.... huusin esikoisen keittiöön, ja sen fiksun olonen kaveri seisoi siinä vieressä kuuntelemassa first look - ohjeistusta.
kun olin varma että ohjeistus oli kaikkineen mennyt perille (vähän hirvitti kun esikoisen silmät näytti vähän hätääntyneeltä ohjeiden jatkuessa ja jatkuessa. ha ha. "sit tarkennat tähän, ja sit tähän, ja sit odotat, ja sit... mikä bridezilla?) päästin ne hakemaan murun ulos passiin.
kello oli varmaan noin 16.30 joten luonnonvalo riitti ulkokuvauksiin.
se oli jee!
(olin toki varautunut siihenkin ettei kuvaukset onnistu.)
muru on mun lähestyessä ensin tosi vakava, sitten kuvista näkee kuinka ilme muuttuu iloiseen jännitykseen. kihisin lähestyessäni ettei saa kääntyä ennenkun sanon, että kuvista tulee paremmat. kun annoin luvan kääntyä, sillä on vielä jännittyny ilme, mutta mut nähdessään se veti ilahtuneisuutensa vähän amerikan malliin överiksi, kuvassa näyttää kun taivaasta olis tippunu aarre sen syliin. mä repeilin ja nyyhkin siinä ihan holtittomasti. ja sen jälkeen pusittiin ja halittiin tosi kovin. fl-kuvat on niin täynnä tunnetta että jösses, ja niiden merkitys on mulle valtavan suuri.
iso kiitos esikolle kuvien ottamisesta ja ohjeiden noudattamisesta. ja murulle kanssa. (wirn)
pakin talon piha kuvauspaikkana vanhoine aittoineen oli aivan huippu. eikä kuvien/juhlapaikan arvoa meille ainakaan vähennä se seikka että meidän yhteinen tarina on alkanut siellä aikoinaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti