Uskomatonta kuinka tyyppi jaksaa porskuttaa huimista ikävuosistaan huolimatta.
Vanhuuden vaivaa on, vähän on jäykät nivelet, ja hyvänlaatuisia patteja monia. Mutta senioritarkastuksessa jo kahtena vuonna peräkkäin terveeksi todettu. Uni sille toki maittaa enemmän kun hyvin, ja aamuviideltä mua säälittää kisutella sitä lenkille.
Hyvinä päivinä se pomppii jäniksen lailla pitkin pusikoita ja hilluu keppien kanssa.
Huonoina päivinä, no, ei meinaa jalka nousta, ja tyyppi jaksaa raahustaa pihapuskaan pissille just just.
Tuntuu että elikko on dementti, tai hiton ovela. Pissaviestien lukemiseen se ottaa aikansa. Pitkän ajan. Sit se seisoo ilmakuplia vesilätäkössä ja risuja polulla, just sen ajan kun itse haluaa. Se ei nykyään kuuntele mitään oheita, vaan on todella jukuripäinen. Tunkee sohvalle ilman lupaa, tunkee parvekkeelle ilman lupaa, tunkee eteiseen ilman lupaa. Menee omalle paikalleen sitten kun lystää. Iltaisin se vinkuu hermoja riipivästi herkkuja. Ja joskus huijaa ettei ole saanut (tai on "unohtanut" että annettiin jo) ja vinkuu vähän lisää. Ja lisää. Ja lisää.
Entinen remmiräyhä ei jaksa enää nähdä vaivaa ohittavien kloppien suhteen, mutta kertaalleen kun irtipäässyt koira kävi muun lauman päälle, niin kyllä herrasta suojeluhalua löytyi. Kertahyökkäyksellä homman hoiti.
Eilen pappa vietti juhannusta meidän kanssa kotosalla. Punki ihmisten lähelle, ja sämpylä- ja nakkivarkaisiin, ja kiitteli mua juhannuskukista ja tyynyasetelmasta jonka "hänelle" terassille olin asetellut ja makoili siellä oloneuvoksen tapaan.
Pappa. Ensviikolla saat kakkua. Paljon! Ja luita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti