arkirakkautta

tässä elämän pikku tyrskyssä luulin ettei tämä nyt tämän pahemmaksi voi mennä.
mutta olinpa väärässä.
eilen olen tsempannut yhtä puhelimessa, raivonnut toiselle,
itkenyt, anellut, koittanut puhua järkeä.
laittanut paniikkiviestiä murulle, ja ystävälle.
pelottaa, ahdistaa ja suoraan sanoen vituttaa.
voin kertoa että hanskat jo hipaisi tiskiä,
mutta kyllä. mä yritän vielä.
vitun sirkus saatana.

iso muistutus asioiden tärkeysjärjestyksestä tulikin sit illansuussa liikennevaloissa.
kundin fillarijarrutus meni tietyön aiheuttaman pikkualamäen vuoksi pitkäksi, ja juuri silloin kun bussi lähti liikkeelle. onni oli matkassa kun kolmen ihmisen refleksit toimi moitteettomasti yhteen. bussikuski jarrutti täysiä, kundi jarrutti täysiä ja mä tein täysin epäinhimillisen loikan ja sain kundin huparinselkämyksestä kiinni.

voin sanoa että rytmihäiriöt illalla, kun asiat oli rauhoittuneet, kesti kolme ainakin kolme tuntia.
sit nukahdin.