arkirakkautta

maaret kallio kirjoitti hesarin blogissa siitä kuinka arki on vaikein extreme-laji:

 "En ollenkaan väheksy yksittäisten huippumuistojen luomista. Ei siltikään ole kummoinen kyky järjestää yksi mahtava rakkausilta, mutta on valtavasti suurempi taito rakentaa pysyvä ja hyväksyvä parisuhde. Ei vaadi erityisiä lahjoja organisoida lapsille hupipäivä hoplopeissa, mutta kysyy sitkeää vanhemmuutta kohdata viisaasti uhmaraivoa tuhannetta kertaa samalla viikolla. Eikä ole vaikeaa kokea ystävän kanssa loistava shoppailupäivä Pariisissa, mutta on lahjomaton onni säilyttää ystävyys läpi kovimpien kriisien.Arki on todellakin aikamme vaikein extreme-laji, jota kukaan ei pääse pakoon.

Aina on mahdollista ottaa ilokylpyjä luksuksessa, mutta todelliset arvot kasvavat arjen rakenteiden varassa. Jos arki ei kanna, ei luksuksesta ole tilannetta korjaamaan.Sinunkin elämäsi pohja on rakennettu vanhempiesi kykyyn elää arkea. Niihin toistuviin hetkiin, jossa iloasi on eletty mukana, suruusi vastattu lempeydellä tai pelkosi torjuttu sylillä. Elämäsi perusta on rakentunut jauhelihakastikkeelta tuoksuviin perusruokiin ja arki-iltojen nukkumaanmenohetkiin.Vaikka toivoisit huippukokemuksia, toivo sitäkin sitkeämmin hyvää perusarkea."

oi kyllä ja kiitos.

ja aamen.

voin kyllä sanoa että niinä hetkinä kun mummosi ei ole kuolemassa just syöpään, äitis sairastunut vakavasti, tai isäs, jos lapsella ei ole "se vaihe", jos parisuhde ei ole kriisissä tai koira kuolemassa, sitä todella osaa arvostaa sitä pastantuoksuista, pyykkikoneen rupsutuksen kuuloista, hiekkaa-lattioilla-tuntuista perusarkea niin kovin että sydämeen sattuu ihan.

 illalla kun sä kaikkes arjelle antaneena otat vaimoas kädestä ja se silittää sun rystysiä hellästi, ja kertoo että rakastaa, sä tiedät että elämä on tässä. rakkaus on tässä.

ja arki on parasta mitä elämällä on antaa.