arkirakkautta

huoh.
mun kakkaminiläppäri on ilmeisesti tullut tiensä päähän.
tai sitten siinä on virus,
tai joku nakeroista on vähän koodannut sitä uusiksi,
koska se on täysin kirjoituskyvytön.
tai voihan sillä kirjottaa.
jargonia.

nyt vasta tajusin (piiloblondi ehkä) että voin bloggaa myös muilla koneilla mitä meillä täällä kotona on. hurraa järjenkäyttöni mun!

paljon on taas muka tässä arjessa tapahtunut.
musta on tullut etä-omaishoitaja.
mulla on ihanasti nyt kaks perhettä pyöritettävänä. vaikka lupasin etten tähän lähtis ikinä, niin lähdinpä kuitenkin.
kun mulla on ne tunteet.

voi paska, niiden takia olen viettänyt unettomia öitä, huokaillut sadasti, soittanut monia puheluita, hoitanut asioita, miettinyt hääsuunnitelmien perumista ja tuntenut yleistä epätoivoa.

mutta koska tuntuu ne toiset ääripäätkin, niin kyllä sitä jaksaa.

tässä kohtaa tuntuu tajunnanräjäyttävältä halia pikkupoikaa kun sen jättää päiväkotiin, tai nähdä rutun aidosti onnellinen naama kun ilmaannun hakemaan sitä treeneistä, tai tuntea puolison käsi pakarallaan just ennen nukahtamista, tai koiran rauhallinen hengitys sylissä iltasin...

perhe.
all that matters to me. ei voi muuta sanoa.