arkirakkautta

uusi vuosi, uudet kujeet(ko?)
saa nähdä.

häät alkaa oleen taputeltu. vielä luulen kirjoittavani jonkun sortin yhteenvedon, ja sikälimikäli joku kaipaa vinkkejä ja ohjeistusta, niin saa kysyä kommenttilootassa. ja se häämatka, hiis. fiiliskuvia laittelen kyllä. ja ehkä huomenlahjoista ja häätatuoinneista... ja... tuleehan sitä näköjään vielä mieleen kaikenlaista.

blogihiljaisuuden syynä on yllättäen ollut asiat nimeltään elämä, ja arki. en vaan saa konetta auki iltaisin. uusi napero vie aika kovasti aikaa ja energiaa, sitten on mun iltatyöt, ja ruttunaaman treenit. ja kohta pojankin.
 nooh...
aktivoiduin instagrammissa, jonne kuvarakastajana saan helposti tallennettua pieniä fiilispalasia tästä sirkuksesta. blogin ollessa hiljaa, voit seurailla sitä kanavaa. ei tarvitse olla kummoinenkaan salapoliisi että löytää profiilin, nimi kun on suhteellisen aina sama-sama. nyt alaviivalla.

no jaa.
mennyt vuosi 2014 on ollut kertakaikkisen kamala. eilen puhuin BFF:n kanssa puhelimessa ja vannoin tulevani itsekkäämmäksi ihmiseksi. sen mielestä ajatus oli valtavan ihana, mutta epäili etten kuitenkaan muutu. mutsin sairastuminen on vetänyt mun fyysisen ja henkisen kapasiteetin äärirajoille, ja nytkin tässä taas ihan itkettää kun ajatelen koko asiaa tai mun lapsuuden perhettä ja heidän tilannetta ensinkään. heille tarjottiin nyt asuntoa tästä meitä lähempää, ja ihan muutaman unettoman yön vietin, kun heitä niin karmii ajatus vaihtaa kaupunkia. mutta tällähetkellä tilanne on täysin mahdoton. ne tarvitsee mun apua viikottain, enkä mitenkään pysty/jaksa/kykene hoitamaan kahta perhettä joiden välimatka on kohtuuton. * ajatellen vielä että olen arkena 8-16 duunissa ja muru tekee vuorotyötä ja meillä on koirat ja lapset ja se elämä. puhumattakaan siitä että mun pitää joskus levätä. siis oikeesti, minunkin pitää joskus levätä. ihan ääneen voin tämän myöntää.

aloitin siis itsekkyyskauteni eilen ja tungin vanhempani puun ja kuoren väliin, ja huomenna saan iloksieni ilmoittaa eräälle tädille että vanhemmat muuttavat meidän lähelle**. piste sille sekä shakki että matti. kerpele. koville otti. nyt taas ihan itkettää helpotuksesta.aika helvetillisen taistelun kävin, mutta voitin, niinkun aina.

*yritetty on ja voin kertoa että riittämättömyyden tunne on jotain käsittämätöntä.
**toki niin etteivät ole maitoa lainaamassa joka se viides minuutti. mutta niin että iltalenkillä voin mennä sitä kautta, tai pyöräillä iltateelle viidessä minuutissa.

että semmosta paskaa.

oli vuodessa 2014 jotain hyvääkin.
marraskuu.
aivan loistava valinta oli viettää rakkauden juhlaa vuoden synkimpään aikaan. se teki menneestä vuodesta elämisen arvoisen ja kääri koko paskan kultapaperiin. ja sinne se jäi, muisto koko vuodesta kultareunuksin koristeltuna.

jokaisena kertana kun häät tai marraskuu tulee mun mieleen, mä tulen valtavan iloiseksi. en kestä! että mulla on tämä perhe, toi nainen ja ne rakkaat ihanat ihmiset ympärillä. ne päivät oli mulle aivan täydellisiä. täydellisiä.