sit jalkapohjaa pitää hinkuttaa pallolla että se menee pois.
saakelillisen ärsyttävää kerrassaan.
kiinnitin huomiota itse kenkiin,
pakko alkaa kuunnella tätä luonnollista rappeutumista,
ja alkaa vissiin ostaa eccoja noiden 13e löytökenkien sijaan.
huoh.
sitten mun (?) personal trainer (on mm. luvannut opettaa mut uimaan! siis laadukkaasti!) mietti mun kävelymatkoja ja sitä kuinka paljon seison päivässä. ja ihmetteli ettei jalat oikeesti ole tuhannen tuusannuuskana jo.
ooo. ainii.
vähän kun mietittiin niin kävelen 10-15km päivässä. 17km, jos lenkitän naapurin eukon omien koirien lisäksi. pt mietti ettenhän mä päivässä juuri muuta tee kun kävele. jaa.
no itseasiassa niin en. (koiralenkit, työmatkat, kauppamatkat.)
sit mä fiksuna aloin tekeen kirjallisetkin seisten.
herään klo 05, ja ekaa kertaa istun alas (ruokataukoa lukuunottamatta) klo 20 about.
ts. kaadun sohvalle.
ei kai ihme että jalat vinkuu.
ööö. pitäis vissiin tehdä jotain...
ensimmäinen askel (he he.) oikeaan suuntaan oli ehkä se, että vaihdoin työkengät crockseista pronaatiotuettuihn lenkkareihin,
ja ihana daddy kävi hakeen mulle uudet juoksukengät!
niin kauniit! ihanat!
ja sitten se tunne kun sain nuo jalkaan! täydellistä!
niin kevyet, pehmeät!
ja niin leveä lesti* että mahtuu mun räpylä hyvin sisälle.
free flyknit, my new love!
en kestä!**
kävin fillaroivan poikani ja lörppänaamakoirani kanssa purtsilla vetään vitosen äsken.
en muista milloin viimeksi olisin ollu näin onnellinen jonkun materian takia.
me so happy!
* siis 23cm pitkä ja 10cm leveä jalkaterä on rä.py.lä. "jumankekka susta tulee hyvä uimari!" hihku se mun(?)
ps. perustin juoksukoulun naamakirjaan. ystäviä ei kiinnosta. ilmainen ohjaus ja ryhmäkiima. hmh. pitäkää tunkkinne, pöllöpäät.
**ei, tämä ei ole maksettu mainos. en ole saanut tuotenäytteitä, en rahaa, enkä edes mainetta tästä postauksesta. ainoastaan jaan tässä juoksuorgastisen kiihkomieleni. nike, winkwink.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti