vuorossa viisi vapaata, putkeen!
jee.

sattuneesta syystä ollaankin kotimaisemissa. koirakakara lähtee fasaani- ja ampumaleirille, anoppi tulee kylään, ja muut lähisukulaiseset tulee meille pääsiäisaterialle ja mä muuten vaan lonnin täällä. penskat saa painella pihalla minkä ehtivät. huomenna pitäis kirjastosta ehtiä hakea jotai lomaluettavaa.

maanantaina ajateltiin osallistua lasten pääsiäiseen seurakunnan nuorisotiloissa.
kivoja vapaita odottelen siis.

me ollaan kaikenkaikkiaan aika uuvahtaneita, ainakin me aikuiset.
mulla on ollut iso proggis vanhempien muuton ja terveysjuttujen kanssa, muru on stressanut töiden löytymistä, ja sen jälkeen kaikkea uutta uudessa työssä. nää vapaat tuli kerrassaan tarpeeseen ja ns. hyvään saumaan.

menossa:
- talvi
- pikkulapset
- rapakunto
- köyhäily
- toppatakit
- kumpparit

tulossa:
- kevät
- tennarit
- reippaat, isot lapset
- vihreä tee
- parta-agama
- rumahousut
- tabletti

maaret kallio kirjoitti hesarin blogissa siitä kuinka arki on vaikein extreme-laji:

 "En ollenkaan väheksy yksittäisten huippumuistojen luomista. Ei siltikään ole kummoinen kyky järjestää yksi mahtava rakkausilta, mutta on valtavasti suurempi taito rakentaa pysyvä ja hyväksyvä parisuhde. Ei vaadi erityisiä lahjoja organisoida lapsille hupipäivä hoplopeissa, mutta kysyy sitkeää vanhemmuutta kohdata viisaasti uhmaraivoa tuhannetta kertaa samalla viikolla. Eikä ole vaikeaa kokea ystävän kanssa loistava shoppailupäivä Pariisissa, mutta on lahjomaton onni säilyttää ystävyys läpi kovimpien kriisien.Arki on todellakin aikamme vaikein extreme-laji, jota kukaan ei pääse pakoon.

Aina on mahdollista ottaa ilokylpyjä luksuksessa, mutta todelliset arvot kasvavat arjen rakenteiden varassa. Jos arki ei kanna, ei luksuksesta ole tilannetta korjaamaan.Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Elämäsi perusta on rakentunut jauhelihakastikkeelta tuoksuviin perusruokiin ja arki-iltojen nukkumaanmenohetkiin.Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea."

oi kyllä ja kiitos.

ja aamen.

voin kyllä sanoa että niinä hetkinä kun mummosi ei ole kuolemassa just syöpään, äitis sairastunut vakavasti, tai isäs, jos lapsella ei ole "se vaihe", jos parisuhde ei ole kriisissä tai koira kuolemassa, sitä todella osaa arvostaa sitä pastantuoksuista, pyykkikoneen rupsutuksen kuuloista, hiekkaa-lattioilla-tuntuista perusarkea niin kovin että sydämeen sattuu ihan.

 illalla kun sä kaikkes arjelle antaneena otat vaimoas kädestä ja se silittää sun rystysiä hellästi, ja kertoo että rakastaa, sä tiedät että elämä on tässä. rakkaus on tässä.

ja arki on parasta mitä elämällä on antaa. 

sain blogihaasteen katajan parisuhdefoorumilta.

ha ha.
tartuin, koska
haasten ideana oli kehua kumppania.

nooooo.
murun kehuminen tulee ihan selkäytimestä. kun se vaan on nii mainio nainen!
se ei vissiin ole ihan tottunut retosteluun, ja on välillä niin raasu kehua repostelen sitä siekailematta ihan päin naamaa. mahtaa olla karmivaa kuulla kui erinomainen, kaunis ja rakas sitä onkaan. (mun yks perusperiaate elämässä on että hyvät asiat  pitää sanoa ääneen, ja sen mukaan elän. mä olen ihminen jonka suusta vaan valuu siirappia kun siihen on aihetta. jos tämä tekstin alku jo ällötti, älä lue pidemmälle.... aikamoinen tahmateksti tuloillaan. ällösöpistelyä ihan meinaan. tai toisaalta, mähän vaan luettelen faktat. )

parasta muru
sussa
on kaks t:tä.
tuoksu ja tunne.
ne menee vaan suoraan mun biologiaan.
vähättelemättä muita ominaisuuksia, voin sanoa ettei tälle parisuhteelle (ainakaan mun osalta) voinut mitään.
kuten hääpuheessani kerroin, niin peli oli selvä mun osalta ensimmäisestä halauksesta.
suudelmasta nyt puhumattakaan.
kun löytyy ihminen jonka sylissä pää räjähtää ja suudelmasta sukat pyörii jaloissa, niin siihen kannattaa tarttua.
todella.

ja ne muut ominaisuudet.
puolisolta toivotaan ihastuttavaa ulkonäköä, rehellisyyttä, uskollisuutta ja huumorintajua. edelleen olen sitä mieltä että mulla on käynyt järjetön lykky. kaikki samassa paketissa! 

sä miellytät mun silmää nii kovin, että joka kerta kun nään sut, nousee hymy huulille. väkisin. just silloin kun sua itseä märehdittää se sun "kulahtanut" ulkonäkö, verkkareissa, villasukissa ja rillit päässä, niin saat mun sydämen sykkimään vähä kovemmin. ja välillä ihan ottaa päähän päästää sua ulkoilemaan yksin kun olet laittautunut parhaimpiis, koska sä olet niin hyvän näköinen, että mieluusti vaan kävelyttelisin sua, ylpeenä, mun käsipuolessa ihan itse. etkä sä pönttö edes huomaa kui naiset vilkuilee sua, kun sä vaan toljotat tämmöstä harakkaa! 

ajan kanssa mä olen ilokseni todennut että meillä on kemian lisäksi yhtenäiset arvot myös. (en tiedä olisinko voinut sua vastustaa, vaikka ei olis ollutkaan.) on järjettömän mukavaa että tästä köyhäilyelämästä saadaan revittyä jopa huumoria. olis kiva jos olis paljon rahaa. mutta sillä ei kuitenkaan rakkautta eikä fiilistä osteta. sä arvostat pieniä asioita, ja osaat tehdä niistä suuria. pihvi-illalliset, lasi siideriä, autoajelu, leffa ja irttarit, päikkärit. mikä vaan käy kun sä oot mun kanssa.  sitten kun on mahkuja isompiin asioihin, niihin osataan tarttua kyllä.

sä usein pidät mua kun kukkaa kämmenellä. musta on käsittämätöntä miten sä pystyt jokaisena merkkipäivänä yllättämään mut niin että vedet tulee silmiin. sä olet lahjomisen ennätysnainen ja ehdottomasti kukkapuskien piilotusmestari numero yksi.

me nauretaan samoille asioille, paljon, ja usein. sä olet opettanut mulle paljon. musta, susta, maailmasta, rakkaudesta ja realismista. 

sä olet kauheen hyväntahtonen, mutta myös päättäväinen. pehmeä ja pedantti. ja tavannut aina laittaa sun läheiset kaiken edelle. sä olet vähän valikoiva ystävien ja läheisten kanssa, mutta ne ketä sä olet valinnut, ne sä pidät. ja niistä sä pidät huolta.

sä olet mun rauhan satama kun mä lentelen sfääreissä. sä olet aina mun tukena ja kannustajana, ja hoidat mukisematta loppuun mun aloittamat "hienot" projektit. vaikka et niitä ihan nii hienoina aina pitäisi.

joku tossukka ei mun kyydissä pärjäisi. mä tiedän että olen vahva ja omapäinen ihminen. sä pidät mua vähän ruodissa, ja olet varmasti ainoa ihminen tässä maailmassa joka pystyy mun mielipiteisiin ja ajatusmaailmaan vaikuttamaan, mitenkään. heikkouttani en sua tarvitse, vaikka suhteen alussa varmaan luulit että mussa on jotaki pelastettavaa.
ei.
mä vaan halusin sut.
ja haluan edelleen.

"sä oot mun auringon nousu, päivieni valo, oot mun iltojeni ilo, kauniimpi kuin kukaan muu."
pusss.

saatiin häälahjaksi vapaa ystävänpäiväviikonloppu.
ja lapset siinä sivussa joululahjaksi jääshown.
jee!

hyvien uutisten ja herkkuruokien kera me aiotaan maata täällä kotikolossa sohvalla, piereksiä ja sylkeä kattoon.

sohvalla makaamista häiritsee vähän nuo karvanaamat, koska ne näyttää luulevan että tää viikonloppu on siunattu niille kun muksut on poissa. hyvä että henki kulkee kun 30 kiloa lihaa makaa päällä ja runnoo kylkiluut solmuun.

oh joy! wallanderia ja irtokarkkia kehiin.

ps. muru murmeli oli ripsiväreineen tänään työhaastattelussa.
luit oikein. ripsiväreineen.
en kestä! huisia kun toinen tsemppaa! jos ei nuilla silmillä irtoo, nii ihmettelen.
...kotona irtoo ainakin. 

jösses!
olen saanut 16 vuotiaana silloisen seurustelukumppanin äidiltä army-vihreän kettytyttötakin. leecooperin! vuodelta kuuskyt ja jotain.
käytin sitä hartaudella, ja mun rotta aina matkusti sen taskussa.
hiis! roy the rottamies!

noniin.
olin siivoomassa mutsilla ja faijalla nii broidi tulee huoneestaan jonkun vihreen mytyn kanssa!
en kestä!
mun rakkaista rakkain leecooper! täysissä voimissaan!
se ihanuus mitä käytin itse ostamien levisten kanssa vuonna vuosina 95-98. *
syksystä kevääseen, four seasons-takki sanan varsinaisessa mekityksessä.
olen ajatellut takia usein, ja miettinyt mihin se aikanaan hävisi.

ja yhtäkkiä se tekee comebackin! yllättäen ja pyytämättä.
meinas itku tulla.
ja meinaa vieläkin.

kotona tungin sen koneeseen heti illalla ja tänään heti aamulenkille päälle!
rakkaustakki. rak.kaus.tak.ki.

*jopa naru "turkisonmurha"-heijastimesta oli vielä kiinni vetskarissa.

en tiedä huomasko kukaan kui kaks postausta taaksepäin alotin postauksen "kun on vähän tyhjää eikä mitään tekemistä...." ahahhahahahaah. sallin mun itseni nauraa.
terkuin: väsynyt jolla aina on tekemistä.
näköjään.

voi morjens.

"kulta. mutsilta ja faijalta tulee meille yks tuoli, kun toi rikkinäinen pitää heittää pois."
- ei jeesus. mehän nyt ei oltais mitenkään pärjätty ilman yhtä ylimääräistä tuolia??
"ööö. se on pinnatuoli, jolla on mulle tunnearvoa."
- aha. no ei kai siinä sitten mitään.

(pienet tuuletukset tähän? musta? harmaa vai valkonen? mitä maalia tuoliin ostaisin..? kihi hihi...)


* huom. ruttunaama joutu laskee meidän tuoli-tuolit koulutehtävään. "mamma, tajuutsä että meillä on 12 tuolia ja yks penkki. vaikka meitä on vaan neljä..." -tajuun. ahhahhaa. 

vieraskirja.

oli ripustettu seinään juuttinarussa.
olin polardoid-ohjelmalla tehnyt polaroid-kuvia mein yhteiseltä taipaleelta. ja teetin ne ifolorilla.

"rakkautta on huolehtia toisesta vaikka vihaisena"

"käsi kädessä kuljette, toisenne sylii suljette"

"älä osta epäpoliittisia tarralenkkareita laiturilla"

"sää vaihtuu, maailma muuttuu, rakkaus kestää."

"rakkaus on syvä kiintymyksen tunne johonkin, usein toiseen henkilöön. wikipedia."

"here by me."

"ole iholla, ole lähellä. menkää yhdessä nukkumaan."

"silloin kun ketuttaa, heittäkää toisianne pizzalla."

"laugh, live, love. you got it."

"älä prkele ikinä luule sun muijaa repuksi. siihen ei mahdu kuin 7 olutta."

"maailma pitää huolta."

"vuoristoradassa otettu selfie toimii kummelissa, ei parisuhteessa."

"päättötyöt on hakattu. armorikkaita vuosia."

"älä pakkasella vaihda tuoppia pipoon, vituttaa molempia."

"ihanat te onnelliset. muistakaa kuka määrää."

"love isn't something you find, love is something that finds you."

"tilanteita tulee, ja tilanteita menee, mutta elämä on."

"kyllä sä sellasen missin nappasit, että pidä kii!"

varsinaisia sanaseppiä oli vieraat! no, itseäpä saa kiittää kun suurin osa kuvista oli jotai ääliöirveselfieitä. nämä pakkasin paperikassiin, kera onnittelukorttien. vuosipäivänä otetaan nää esille ja nauretaan vähän.

vieraskirja 4,5e + vaivannäkö.

uusi vuosi, uudet kujeet(ko?)
saa nähdä.

häät alkaa oleen taputeltu. vielä luulen kirjoittavani jonkun sortin yhteenvedon, ja sikälimikäli joku kaipaa vinkkejä ja ohjeistusta, niin saa kysyä kommenttilootassa. ja se häämatka, hiis. fiiliskuvia laittelen kyllä. ja ehkä huomenlahjoista ja häätatuoinneista... ja... tuleehan sitä näköjään vielä mieleen kaikenlaista.

blogihiljaisuuden syynä on yllättäen ollut asiat nimeltään elämä, ja arki. en vaan saa konetta auki iltaisin. uusi napero vie aika kovasti aikaa ja energiaa, sitten on mun iltatyöt, ja ruttunaaman treenit. ja kohta pojankin.
 nooh...
aktivoiduin instagrammissa, jonne kuvarakastajana saan helposti tallennettua pieniä fiilispalasia tästä sirkuksesta. blogin ollessa hiljaa, voit seurailla sitä kanavaa. ei tarvitse olla kummoinenkaan salapoliisi että löytää profiilin, nimi kun on suhteellisen aina sama-sama. nyt alaviivalla.

no jaa.
mennyt vuosi 2014 on ollut kertakaikkisen kamala. eilen puhuin BFF:n kanssa puhelimessa ja vannoin tulevani itsekkäämmäksi ihmiseksi. sen mielestä ajatus oli valtavan ihana, mutta epäili etten kuitenkaan muutu. mutsin sairastuminen on vetänyt mun fyysisen ja henkisen kapasiteetin äärirajoille, ja nytkin tässä taas ihan itkettää kun ajatelen koko asiaa tai mun lapsuuden perhettä ja heidän tilannetta ensinkään. heille tarjottiin nyt asuntoa tästä meitä lähempää, ja ihan muutaman unettoman yön vietin, kun heitä niin karmii ajatus vaihtaa kaupunkia. mutta tällähetkellä tilanne on täysin mahdoton. ne tarvitsee mun apua viikottain, enkä mitenkään pysty/jaksa/kykene hoitamaan kahta perhettä joiden välimatka on kohtuuton. * ajatellen vielä että olen arkena 8-16 duunissa ja muru tekee vuorotyötä ja meillä on koirat ja lapset ja se elämä. puhumattakaan siitä että mun pitää joskus levätä. siis oikeesti, minunkin pitää joskus levätä. ihan ääneen voin tämän myöntää.

aloitin siis itsekkyyskauteni eilen ja tungin vanhempani puun ja kuoren väliin, ja huomenna saan iloksieni ilmoittaa eräälle tädille että vanhemmat muuttavat meidän lähelle**. piste sille sekä shakki että matti. kerpele. koville otti. nyt taas ihan itkettää helpotuksesta.aika helvetillisen taistelun kävin, mutta voitin, niinkun aina.

*yritetty on ja voin kertoa että riittämättömyyden tunne on jotain käsittämätöntä.
**toki niin etteivät ole maitoa lainaamassa joka se viides minuutti. mutta niin että iltalenkillä voin mennä sitä kautta, tai pyöräillä iltateelle viidessä minuutissa.

että semmosta paskaa.

oli vuodessa 2014 jotain hyvääkin.
marraskuu.
aivan loistava valinta oli viettää rakkauden juhlaa vuoden synkimpään aikaan. se teki menneestä vuodesta elämisen arvoisen ja kääri koko paskan kultapaperiin. ja sinne se jäi, muisto koko vuodesta kultareunuksin koristeltuna.

jokaisena kertana kun häät tai marraskuu tulee mun mieleen, mä tulen valtavan iloiseksi. en kestä! että mulla on tämä perhe, toi nainen ja ne rakkaat ihanat ihmiset ympärillä. ne päivät oli mulle aivan täydellisiä. täydellisiä.

mä oon taas ränkänny tässä näitä hääkuvia joutessani.
sen lisäksi että tilasin kiitoskortit,
tilasin anopille ja mun vanhemmille setit sinne takanreunoille.

tässä kurkkauskuva.

*
otoksia joutu vähän kuvankäsittelyllä runnomaan, kun tila oli niin pimeä, ja useat kuvat salamalla otettuja, mutta nää seepiat iskee muhun aina, ja mitään en rakasta enempää, kun kundin 1-vuotiskuvia, joissa on noi "naarmut" kanssa.

mä RRRR-akas-tan näitä kuvia.
oih. 

* tämä kuva meidän häätanssista. eikä kuulu "virallisiin" kuviin, mutta fiilis välittyy kai kyllä.

pieni mainos meidän hääbändistä

 

super aino, ja pojat, olkaa hyvä!
suoraan suomen keravalta: the lips band

tsiigaa!
täältä 
tai
täältä

tai kuuntele ite
nii.
super.

wedding story - osa 3.

juhlapaikka saatiin haltuun kello 12.

isäntä esitteli vielä talon toimintoja ja sitten päästiin hommiin.

mulla oli avuksi järjestelyapuun tilattu kaasoja paikalle kaksi, ja esikoisella keittiöhenkilökunnasta kaksi henkilöä.

pakin talossa on sisäänkäynti tuossa keskellä. molemmissa päädyissä on isot huoneet, ja keskellä wc:t, eteinen ja yksi pienempi huone johon on käynti toisesta päähuoneesta ja eteisestä. toisessa päädyssä on keittiö, joten sinne luonnollisesti aseteltiin kahvittelut ja pöydät. toiseen huoneeseen jätettiin vain 3 pirttipöytää jotta sinne mahtui uskonnolliset menot, bändi ja tanssilattia.

kannettiin siis pöydät paikoilleen, leviteltiin liinat ja aseteltiin koristeet. piisofkeik. paitsi,
juukeliksen hunajakennopallot ei mitenkään istuneet niinkuin halusin, joten niitä ränkättiin useaan otteeseen, ja usean henkilön toimesta. kunnes ystäväni M saapui paikalle punkkupullon kanssa, ja lasin kanssa katonrajassa heiluessaan sai pallot istumaan paremmin kuin hyvin. (kiitos!)  myös morsian sai tässäkohtaa viinilasillisen hermoja lepuuttamaan.

pientä kaaosta oli ilmassa aluksi kun teinit oli onnistuneet sössimään jugurttikastikkeet pitkin pitäjiä noutaessaan niitä meiltä. sitten ystävä L lähti kauppaan hakemaan uusia jugurtteja ja nälkäiselle morsiolle juustahampparia. ja luulin sen nappaavan lapset juhlapaikalle samalla reissulla. mutta tässä oli yks kommunikaatiokatkos. kun se saapui, ja mä kyselin että missä mun lapset on, niin kun se vastasi useaan otteeseen "en tiedä", luulin sen vitsailevan. ja seuraavaksi oli taas pientä paniikkia ennenkuin L hyppäsi autoon vasta todella niitä muksuja hakemaan. pahoittelut murulle, jonka pinna oli kuulemma kotona hiukan tässäkohtaa paukannut. (pennut hyppi kuulemma seinille himassa. hihi.)

kolmelta saapui loput esikoisen palkkaamasta keittiöhenkilökunnasta, ja laitoin ne keittiöhommiin. samalla saapui mun meikkaaja, joka viimeisteli mun prinsessalookin käden käänteessä.

siitä loikkasin wc-tilaan pukemaan mekkoa. joku jäi siihen oven taakse odottaan, ja käsi pyytään apua tarvittaessa. sukkahousut sain jalkaan hienosti, mutta pukua pukiessa kuului pahanenteinen "krats" ja vessan ulkopuolelle asti "s**tana!" ...no se oli vaan keskimmäinen lieve, joka oli irronnut kantimistaan, onneksi. kahdella pienellä hakaneulalla se saatiin hyvin paikoilleen.

muru saapui kello 16 "säätämään omiaan", eli kuulemma asettelemaan bändin kamoja paikoilleen.
mä huutelin ja ärisin hikisessä keittiössä että akka pitää saada ulos talosta first look-kuvauksia varten, ennenkun mulla paukkaa närvit!

ollaan palattu aivan ihanalta häämatkalta kap verdeltä!
aivan huippupaikka, ja tälläsille häämatkalaisille erittäin loistava matkakohde.
rauhaa ja rakkautta piisasi koko viikon. ja aurinko helli.
häämatkamuistoihin palaan tuonnempana!

wedding story - part 1. 
nyt käyn läpi vielä häämuistelot. itselleni kirjoitan muistiin noita ihania hetkiä, mutta jos jotakuta suunnittelijaa joku asia kiinnostaa, niin kommenttiboksissa saa kysellä vapaasti!

ns. hääviikolla oli vaan tavallista hulinaa.
mä olin töissä 8-16 joka päivä, ja lapset oli hoidettava ja koirat lenkitettävä ihan normisti.
suunnittelut ja järjestelyt oli hyvällä mallilla.
ed. vkonloppuna olin askarrelut niitä cup cake popcorneja, ja rocky roadeja.

murulle tuli mieleen tinkaa mulle kimppu siinä vikaviikolla, ja koitin hermostumatta sellaisen itselleni askarrella.

torstaina töissä kaikki yhtäkkiä tömistelivät kahvihuoneeseen ja pitivät mulle pienen puheen. lahjaksi sain suklaata ja skumppaa. 

oksat sprayasin valkoisella, ja sain kukkakaupasta ostettua valkoisia eucalyptyksen oksia, joita kesästä asti olin himotellut. asettelin varmaan hääviikon torstaina enää oksakimput valmiiksi nipuksi. muuten kaiken piti olla kunnossa.