arkirakkautta

"ei mulla mitään asiaa oo..."
tällä lauseella alotan joka iltaset kaveripuhelunikin.
tai jokatoisiltaset.

eipä tänne ihmeellisiä.
ränkkään nettiä joka harvase ilta, ja mietin kaikenlaista.
pää tursuaa idoita.

ensimmäinen puutyötilaus tuli mulle! saan alkaa tekeen pöytää duunikaverille.
materiaali tulee pihalle ensiviikolla.
(hups! en o kertonu murulle vielä mitään! niistä puista. lesoilin kyllä tilauksesta, mutta loppu unohtu kertoa....)

hitto me tarvitaan se omakotitalo!
ihan niinku aikuisten oikeesti.
haluun omenapuita, ja piilottaa puukasani autotallin taakse.
ja jättää levälleen näitä mun askarruksia.

löysin tosta anoppilanmatkanvarrelta ihanan paikan. koskenkylä vai mikä se oli.
mein hintaluokan taloja, takuuvarmasti remppaa ja isotisotisot tontit.
muru ei halua sinne "keskelle ei mitään". mutta hitonko väliä sillä olis? me ei käydä juuri missään,
touhutaan ja riekutaan vaan keskenään.

koskenkylä! juu.
paitsi että sit tarttisin ajokortin.
mutta kukaan ei mua liikenteeseen halua, siis todellakaan...
no jopa.
aina saa haaveilla.
ja pitääkin.