arkirakkautta

huomenlahjat.
vaihdettiin varsinaisen hääjuhlan jälkeen kotosalla, sunnuntaiaamuna.
sain ihanan kellon, ja kun ämistelin sen hienoutta, ja huokailin kuinka siihen olisi ihana kaivertaa jotaki sisäpuolelle, nii tokihan vaimoni oli sinne kaiverruksen teettänyt. "vaimoni" siellä lukee. ihana*  vaimo, sekä kello, joka käy meidän yhteistä aikaa.

mä kaivoin oman pakettini esille ja aloin samantien itkemään. muru vähän hätääntyi, mutta sanoin että olen valtavan pahoillani,  mutta kohta itkee kaikki.

nyt on pinnalla boudoir-kuvaukset huomenlahjaksi, mutta mä halusin tälläkertaa näin. mun hääpuku + vanhat papat esikoisen ikuistamana. en ite ole mitään pin up-tyyppiä ja tiesin että muru arvostaa just tätä lahjaa valtavasti, se mitä en tiennyt, oli se että kuvia jaettaessa yks tulisi olemaan joukosta poissa.

no sithän me vollotettiin kaikki, ja kuvat meni vielä kaappiin odottamaan päivää jolloin niitä voi katsella itkemättä. **

eräänä päivänä tässä kun saavuin töistä, oli muru järkännyt makkarin uudelleen, ja nyt nämä kuvat roikkuu kehyksissä niin, että se näkee ne ensimmäisenä kun aamulla herää. liikuttavan siirappista, mutta oh, niin totta.


* sana ihana alkaa vissiin kärsimään inflaatiota tässä blogissa. mutku kaikki oli vaan nii ihanaa. tai sit mulla on suppea sanavarasto.
**höh, itkua se näköjään pukkaa taasen, vaikka jätin tästä kuvarivistä herra T:n pois tarkoituksella.

siis näyttääkö kuvat sun silmään sinisiltä? koneella ne on ihan basic-mustavalkoset, julkaisunappi vääntää niihen sineä. ihansamamulle, enjaksaränkkää. pidätunkkisblogger. 
ps. vaihdoin kuvat, ja edelleen pidätunkkisblogger, ne on siniset. en käsitä!