sain eilen viimein murulta sen luurista häämatkakuvia.
ifolorin kuvaohjelma tietty lagas viimemetreillä, ja nyt ei inspiraatiota uuden aloittamiseen löydy.

tässä vähän fiilispaloja:

en kestä tätäkään.
ja
piti se tämäkin mun tässä elämässä kokea.
täydellinen loma. 
uskomattoman ihana häämatka.

irti todellisuudesta.
kiinni rakkauden ytimessä.

suosittelen kap verdeä. todella. 

vieraskirja.

oli ripustettu seinään juuttinarussa.
olin polardoid-ohjelmalla tehnyt polaroid-kuvia mein yhteiseltä taipaleelta. ja teetin ne ifolorilla.

"rakkautta on huolehtia toisesta vaikka vihaisena"

"käsi kädessä kuljette, toisenne sylii suljette"

"älä osta epäpoliittisia tarralenkkareita laiturilla"

"sää vaihtuu, maailma muuttuu, rakkaus kestää."

"rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, usein toiseen henkilöön. wikipedia."

"here by me."

"ole iholla, ole lähellä. menkää yhdessä nukkumaan."

"silloin kun ketuttaa, heittäkää toisianne pizzalla."

"laugh, live, love. you got it."

"älä prkele ikinä luule sun muijaa repuksi. siihen ei mahdu kuin 7 olutta."

"maailma pitää huolta."

"vuoristoradassa otettu selfie toimii kummelissa, ei parisuhteessa."

"päättötyöt on hakattu. armorikkaita vuosia."

"älä pakkasella vaihda tuoppia pipoon, vituttaa molempia."

"ihanat te onnelliset. muistakaa kuka määrää."

"love isn't something you find, love is something that finds you."

"tilanteita tulee, ja tilanteita menee, mutta elämä on."

"kyllä sä sellasen missin nappasit, että pidä kii!"

varsinaisia sanaseppiä oli vieraat! no, itseäpä saa kiittää kun suurin osa kuvista oli jotai ääliöirveselfieitä. nämä pakkasin paperikassiin, kera onnittelukorttien. vuosipäivänä otetaan nää esille ja nauretaan vähän.

vieraskirja 4,5e + vaivannäkö.

koska tämä sormus on mulle äärimmäisen tärkeä, tyyliini sopiva, eikä sen viereen/rinnalle/sijalle toista mahdu, me ei haluttu mitään vihkisormuksia. joten niitä ei tullut.
(mä muuten perinteitä kunnioittaen olen pitänyt kihlasormusta oikeassa kädessä, ja vihki kulkee myös siinä. murun oma kulkee vasurissa.)

yllätyin kun muru sitten sanoi että se on suunnitellut mulle sormuksen. mutta olishan se pitänyt arvata. suostuin heti sen ehdotukseen.

toteutuksen hoiti huippusamuli legacy tattoosta. sen lisäksi että samuli on kreatiivinen ja sillä on ihan huippusilmä ja huippuvisiot ja huipputyyli, se on mukava, rento ja sopivasti cool ja hip. TJEU instagram.

* otettiin tatskat -1kk hääpäivänä ja se herätti suurta ihmetystä. jos tulee ero tai jompikumpi kuolee? niin. mitä sitten? päivämäärä on silti rakas ja tärkeä. ja niin. ei erottu eikä kuoltu.
mitä jos silti eroatte. niin, mitä sitten? se päivä oli silti SE päivä, ja kannan sitä ihossani enemmän kun mieluusti. kävi elämässä miten kävi.

wedding story - part 8

esikoinen alkoi nirutella meitä bilesalin puolelle iltapalan jälkeen.
koska,
hän halusi laulaa.
biisi oli 
tämä

sam smithin "stay with me".
kaikista liikkiksintä oli, että kaikki vieraat osallistuivat kertsiin.
itku tuli.
aivan upeeta.
ja uskomatonta, että näin epämusikaalinen nainen on synnyttänyt lapsen joka todella osaa laulaa. ja että se halus laulaa, meille.

myös nuorisokerho yllätti saapumalla keittiöstä koko joukolla, ja ottivat sukulaisteinit mukaan posseen, vetääkseen vielä kerran "monia vuosia" meille.

ei mulla muuta tähän ole sanottavaa taas kun:
kiitos. kiitos. iso ja vilpitön kiitos.

 

ps. järkytyin sikana kun kuulin sit alkuperäsen biisin mein soittolistalta iltalenkillä. karmee vinkuja toi sam smith oli mun korvaan, se esikoisen versio oli paljon parempi. *wirn. hän lupasi laulaa sen mulle talteen. esim. videolle. hiis! 

ps.2. huomaa "valoseinä" teiniksien takana. mun viimehetken idea oli järkkää bändille tausta. ihan partsilta otin valot. ja ystävä M:n kanssa viritin seinälle. hirsiseinän kanssa toimi loistavasti, etten sanois. 

mä oon taas ränkänny tässä näitä hääkuvia joutessani.
sen lisäksi että tilasin kiitoskortit,
tilasin anopille ja mun vanhemmille setit sinne takanreunoille.

tässä kurkkauskuva.

*
otoksia joutu vähän kuvankäsittelyllä runnomaan, kun tila oli niin pimeä, ja useat kuvat salamalla otettuja, mutta nää seepiat iskee muhun aina, ja mitään en rakasta enempää, kun kundin 1-vuotiskuvia, joissa on noi "naarmut" kanssa.

mä RRRR-akas-tan näitä kuvia.
oih. 

* tämä kuva meidän häätanssista. eikä kuulu "virallisiin" kuviin, mutta fiilis välittyy kai kyllä.

mulla on teksteissä valmiina se budjettianalyysi meidän häistä.
en vaan saa painettua "julkaise" nappia vielä.

nyt tuntuu että mitä väliä rahalla ensinkään on?
ts. tunnelmaa ei voi ostaa rahalla, ei ystäviä eikä varsinkaan rakkautta.
me päästiin todella huokealla, mutta mitä jos joku aattelee että hitto mitä shittiä,
eihän nuo edes panostaneet omiin häihinsä.
toisaalta.
sit mua ei hittojakaan kiinnosta mitä joku on mieltä.
itse vaan mietin mitä olisin tehnyt toisin isommalla rahalla.
no,
öö,
en mitään.

tosiaan.
pienen budjetin häihin 70 vierasta ei ole nyt ihan realiteeteissa ajateltu paketti, mutta vieraslistasta ei olis voinut karsia yhtään. ei yhtään.

alehaukkailin kaikkea mahdollista, ja käytin hitokseen vaivaa ja mielikuvitusta saadakseni sellaisen illan, interiöörin ja meiningin mistä itse tykkään. me tykätään. ja se suunnittelu ja tutkiminen, vertailu ja touhuaminen, se vasta oli kivaa se!

ollaan saatu liikuttavia kehuja ja kommentteja vierailta illan fiiliksestä,
ja se on se mikä merkitsee.
jos vierailla oli yhtään niin ihkua kun mulla,
niin se on vaan plussaa jotenkin.
sillä
se oli kuitenkin meidän päivä.
täydellinen ja ihana. meidän näköinen.
ja se suuri päivä, jota ajattelen lämmöllä loppuelämäni.

no. ehkä vaan näppään sitä "julkaise" ja säteilen täällä itsetyytyväisyyttä omasta näppäryydestäni köyhäilyn saralla, jälleen kerran.

wedding story - part 7

lapset lähetettiin nukkumaan kasilta.
tietysti ne oli suuri osa meidän häitä, mutta musta on kohtuullista että ne pääsevät nukkumaan ajoissa, ja aikuiset sai alkaa sit maistelemaan viiniä rauhoissa.. (kiitos kiitos kiitos naapureille lasten yökylästä!)

välissä oli kaikkea sekoilua. esimerkiksi mä hääräsin ja emännöin kun kutsut olis olleet mun kotona, ja sain huutia sekä keittiöpojilta että ystävä T:ltä.
samalla ystävä J huusi että antakaa sen säätää kun silloin se on onnellinen.
muru liehui milloin missäkin ja alkoi kuulua jo narinaa ettei meitä saa samaan kuvaan ollenkaan, joten vedimme vielä muutamat poseringit.

ennen iltapalaa tanssittiin, vitsailtiin, halittiin, pusittiin ja viihdytettiin vieraita.

iltapala tuli keittiöstä ku manulle illallinen. paitsi ystävä T "vähän" patisteli ja ohjaili teinihöntyilyä, mutta meille ei ressiä tullu ollenkaan.

illan meny:
coleslaw
caesar-salaatti *
viherversosalaatti

marinoidut sipulit
kauden kasvikset ja jugurttikastike
malenki lakomyi (pienet suolapalat)
venäläiset kaalipiirakat
lihapullat

chiabatta ja levite

ruokaa oli hiukan liikaa,
olin marttojen laskelmien mukaan sitä varannut,
mutta parempi näin päin.
kun konkurssiinkaan ei menty.

* caesar-salaattia pelastin kotiin aimo kulhollisen. meni eka päivä rouvashenkilönä ihanin eväin.
ja vielä näky olleen yks ciabatta pakastimessa eilennä.

nyt lähti häiden kiitoskortit tulemaan kotiapäin.
kuin kivaa!

tilattiin ihan peruskortit. semmoi että voi laittaa jääkaapin oveen siks toviksi, ennenku heittää roskiin :) vanhemmille tilataan vielä sit setit parhaimpia kuvia että voivat säästää ne iäti....  ja kehystää takanreunalle. ihanku niillä nyt takkoja olisi.

kun me näytettiin anopille kuva mikä aiottiin tilata ja sehän alko huutaa hoosiannaa, nii päätettiin tilata sit liberaaleille ja konservatiiveille omat korttinsa ettei kukaa ny mieltään pahota.

mä oon tuutannu mein hääblogin sivuille kuvia sitä mukaa kun oon saanu käsiteltyä, mutta yhdestä syystä,
siitä joka näyttää tältä

ei tässä hirveesti kerkee kuvia renkata ku joutuu kusia pyyhkii, ulkona juoksee, ja pelastaa irtaimistoa ja lapsia naskalihampailta.
hihi.
ihana se on.
mein kääryle.
mutta hitto sillä on kova ääni. ja se huutaa hemmetisti. ihanku olis ihmisvauva talossa. onneks on murun nakki hoitaa sitä öisin. mä vaan laitan korvaa tyynyyn ja käännän kylkeä. 

kaipa sekin pian mein rytmeille oppii. 

wedding story - part 6

meidän "häävalssin" jälkeen pyysin huomiota, ja kerroin että sukumme häissä on tapana tanssia robinin tahtiin pöydillä.
nakerot olivat harjoitelleet "boom kah!":ia kotona, ja vieraiden riemuksi vetäsivät pienen shown.
tosin ruttunaama, tuo semiautisti, jäätyi totaalisesti ja tarttui murun vaatteisiin kiinni, mutta pelinaisena muru nappasi rutun ja syöksyi sen kanssa tanssimaan. kundi veti omat bootyshaket rutiinilla, ja käsimuuvit tuli enempi-vähempi selkärangasta.
hetken oli ihan kreisi meno kun 70 vierasta taputti rytmissä ja lauloi mukana.
huisia! esiintyjät oli aika pähkinöinä vetonsa jälkeen.

bändin jatkaessa me aloitettiin tanssi murun kanssa, sitten tanssin muistaakseni murun äidin kanssa, ja muru mun äidin kanssa, ja ruttu haki ukkia, bamsteri kummitätiä. sen jälkeen tanssilattia oli vapaa muillekin.
the lips veti hyvän setin, ja sen päälle jorattiin spotifyn soittolistan tahtiin. musiikit oli valinnut muru.
se vihaa bonjovia, mutta mun mieliksi sitäkin löytyi.
lopputulos niin hyvästä valinnasta tässä:

morsmaikku ja seremoniamestari pöydällä.

pieni mainos meidän hääbändistä

 

super aino, ja pojat, olkaa hyvä!
suoraan suomen keravalta: the lips band

tsiigaa!
täältä 
tai
täältä

tai kuuntele ite
nii.
super.

puheiden aikana the lips;in aino oli hiipinyt mikrofonin taakse,
ja muru puheen pitämisen sijasta haki minut tanssimaan.

ainon laulaessa tätä "meidän biisiä", muru lauloi sitä mulle myös: *

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

I can’t take another day without you
‘Cause baby, I could never make it on my own
I’ve been waiting so long, just to hold you
And to be back in your arms where I belong

Sorry I can’t always find the words to say
But everything I’ve ever known gets swept away
Inside of your love…

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

As the days grow long I see
That time is standing still for me
When you’re not here

Sorry I can’t always find the words to say
Everything I’ve ever known gets swept away
Inside of your love

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

And everything I have in this world
And all that I’ll ever be
It could all fall down around me.
Just as long as I have you,
Right here by me.

*tässä kohtaa keittiöpojat ynnä muutama muu olivat lurkkineet nurkan taakse kyyneliä kuivaamaan. 

kakkukahvien jälkeen oli vuorossa puheet.

isäni ei kyennyt liikutukseltaan kuulemma puhettaan lukemaan, joten seremoniamestari oli lupautunut tehtävään.
"ei järvi soutamalla lopu. rakkauselämän pitäisi olla sellaista yhdessä soutamista...." isäni puhe alkoi. siinä kerrottiin että yhdessä soutaessa ei säästä ole vastusta ja kuinka on navigoitava yhdessä.

anopin pitkässä ja kauniissa puheessa sattumoisin sivuutettiin myös soutamista, sitä kuinka kovissakin elämän myrskyissä on aina hyvä kääntää kokka kohti kotia, jossa on kotisatama, majakka ja joku rakas odottamassa. puhe päättyi kauniiseen runoon, ja anopin sieviin pieniin kyyneliin.

ihanat vanhemmat, ihanat puheet.

ja sitten..

mun puhe. 

omfg.

kävin tirisemään heti alussa. 

(mä ajattelin vaan kokoajan murun myötähäpeää kun tuore vaimo ei pysynyt yhtään kasassa.)

kiitin vanhempiani siitä mitä musta on tullut, niin rohkea että uskallan rakastaa avoimesti ketä haluan, ja muistutin isääni miettimään mitä kaikkea on tehnytkään oikein, vaikka mun tultua kaapista se mietti mitä on tehnyt väärin. kiitin anoppia lämmöstä ja rakkaudesta. kiitin ystäviä olemassaolosta, ja kerroin että tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että häihin kutsuttiin vain kaikki tärkeimmät ihmiset, ja kuinka tässä tilanteessa huomataan kuinka valtavasti rakkautta meidän ympärillä ja meitä kohtaan onkaan. 

itkin, takeltelin ja jatkoin. 

kerroin murun ja mun ekakohtaamisesta, ja siitä miten se vaikutti minuun. kuinka olisin silloin tehnyt kaikkeni hänet saadakseni, ja kuinka olen valmis tekemään edelleen niin, jokaisena elämäni päivänä. 

*kerroin kuinka molemmissa meissä on särmää, mutta niinkuin tommy tabermann kehoittaa katsomaan rannan sileitä kiviä, koska niissä huomaa jatkuvan hellyyden voiman. se voima meissä on. 

ja kuinka tunnen itseni ahneeksi hänen seurassaan, kuinka tuntuu etten voi saada hänestä liikaa. ja kuinka ylpeä olen saadessani kutsua häntä vaimokseni. 

ja kuinka hänen uskonsa minuun on suurempi kuin oma uskoni itseeni voi ikinä olla. 

ja että olen maailman onnellisin nähdessäni hääpäivämme aiheuttaman ilon heijastumassa hänen katseessaan. sen mun oman iloni.

noloa! meillä ei ollut mitään häänenäliinoja, mutta ne olisivat tulleet tarpeeseen. tyttäreni oli poistunut kuulemma eteiseen itkemään rauhassa, ja kaasot säntäilleet hakemaan vessapaperia kaikille tihrustelijoille. 

kiitos ja anteeksi. 

mua (miltei) hävetti oma vollottaminen, mutta puheesta saatu palaute lämmittää mieltä edelleen. olin kuulemma vitsikäs ja koskettava. **

tässä  muru lohduttaa itkijänaistaan.

* editoitu ja lisätty

** (koska muutes lällättelin vanhemmilleni että joku mut huoli kuitenkin, niiden epäilyistä huolimatta! ja kerroin että isäni on sanonut etten voi adoptoida kaikkia kodittomia elämiä ja lapsia, mutta oikean ihmisen kanssa voinkin! että lälläs sillekin. ja paljastin murun sanoneen ettei se mun persoonaan ole ainakaan rakastunut. (eikä se ollut edes vitsi.!) haha.)

kahvipöydän menu:

- cup cake popcorns

- rocky road

- juustokakkukimara

- karkkibuffet

- alice in wonderland

ihmiset oli vähän pettyneitä kun meitä ei kuulunut kakunleikkuuseen. kerroin että me kyllä tiedetään kuka kaapin paikan määrää, että kakkujen kimppuun vaan ronskisti vieraat ensin. kävin tilaamassa itselleni tilkkasen rommia avec-pöydästä*, ja tohotin siitä taas menemään.
muistan napanneeni yhden rocky roadin suuhuni lennosta koko kahvitarjoilupöytätajoilusta (aika aneemista!), ja kupin kahvia nautin vieraiden seuraksi hiukan myöhemmin.

osan leipomuksista tein itse, lopuista kiitos kuuluu anopilleni, tyttärelleni ja kaasolleni.

*kahvin kanssa oli tarjolla rommia, konjakkia ja kermalikööriä lämmikkeeksi.

wedding story - part 5

laadin ohjelman seremoniamestarille iltaa varten.
se meni näin:

kello 17 parisuhteen kiitospalvelus
kahvin aikana
 - kerro vieraskirjasta, 
- kerro aineettomista lahjoista, 
- kerro että sana on vapaa
puheet

kun musiikki saadaan päälle, kerro että baari on auki.

noin kello 19 mahdolliset esiintymiset ja mahdollinen häävalssi.
* elävää musiikkia.
bileet.

iltaruoka kello 22.

heitä ihmiset ulos viimeistään klo 05 aamulla.

no. maistraatin jälkeen muru kertoi minulle että hän on laatinut iltaohjelman, ja että siunauksen ja kahvin jälkeen sirkus on hänen. kysyin josko voisi valaista minua vähän, hän sanoi että se ei kyllä käy.
no jaa.
olishan se ollut kiva tietää häiden ohjelmasta toki, varsinkin kun ne on omat.

soitin aamulla sitten seremoniamestarille että taittelee ohjelman taskuunsa, että viiton kyllä sitten jos sen mukaan aletaan mennä.
jeesus!

wedding story - part 4

olin pyytänyt ihmisiä tulemaan ajoissa paikalle, koska juhlat alkaisivat kello tasa 17. kiitettävästi kaikki olivat ajoissa. olin eteisessä/pihalla murun kanssa vastaanottamassa ja halailemassa vieraita.

ohjailin vieraita kertomalla että vasemmalla, keittiössä on mun sukulaiset = kova mekkala. oikealla, bilehuoneessa ystäviä = rauhallista. papin saapuessa tervehdin sitä käsipäiväällä, ja esittelemällä itseni - "moi. morsian." ja muru toisi saman mun takaa.
ennen siunauksen (aka parisuhteen kiitospalvelus) muru kysyi papilta josko on jotakin mitä sen pitää tehdä toimituksen aikana.
"seiso siinä vaan ja hymyile näitisti!" tuli mun ja papin yhdestä suusta.

tässä odotellaan kimppua keittiöstä saapuvaksi, ja mä olen justiinsa ojentanut papille meidän hääikonin. koko juhlaväki mahtui seisomaan toimituksen ajaksi huoneen reunamille, ja olipa tiivis tunnelma.

toimituksen lopuksi pappi ojensi ristiä suudeltavaksi, ja muru noudatti mun esimerkkiä ja moiskautti ristiin kunnon pusun.  vaikkei asiasta etukäteen ollutkaan puhetta.
"siunaksen" päätti papin aloittama "monia vuosia"-veisu, johon yhtyi ensin ortodoksinen nuorisokeittiökuoro, ja hiljalleen myös muu seurakunta. liikuttavaa!

siunauksen jälkeen seistiin piirin keskellä poseeraamassa hyvä tovi. alotettiin patsastelurinki kiertämällä hitaasti myötäpäivään niin, että kaikki halukkaat saivat meidät ikuistettua.

toimitus kesti luullakseni rapiat puoli tuntia, eikä kukaan pyörtynyt, vaikka se tuntuu olevan ihan tyypillistä mein uskontokunnan pitkissä läpiseistävissä sessioissa. jee!

vaikka uskontokuntaamme pidetään patavanhoollisena, niin tätä kiitospalvelus-siunausasiaa kysellessäni sain ainoastaan kannustavia kommentteja, ja jokainen pappi jolle asiaa esittelin, olisi ollut "mielellään" tulossa palvelusta suorittamaan. heidän mielestään kaikki rakkaus kun tulee jumalasta.

miksi halusin palveluksen? koska se kuuluu mun kulttuuriin, se on osa mun elämää, ja vahvasti osa mun sukuperintöä. olen äärimmäisen kiitollinen ettei murulla ollut mitään sitä vastaan, vaan sen asenne (tästäkin) oli kannustava ja se hyvin ymmärsi asian merkityksen. samoin oletan asian olleen mun sukulaisille iso asia.

tämän morsiamen look koostui kierrätys- ja tarjousmateriaaleista.
mä vaan satun olemaan aika haukka mitä tulee halpoihin hintoihin. enkä osaa asiaa edes hävetä mitenkään.

tadaa! häiden dress codena oli black-mafia-coctail with pink twist

ihastu tai oksenna! ihan sama mulle. mulla ei ole ikinä ollut itsestäni mitään prinsessakuvitelmia, enkä hääpäivänänikään ole olettanut/haaveksinut olevani mikään tajuton kaunotar.
mutta omissa silmissäni siinä nyt vaan kävi niin!
tuntui niin kauniilta ja onnelliselta. en kestä!

suodatinpussiruusukimppu, mun "pinkkiä" .kimppu jota muru keksi vaatia 2 päivää ennen häitä mua tekemään. meinasi närvi revetä. #pitäähänsullakimppuolla!!!. ja maistraattireissultahan kimppu sitten unohtui. siunaamiselta meinasi unohtua kanssa, mutta siinä papin edessä toljottaessani tajusin pyytää ruttua hakemaan sen juhlapaikan keittiöstä.

kampaukseni oli just eikä melkein sellainen kun toivoin. kaunis. emmi salon capellista teki ihmeitä mun risukasalle. melkein juhlan jälkeen kävi itkettämään kun piti koko systeemi purkaa!

ja tuo puku.
musta, morsiamella. syntiä! hahahaha. (yläkuvissa merenneitomallissaan, alemmissa helma silkkinauhalla nostettuna pois töppöjalkojen tieltä.)
en olisi parempaa voinut saada! se istui kuin hanska, ja sen kanssa oli helppo jorata.
täydellinen hääpuku. musta. *
nii.

murulla oli humörin baggy-malliset harmaat housut, printtikuvoitu teepaita, valkoinen kravaatti ja musta liivi, ja harmaa puvun takki. tyylikästä kerrassaan! se niin miellytti mun silmää! niinkun aina. mä itseasiassa suosittelin sille printtipaitaa, kun turha patsastella hiivatin kauluspaidassa edes omissa häissään, jossei se nyt ihan ole hänen ominta tyyliään. kaikki muutkin tykkäsi sen lookista. rento, juhlava, humoristinen, niinkuin se itsekin.

mekko:UFF, bolero: vila, hiuskoru: hääkirppis.

.... huusin esikoisen keittiöön, ja sen fiksun olonen kaveri seisoi siinä vieressä kuuntelemassa first look - ohjeistusta.
kun olin varma että ohjeistus oli kaikkineen mennyt perille (vähän hirvitti kun esikoisen silmät näytti vähän hätääntyneeltä ohjeiden jatkuessa ja jatkuessa. ha ha. "sit tarkennat tähän, ja sit tähän, ja sit odotat, ja sit... mikä bridezilla?) päästin ne hakemaan murun ulos passiin.
kello oli varmaan noin 16.30 joten luonnonvalo riitti ulkokuvauksiin.
se oli jee!
(olin toki varautunut siihenkin ettei kuvaukset onnistu.)

muru on mun lähestyessä ensin tosi vakava, sitten kuvista näkee kuinka ilme muuttuu iloiseen jännitykseen. kihisin lähestyessäni ettei saa kääntyä ennenkun sanon, että kuvista tulee paremmat. kun annoin luvan kääntyä, sillä on vielä jännittyny ilme, mutta mut nähdessään se veti ilahtuneisuutensa vähän amerikan malliin överiksi, kuvassa näyttää kun taivaasta olis tippunu aarre sen syliin. mä repeilin ja nyyhkin siinä ihan holtittomasti. ja sen jälkeen pusittiin ja halittiin tosi kovin. fl-kuvat on niin täynnä tunnetta että jösses, ja niiden merkitys on mulle valtavan suuri.
iso kiitos esikolle kuvien ottamisesta ja ohjeiden noudattamisesta. ja murulle kanssa.  (wirn)

pakin talon piha kuvauspaikkana vanhoine aittoineen oli aivan huippu. eikä kuvien/juhlapaikan arvoa meille ainakaan vähennä se seikka että meidän yhteinen tarina on alkanut siellä aikoinaan. 

wedding story - osa 3.

juhlapaikka saatiin haltuun kello 12.

isäntä esitteli vielä talon toimintoja ja sitten päästiin hommiin.

mulla oli avuksi järjestelyapuun tilattu kaasoja paikalle kaksi, ja esikoisella keittiöhenkilökunnasta kaksi henkilöä.

pakin talossa on sisäänkäynti tuossa keskellä. molemmissa päädyissä on isot huoneet, ja keskellä wc:t, eteinen ja yksi pienempi huone johon on käynti toisesta päähuoneesta ja eteisestä. toisessa päädyssä on keittiö, joten sinne luonnollisesti aseteltiin kahvittelut ja pöydät. toiseen huoneeseen jätettiin vain 3 pirttipöytää jotta sinne mahtui uskonnolliset menot, bändi ja tanssilattia.

kannettiin siis pöydät paikoilleen, leviteltiin liinat ja aseteltiin koristeet. piisofkeik. paitsi,
juukeliksen hunajakennopallot ei mitenkään istuneet niinkuin halusin, joten niitä ränkättiin useaan otteeseen, ja usean henkilön toimesta. kunnes ystäväni M saapui paikalle punkkupullon kanssa, ja lasin kanssa katonrajassa heiluessaan sai pallot istumaan paremmin kuin hyvin. (kiitos!)  myös morsian sai tässäkohtaa viinilasillisen hermoja lepuuttamaan.

pientä kaaosta oli ilmassa aluksi kun teinit oli onnistuneet sössimään jugurttikastikkeet pitkin pitäjiä noutaessaan niitä meiltä. sitten ystävä L lähti kauppaan hakemaan uusia jugurtteja ja nälkäiselle morsiolle juustahampparia. ja luulin sen nappaavan lapset juhlapaikalle samalla reissulla. mutta tässä oli yks kommunikaatiokatkos. kun se saapui, ja mä kyselin että missä mun lapset on, niin kun se vastasi useaan otteeseen "en tiedä", luulin sen vitsailevan. ja seuraavaksi oli taas pientä paniikkia ennenkuin L hyppäsi autoon vasta todella niitä muksuja hakemaan. pahoittelut murulle, jonka pinna oli kuulemma kotona hiukan tässäkohtaa paukannut. (pennut hyppi kuulemma seinille himassa. hihi.)

kolmelta saapui loput esikoisen palkkaamasta keittiöhenkilökunnasta, ja laitoin ne keittiöhommiin. samalla saapui mun meikkaaja, joka viimeisteli mun prinsessalookin käden käänteessä.

siitä loikkasin wc-tilaan pukemaan mekkoa. joku jäi siihen oven taakse odottaan, ja käsi pyytään apua tarvittaessa. sukkahousut sain jalkaan hienosti, mutta pukua pukiessa kuului pahanenteinen "krats" ja vessan ulkopuolelle asti "s**tana!" ...no se oli vaan keskimmäinen lieve, joka oli irronnut kantimistaan, onneksi. kahdella pienellä hakaneulalla se saatiin hyvin paikoilleen.

muru saapui kello 16 "säätämään omiaan", eli kuulemma asettelemaan bändin kamoja paikoilleen.
mä huutelin ja ärisin hikisessä keittiössä että akka pitää saada ulos talosta first look-kuvauksia varten, ennenkun mulla paukkaa närvit!

varsinainen juhlapäivä käynnistyi aamiaisella ja luontodokkarilla hotellissa.

siitä muru heitti mut kello 10 kampaajani kotiin laitettavaksi.

siemailin kahvia ja hölpöttelin mukavia siinä kampauksen valmistuessa. epäilin saako mun harakanpesää mihinkään järjestykseen, mutta aivan mieletön kampaus tuli! olin lähettänyt muutaman fiilistelykuvan kampaajattarelle, ja vaikka muru oli sanonut ettei ehkä sivunutturaa, muutti se mielipidettään jo maistraatin kohdilla. ja täytyy sanoa että vähän sivuun tehty nuttura näytti kuvissa juukelin hyvältä.

mun kampaaja on todellinen taikuri.
heti lähti aamu käyntiin semmosella fiiliksellä että mä olen ihan prinsessa ja täydellinen, ja tää olis mun päivä.

ystävä L saapui hakemaan mut kampaajalta, just noudetut, tuoreet salaatit autonsa takapenkillä. kiitos pitopalvelu Pilke ja L!

*pilkkeelle propsit myös loistokkaista take away - astioista. laadukkaissa isoissa muovi"maljoissa" olleet salaatit nostettiin pöytään sellaisenaan!

hääyön vietimme siis hotellissa maistaatin jälkeen.

näin ihanaa oli holiday inn vantaalla.

huom! jos sattuu kiinnostamaan, kannattaa kysyä hääyöpakettia, kelpo hinta -upea huone!
myös vieraille tarjoilla majoitus kohtuuhintaan.