sinne lähti.
koirat vinkui, penskat vinkui, akka ei sentään vinkunut, mutta mentävä oli.
se sanoi että olis kuitenkin mielummin mun kanssa.
mä olen niin naivi että tuommonen sanominen riitää mulle niin että sydäntä lämmittää koko viikon. keskittyköön se nyt omiin hommiinsa, täälhän mä olen kun se tulee takas.
heräsin ihan omasta tahdosta viideltä vapaapäivänä viemään koiria. ilman marttyrismia. kesäaamut on nii kauniita, lenkin jälkeen lököilin hiljasuudessa villapeiton alla sohvalla.
ihanaa.
en myöskään ala vetään mitään kivirekeä tässä, enkä itseeni uuvuttaan. esikoinen on palannut työleiriltä, ja saa luvan jatkaa hommia kotona. olla perheen kauppa- ja päivälenkkivastaava, melkei aikuinen kun on.
että hänkin muistaisi saman. sun, mun, meidän perhe. lapset. koirat. arki. onni. elämä. naisrakkautta, lapsia eri kehitysvaiheissa, koiraystäviä. mutsi avautuu kun ruuhkavuodet rullaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti