"mä en todella haluis olla täällä. tää on ihan paska paikka." enoni sanoi tänään syöpiksen parvekkeella.
joo. ei voi minkään. tässä ollaan.
"ei mun pitäny tänne tulla. mun piti tulla sun luo sun kotiin." sanoin itkukurkussa ja rutistin sitä toista ihmistä. haurasta, tärkeetä ihmistä.
itteä sitä vähän nauratti. ei voi minkään, kun mä tulin vähän hulluksi, se sanoi.
vittusaatana.
ei se ollut kielilläpuhumisen lahja. se oli kasvain päässä.
ei.voi.minkään.
että hänkin muistaisi saman. sun, mun, meidän perhe. lapset. koirat. arki. onni. elämä. naisrakkautta, lapsia eri kehitysvaiheissa, koiraystäviä. mutsi avautuu kun ruuhkavuodet rullaa.
Eikä. Huokaus. Halaus.
VastaaPoista