arkirakkautta

nupit kaakkoon!

tättärärääää!

vaimolle duunia!

tänään vilkasin kelloa puhelimen näytöltä duunista, ja johan se soi siinä samalla hetkellä.  sielläpä se oli se rakkain vaimo, joka vaan soitti kertoakseen että sai töitä.
mähän siinä luuria paiskaamaan sen korvaan, kun aloin siinä käytävällä vetisteleen.

oh my good.

taistelu on nyt tässä pisteessä.
omavalintainen köyhyyden kurjimus on hetkes työnnettävissä sivuun.
mitähä tässä käy, kun viiden vuoden jälkeen meitä olis taas kaksi töissäkäyvää aikuista tässä taloudessa?
ihmeellistä, sanon.
tosin huokasen vasta kun rahaa alkaa sataa.
mutta ajatuksena jo aikas aikas aikas mukava juttu!