olin pyytänyt ihmisiä tulemaan ajoissa paikalle, koska juhlat alkaisivat kello tasa 17. kiitettävästi kaikki olivat ajoissa. olin eteisessä/pihalla murun kanssa vastaanottamassa ja halailemassa vieraita.
ohjailin vieraita kertomalla että vasemmalla, keittiössä on mun sukulaiset = kova mekkala. oikealla, bilehuoneessa ystäviä = rauhallista. papin saapuessa tervehdin sitä käsipäiväällä, ja esittelemällä itseni - "moi. morsian." ja muru toisi saman mun takaa.
ennen siunauksen (aka parisuhteen kiitospalvelus) muru kysyi papilta josko on jotakin mitä sen pitää tehdä toimituksen aikana.
"seiso siinä vaan ja hymyile näitisti!" tuli mun ja papin yhdestä suusta.
toimituksen lopuksi pappi ojensi ristiä suudeltavaksi, ja muru noudatti mun esimerkkiä ja moiskautti ristiin kunnon pusun. vaikkei asiasta etukäteen ollutkaan puhetta.
"siunaksen" päätti papin aloittama "monia vuosia"-veisu, johon yhtyi ensin ortodoksinen nuorisokeittiökuoro, ja hiljalleen myös muu seurakunta. liikuttavaa!
siunauksen jälkeen seistiin piirin keskellä poseeraamassa hyvä tovi. alotettiin patsastelurinki kiertämällä hitaasti myötäpäivään niin, että kaikki halukkaat saivat meidät ikuistettua.
toimitus kesti luullakseni rapiat puoli tuntia, eikä kukaan pyörtynyt, vaikka se tuntuu olevan ihan tyypillistä mein uskontokunnan pitkissä läpiseistävissä sessioissa. jee!
vaikka uskontokuntaamme pidetään patavanhoollisena, niin tätä kiitospalvelus-siunausasiaa kysellessäni sain ainoastaan kannustavia kommentteja, ja jokainen pappi jolle asiaa esittelin, olisi ollut "mielellään" tulossa palvelusta suorittamaan. heidän mielestään kaikki rakkaus kun tulee jumalasta.
miksi halusin palveluksen? koska se kuuluu mun kulttuuriin, se on osa mun elämää, ja vahvasti osa mun sukuperintöä. olen äärimmäisen kiitollinen ettei murulla ollut mitään sitä vastaan, vaan sen asenne (tästäkin) oli kannustava ja se hyvin ymmärsi asian merkityksen. samoin oletan asian olleen mun sukulaisille iso asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti