arkirakkautta

mä lueskelin mun vanhempaa blogia ja ihan liikutuin.
ihanaa elämää on tässä perheessä ollut.
nauratti kun rutun kaksvuotta sitten ostetut vaatteet joita siellä esittelin,
mahtuu sille vieläkin.

ja ajatukset, jotka on mun omia, on siellä tallessa.
ne pienet muistot.

noiden tekstien jälkeen
ystävä on päässyt eroon demonista.
lapset on kasvanut ulos karjumismoodista.
muru on muru, edelleen. toisinaan horatio, toisinaan tuntuu että kuolen kun se on niin ihana.
näin monen vuoden jälkeenkin sen näkeminen vaan saa mun sydämen heittämään volttia.

perheemme on ensin pienentynyt yhdellä koiralla ja yhdellä lapsella.
ja sittemmin kasvanut taas yhdellä koiralla. (enkä edes kehtaa sanoa että ehkä pian kasvaa lisää...)

on tullut hääsuunnittelu mukaan näihin teksteihin.
anteeksi vaan perhearki-lukijoille, täällä blogissakin eletään elämän ja mun ajatuksen mukaan.
ja nyt se on vaan sattumalta HÄÄ-moodissa. kyllä se siitä muuttuu taas, johonkin suuntaan. 

mä todellakin aion jatkaa tätä kirjoitusharrastelua, koska todella ne pienet sattumukset ja muistot hautautuu arjen alle, ja vaikka perusolo on onnellinen ja hyvä tästä arjestakin,
on aivan mahtavaa muistella niitä pieniä onnenpipanoita jatkossakin myöhemmin.

varattuani häämatkan, ja hääkampaajan,
alan nyt maalaamaan häärisuja.
ei tule aika pitkäksi tässä...
*wirnauskis