Eilen, aattona onneksi sää helli, ja pystyttiin ihan grillailemaan mun vieraiden kanssa niinkun oli aikomus. On se jännä miten omien vanhempien kanssa viihtyy ihan hyvin, ihan hauskaa kerrassaan oli. Ja rentoa.
Eväät oli perussettiä, mutta ulkona kaikki maistuu tietty "aivan ihanalle!"
Varsinkin jälkkäri.
Etenkin se jälkkäri.
Vedettiin perinteinen uno- turnaus. On huippua että on peli, jota jo pienetkin skidit tajuaa. Hauskaa piisas paitsi siinäkohtaa kun faija läjäytti kundille +4kortin. Pienen kiinnipidon jälkeen peliä jatkettiin hyvässä hengessä. Tosin faija marisi pelin jälkeen ettei "uskaltanut pelata kunnolla" ettei huonekalut hajoa. No, mutsi voitti turnauksen. Varmaankin tästä syystä! Ahahahahaha.
Eilen tajusin että mun lapsilla on ihan oma suhteensa mun vanhempiin. Että vaikka faija aina onnesta soikeena tilittää mitä kaikkea siellä on tapahtunut kun nääpiöt on hoidossa, nii en tietty tiedä puoliakaan. Yllätyin jotenkin kun kundi koko ajan istui eilen ukin sylissä. Nyt kun ollaan niin usein yksissä, niin kundi on niiden kanssa kuin kotonaan. Sylirotta. Mutsinkin niin rauhallisesti yritti kundille jutella kun mä pitelin sitä kilarikalleankiinni. (Vs. Muistoissani se on meille omilleen vaan karjunu ku jalopeura. *Wirn.)
Toinen iso kiitollinen ajatus rauhallisesta juhannuksesta tuli, kun saatoin broidin dösäpysäkille ja mediheli päristeli meidän yli kiireellä. Hitto, olen kiitollinen että mun tärkeimmät on rauhoissa ja turvassa, kun osa kansasta ördäilee menemään täydessä kännissä aivottomasti, koska juhannus.
Aamulla nauratti siivota "bileiden" jälkiä keittiöstä. Hirveä kasa tyhjää tölkkiä, ihan kun olis remuamiseks menny. Broidi oli vetäny limua, ja me muut alkoholitonta olutta ihan "sikanaan".
Ja
Taisi meillä se yks shamppanja mennä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti