sitten mulla yhtäkkiä pamahti suoni päästä.
olen jo kasvanut aikuiseksi, joten en ottanut heti puhelinta suonikkaaseen käteeni ja soittanut raivo päässä "kohteelle", vaan annan fiilisten vähän laskeutua.
esikoinen pääsee ylioppilaaksi pian, mutta hänen isänsä nyt ilmoitti (tyttären kautta toki, muru sanoi ettei se
ensin olin ihan että toivottavasti tästä voidaan neuvotella. ja sit ihan että mä en neuvottele mitään.
saamari! ja sata muuta kirosanaa.
ainoat ylioppilasjuhlat ja piste.
sinne tullaan, tai sit ei tulla ja kärsitään seuraukset.
karvaasti.
häpeä mies!
* mieltä saa muuttaa ja mähän unohdan tän raivon heti kun muu päätös tulee, toki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti