Eilennä heräilin jo aikaisin aamulla touhuamaan juhlia varten. Tein anopille listaa mitä kotona pitäisi hoitaa kun olen lasten itse koulun juhlallisuuksissa. Murukin onneksi jäi himaan hengailemaan, ihan en kaikkea saanut aamulla valmiiksi, joten kaksi emäntää kotosalla valmisteluissa oli just passeli.
Epäilin että mulla lentäisi vedet silmistä lakkiaistilaisuudessa, mutta 300:n ylioppilaan luetteleminen ja rehtorin kuivakat puheet piti tehokkaasti silmät kuivina. Kävin ulkoiluttaan nakeroita (lue:itseä) kertaalleen kun nimilistan luettelo vaan jatkui ja jatkui. Propsit natiaisille ja mutsille sekä faijalle kärsivällisyydestä että hyvistä istumalihaksista (jota mulla ei edelleenkään ole)... 2,5h istumista ja käsien taputtelua on oikeen kelpo suoritus itse kullekin. Myös koulun juhlatilana toiminut jäähalli söi vähän tilaisuuden arvokkuutta ja liikutuksen määrää.
Lähdettiin mutsin, faijan ja nakeroiden kanssa bussilla kotiapäin, ja siellä olikin kaikki juhlia varten valmiina. Esikoinen tuli tätinsä ja isovanhempiensa kanssa autolla perässä. Päästiin skoolaamaan keskenämme ennen muiden vieraiden tuloa.
Pelkäsin että tarjoilut loppuu kesken, mutta vierasmäärä olikin ihan maltillinen. Tarjolla oli esikoisen tekemät juustokakut ja brownies-palaset, mummin raparperipiirakka, ukin pullakranssi ja pilkkeen suolaiset piirakat (vuohenjuusto-pinjansiemen / savuporo-kevätsipuli) sekä yllärinä esikoisen isän fetapiiras. Lisäksi lapsille keksiä ja muffinseja, sekä vaahtokarkkeja. ...no, sen jälkeen kun olin jaellut naapureille jämiä, jäi vieläkin jääkaappi ihan turvoksiin. Onneksi mulla on ahneita työkavereita, että varmasti päästään lopuista herkuista helposti eroon. Mullekin jäi nuita juomia kesäiltaa varten, 6 pulloa skumppaa ja 2l roseviiniä riittää kyllä pitkäksi aikaa, luulen.
Erityisiä puheita ei pidelty. Aika kului kivasti jutellen ja naureskellen. Lapset pelasivat futista pihalla juhlatamineissaan. Tietty. Ihana anoppi hääräsi keittiössä niin että mun ei tarvinnut sinnepäin vilkaistakaan. Pöytä pysyi herkuissa ja kahvipannu täynnä.
Ihana oli nähdä esikoisen isää, sen siskoa ja niiden vanhempia. Esikoisen kummi näin vuosien jälkeen, ja mun hauskat sukulaiset täällä viihtymässä.
Alkuillasta meiltä lähti tyytyväinen ylioppilas ruusupuskansa, ystäviensä ja skumppapullojen kanssa jatkamaan iltaa Stadin suuntaan.
Jestas. Vähän mua se sen lähtö liikutti. Että sinne meni, mun aikuinen ylioppilas, omaan elämäänsä.
Jos se nyt ulkomaille opiskelemaan pääsee, saattaa iskeä se luopumisen tuska vielä kovemmin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti