arkirakkautta

mä olen tosiaan yrittänyt askarrella jotaki pientä vielä.
ei saakeli, kaikki ajaukset ja visiot näyttää toteutettuna kun ne olis joku ekaluokkalainen askarrellut. (ei pahalla niitä ekiksiä kohtaan, vaan ihan että niistä on glamööri kaukana!)
no niin.
eiköhän se ollut siinä.
askartelurintama hiljenee.

seuraavaksi suuntaamme ikeaan.
pöytäliinat ja kynttilät on mein noudettava.

sit tarttis sen menun valmiiksi.
ärsyttävää kun toinen tässä talossa on kaikesta ruoka-asiasta "joojoo." ja kysyy sitten taas, takaan, kuukauden päästä että "mikä hitto tää kaalisalaatti nyt oli!?" ja "mistä hitosta taikoan sulle niitä kaalipiirakoita?!"

ei siinä. kaalilla mennään. ja niin se on.
koska mä olen päättänyt. ja se on sanonut joojoo.

kaali-hirsimökki-vodkadrinkki-häät. 
kyllä. kivaa ja spesiaalia tulee olemaan.
sekin takaan.

ps. naapurini on niin nainen! kun vein pikasesti puvun sinne, se ihasteli sitä asiaankuuluvasti, ja kun oltiin siinä hömpätty aikamme, suljettu kaapinovi, ja mä  jo ovella menossa, niin se alkoi hihkumaan että "mennä vielä hypisteleen ja ihasteleen sitä, jooko!" ja sithän me mentiin! ihanaa kun joku muukin saa kiksit mun hääpuvusta ku minä vaan! suuksuuk naapuriin! anopilta tuli laimea "on hieno." kun sitä esittelin, taisi väristä vähän järkyttyä. jotenkin vaan tällä elämänkokemuksella valkonen hääpuku ei vaan nyt kuulu asiaan ensinkään. koittakaahan muutkin elellä sen asian kanssa. *

* tiedän jo valmiiksi mistä suunnasta nihkeilevät kommentit asiasta tulee, mutta koittakaa sit vaan häissä hymyillä ja niellä kommenttinne, tai on vodkadrinksut rinnuksilla. *wirn.