ihan himppalimppasen on tyhjää asunnossa kun esikoinen ponkas maailmalle.
en kyllä ees nyyhkiny vaikka niin luulin.
menee muutama tovi tajuta varmaan koko asia.
esikoinen on kotonaan ihan happy.
ja koira kuulemma kanssa.
mä oon se ällöhössömutsi joka rinkuttaa joka päivä ja kysyy "mitenmenee?" ja "riittääksruoka?"
mutta ei siis oikeesti ole mitään epäilystäkään ettei se pärjäis tai osais olla asiallisesti omassa elämässään.
heija esikoinen ja sen oma elämä!
että hänkin muistaisi saman. sun, mun, meidän perhe. lapset. koirat. arki. onni. elämä. naisrakkautta, lapsia eri kehitysvaiheissa, koiraystäviä. mutsi avautuu kun ruuhkavuodet rullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti