääpäivänä sittenki ihan nätti!
ja cool.
(voi riemun määrää!)

the silmä.

ainii!
ja tulossa myös tyttöjen ilta.
muru on iltavuorossa töissä viikonloppuna, esikoinen haluaa viettää laatuaikaa mun kanssa.
viime hetket, you know.
se on hankkinut kasvohoitosälää, suklaata ja saanut pullon viiniä jostain. (älä kysy, ni mäkään en kysy.) sekä
meikkaaja/kampaajaehdokkaan mulle.
tyyppi tulee kokeilemaan saako mun naamasta ja tukasta juhlakuntosta sen taidoilla vai ei. jos sattuu onnistuu, niin mä palkkaan sen.
(toiv saadaan postauksen verran kuvamateriaalia juhlalooktoivenaamasta ja -tukasta.)

jännittää!
ajattelin antaa eka ns. vapaat kädet teineille ja kattoa mitä siitä seuraa,
ja sit pyytää niitä tekeen semmoi mitä itse luulen hyvältä näyttävän.
hih.

lueskelin anopilla vanhoja sisustlehtiä, ja jossain artikkelissa oli aivan huippu pesukoneen osasta duunattu valaisin.
koitin nitkuttaa murulta jäteasemalla että saisin yrittää jätemiehiltä pummata moisen aarteen.
ei antanu lupaa.

sattumoisin lenkillä huomasin junatyömaan aidan takana samanmoisen peltihäkkyrän kun toiveissa olikin.
kun onnesta soikeena raahasin häkkyrän himaan, muru toivoi että jotai pihahommaa suunnitelen siitä.
noup!
mutta kun se näki valaisimen katossa varttia myöhemmin,
tuntui kehut musta erityisen ihkulta.
mutta ihkuinta kaikista on itsessään mun uusi romupeltilamppu!

"mamma! rakennitsä noin hienon lampun iha ite?! miten sä osasit?!"
nii, mitehän?

adhdadhdadhd.
kevätmania.
ja kätten työt.

mummi mukana.
mä sallin itseni ottaa yhden helmikorun mummin aarrelippaasta.
luulin että sekin jää sitten käyttämättä, niin huono koruihminen kun olen.

nyt kuitenkin on käynyt niin että koru on päivittäin kaulassa,
ja työpäivänä siinä hengaa mun sormukset.

hiis.

horomekko in action.

ei se brittimekko nyt niin kauhia ollut... kun annoin tunteiden laantua pari päivää.
jotenkin ihan tykkään siitä jo.
ei "oma-hää-matskua", mutta "ystävien-hää-matskua" selkeesti.
ihanat pikku häät oli eilen.
me kaksi todistamassa toisten "tahdon".
hiis! <3

huomaa hullu koira!