maanantai 13. lokakuuta 2014

viimeviikolla perheemme kutistui yhden ison osan.
miten voikin yhtä karvanaamaa kaivata niin kovin.
tyhjältä tuntuu.

lepää rauhassa, mamman kulta.

omin jaloin käveli viimeiselle matkalleen iso söpöliini, ja sai nukahtaa mamin syliin.
kiitos läheisille tuesta ja osanotoista. ja käytännön avusta, että päästiin poikaa yhdessä saattamaan.
iso kiitos myös vetekin henkilökunnalle kauniista omasta hetkestä papan kanssa.

"mamma tää ei tunnu enää meidän kodilta kun T ei ole täällä..."
niin kulta.se on totta.

1 kommentti: