arkirakkautta

paikallislehdessä MLL:n asiantuntijalakimies kertoo että köyhyyden vaikutuksia lapseen vähätellään. hän kertoo ettei enää elellä niinkuin satavuotta sitten, ja kuinka lapset kärsii köyhyydestä koska elävät sosiaalisessa ympäristössään, johon kuuluu älykännykät ja vimputtimet, koska lapsi erää oman ympäristönsä odotusten ja vaatimusten keskellä. että koska kuluttamisen merkitys sosiaalisiin ryhmiin kiinnittymisessä on kasvanut.

pölöpölö.
miten sitten tämmönen vanhempien järjetön typeryys sitten?
se ajatus ettei netti ole alle teini-ikäisen leikkikenttä kuitenkaan.

olen joo köyhä, morjens vaan.
tämä on oma valinta tässä elämäntilanteessa.

anteeks rakkaat lapset, että sen lisäksi että äitinne on valinnut tälläisen köyhäilyn, sehän on myös varsinainen persenaama ja jotensakin hullu kun sillä on näitä "omia periaatteita". se on vähä voi voi ettei teidän nallekarkit tässäkään menneet tasan.

sekin meinaan on äitinne oma valinta etten anna edes rikkaiden sukulaisteni ostaa pennuille järjetöntä epä-ekologista tilpehööriä taloa täyteen. eikä teknisiä vimpaimia. ukkikin äskettäin tarjosi ruttunaamalle omaa telkkaria ja mä sanoin nou-nou. vaikka sepähän olis nostanut tytön statusta yllättävästi siellä "sosiaalisessa ympäristössään."

mulle vaan nyt on tärkeetä tietää mitä lapset sieltä netistä tai tellusta kattelee. sit mulle on tärkeetä että me esim. katsellaan yhdessä sitä töllöä. eikä omissa lokeroissamme ja luukuissamme. koska sekin voi olla "yhdessä tekemistä". 

siinä asiantuntijalakimies on oikeessa että sosiaalinen vähäosaisuus periytyy herkästi. nii... ja mitä sitten? onko joku "rikkaus" käsitteenä jotenkin tän vastakohta ja tavoiteltavaa? mä olen duunariperheestä ja kouluttanu itseni ylioppilaaksi ja hankkinut AMK-tutkinnon. ja oon ns. hyvässä ammatissa. tienaan kohtalaisesti. toivon lapsilleni sen verran maallista että pärjäävät. ja semmosia töitä mistä ne tykkäävät. tai jos repivät iloa roskiksessa nukkumisesta ja ruoan hankkimisesta sieltä samasta lootasta, niin olkoon se niin. mä en pyri kasvattamaan lapsistani mitenkään hyväosaisia, hyvin toimeentulevia tai rikkaita. ainoastaan elämän kanssa pärjääviä ja onnea vastaanottavaisia yksilöitä.

mä kieltäydyn ajattelemasta olevani jotenkin "vähäosainen". mitä teidän mielestä multa puuttuu? tai mun lapsilta.
mun mielestä ei mitään. eikä nekään tajua jäävänsä jotain paitsi.
musta ne on hiton hyväosaisia kakaroita. ja mä olen hyväosainen nainen. 

ja sehän on se mikä merkkaa.

tämmösen "köyhän ja vähäosaisen" lapset nukkuu yönsä hyvin ja syö hyvin. niiden kanssa ollaan ja harrastetaan. käydään "mestoissa". (ja olen jopa ajatellut viedä ne ulkomaille lomalle, nyt kun ne tajuaa reissaamisen hienouden jo, ja nyt kun ovat rutiineissaan jo joustavia) ne saa harrastaa, niillä on lemmikkejä, karkkipäivä ja junaliput. niiden vanhemmat ei ryyppää eikä riehu, ei vedä kamaa siksi kun ovat niitä "vähäosaisia".

sen artikkelista allekirjoitan että toimeentulohuolet kuormittavat lapsiperheen vanhempia, ja ovat riskitekijä jaksamiselle. kyllä. tämä totta. ja arkea monelle.
mutta kun mä olen sitä mieltä ettei rahalla sitä rakkautta tai onnellisuutta. kyllä mä nii toivon ihmisille kykyä saada elämälleen arvoa muusta kun siitä rahasta, hyvistä tuloista ja siitä "rikkaudesta", josta kukaan ei toistaan paremmaksi kuitenkaan tule.