lauantai 23. toukokuuta 2015

En voi liiaksi hehkuttaa kuinka ihanaa on kun skidien mummola on nurkan takana. Miltei 18 vuotta omat penskani miltei yksin hoitaneena* on huippua kun joku soittaa ja kysyy lapsia yökylään. Toki asiaan vaikuttaa eräiden elämäntapamuutos myös.

Pyöräytin skidit aamulla fillarilla mummolaan, ja palasin kotiin siivoamaan. Istuttelin kukkia ja chillailin terassilla kahvikupin kanssa.

Melkein meinaa tulla orpo olo täällä, mutta onneksi on pihatalkoot tänään, ja muru pääsee pian duunista. Illalla vaan pussaillaan ja maataan sohvalla. Ihanasti!

Napero Koiranen lähti murun kanssa duuniin. Hauskaa. Mahtaa tyypit siellä nauttia kovasti koiraseurasta.
(Kuva tähän.)

 ...mutta miten... Joku viisaampi kerro, ole hyvä. Pädin kuvastriimi ei näy bloggerin valikossa. Sanoo vaan asenna sitä ja tätä... Murrrr)

*propsit esikoisen toiselle mummolle joka mahdollisti mulle opiskelut ja muutaman villit-vapaat-viikonloput rillutteluvuodet. Elämän kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti