arkirakkautta

nuorin koiranretku täytti kaksi!
juhlittiin hillumalla kotona ja koirapuistossa, tyyppi sai maksalaatikkokakun ja sit hiissattiin sohvalla (!) koko kööri. (vielä mahtuu.)
musta oli jotenkin liikuttavaa kun sen entinen perhe oli kirjottanut murun fb-seinälle että ne on niin onnellisia että koira on saanut hyvä kodin.

ja täytyy sanoa että mä olen tosi onnellinen että me päädyttiin se ottamaan.
hulluja tai ei.
se on pylleröisellä olemuksellaan ja vallan pöllöillä tavoillaan valloittanut koko perheen sydämet.
se on narttuna eniten koko perheen koira, ja nauttii lasten seurasta enemmän kuin nuo pojat.
se on silityksiä ja huomiota vailla jatkuvasti, mutta koska talossa on kymmenen kättä sitä lullaamaan, ei kukaan rasitu, ja koira nauttii.

oon alottanut sen kanssa vähän treenejä liittyen perusasioihin, ja kiva huomata että suurin osa käskyistä on hallussa. seuraamistreenit on kyllä huvittavia, se seuraa nätisti kymmenisen metriä ja pomppaa sit ilmaan kun joku kenguru, ja jatkaa sit nätisti vierellä. luoksetulossakin se tulee hienosti, mutta mun naaman edessä pitää tehdä valtava kenguruloikka, ja sit vasta istua.

se siis ei loiki "päälle", mutta hyppii suoraan ilmaan neljällä jalalla. tällä tyylillä se on telonut kenkätelineen, ja yhden koiravanhuksen. "ei hypi" toimii jo toisinaan, mutta minkäs sille voi kun pimu on elämänintoa täynnä.