arkirakkautta

"toi sun poikas" kuulu yks freudilainen lipsahdus kun mun veljestä puhuttiin.
niinno.
nyt voi sanoa että 2/4 on onnistuneesti saatu omilleen.
näistä mun "lapsista".

pikkuveikka joka on
ollut mun lullabeibi, räsynukke ja harjoitteluvauva.
jonka olen opettanut luisteleen. 
asunut mun luona pudottuaan peruskoulukärrystä.
käynyt mun opetuksessa sen peruskoulun läpi.
mennyt kouluun minne mä sen hain ja painostin.
ja muuttanut lopulta omaan asuntoon jota yhdessä sille haettiin.

vuoden päästä se jo melkein valmistuu ammattiin,
ja aikoo ajaa kesällä omin varoin ajokortin.
jee!

kävin kundin kanssa viikonloppuna pyörähtämässä pikkuveikan asunnolla,
ja jotenkin liikutuin valtavasti.
jos asunnosta voi jotaki kuvitella nii elämänhallinta kympissä jäbällä.
oikeen siistiä ja viihtyisää. (ja mein hääkuva paraatipaikalla kirjahyllyssä. hiiiis!)
hedelmiä korissa,
vaatteet järjestyksessä.

en kestä!
hyvä veikka!

sisko on susta ylpee. todella.
sit vielä se entinen jäykistelijä saatteli meidät pysäkille ja halas lähtiessään.
kyllä kurkkua kuristi. kaikki tämä.

--- asioilla vaan on tapana järjestyä ---
uskokaa vaan.

aateltiin murun kanssa tarjota pääsiäisateria läheisille ja herra "mä en kestä sukutilaisuuksia" on tulossa paikalle kuitenkin. oi oi! aikuinen!