arkirakkautta

pienoiseen blogihiljaisuuteen on syynsä.
taas kerran; kesä vei musta mehut.
on tässä palaillessa mennyt pieni tovi.
nyt tää alkaa kuitenkin vissiin taas kulkea.

nuorimmaiset älli ja tälli on pöllöilleet loman jälkeen urakalla, ja sääntöjen kertaamiseen ja arjen runnomiseen on kulunut kaikki voimavarat.
esikoinen alkoi lipsua myös kauemmas, mutta halusin vielä tiivistää otetta, koska edelleen tyyppi on mun vastuulla, vaikka jo aikuiselta näyttää.
töissä on kiirettä, eikä ne valitettavasti tekemällä lopu. olen pitänyt itseäni hyvänä työntekijänä, mutta nyt kevyessä syysuupelossa moitin itseäni pienistäkin virhearvioinneista, ja mietin työasioita kotona.
voi kuinka typerää!

nyt olen urheiluleskeilyn jälkeen saanut erään omakseni, ja voin kertoa että työmotivaatiota laskee hemmetisti se, että toinen on täällä! mielummin viettäisi kaiken aikansa nyt sen toisen kanssa. mulla nyt vaan on toi työ kivan elämän ja nautintojen esteenä...
voi kuinka typerää sekin!