arkirakkautta

taas naurattaa!
mä oon aivan liekeissä ompelukoneen kanssa.
en käsitä.
tämmöi puukässä-rekkalesbo-prototyyppi-räpyläkäsi onnistuu, joskus.

oikeen hermostuin murulle kun se sanoi mun ruttunaamalle tekemää mekkoa "tosi hienoksi".
"laimea ilmaisu!" kun mekon hienouteen lisää mun täydellisen peukalokeskelläkämmentä käsityötaidottomuuden, kuuluu mekkoa sanoa tajuttomanmielettömänkäsittämättömän upeaksi!!!!! (viidellä huutomerkillä.)
nii.

no, eilen sitten kaivoin kaapista oman juhlavamman mekkoni. siihen on siis suunniteltu ihmiselle lantio, joka multa puuttuu, ja muutenkin se tuntui olevan kaksi kokoa liian iso, joten ei kun ompelukoneella ja visuaalisella silmällä sen kimppuun! (kaavat ja nuppineulat? mitä ne on??)
lantiota vedin sisään noin 15cm, ja kavensin omituisen muotoista helmaakin rutkasti.  ts. ajelin mekon figuurissa näkyvät muodot "suoriksi", ja alaspäin j-muotoisella saumalla helmaan.
ja jumankekka! se istuu kun hanska! en käsitä. 
naapuri* meinasi pyörtyä kun näytin sille kuvaa mekosta. (oikea reaktio!)
että minä. että tein. nii. korjausompeleetkin...
vielä uusi tylli helmaan kiinni, niin voin paljastella hieman. 


*naapuri tarjosi lomailtaoluen, sen aurinkoisella terassillaan. extempore. 
huippua!