arkirakkautta

niin. 
on palattu semmoseen vauvaperheessä-aikaan jossa toimintoja pitää osata tehdä ykskätisesti. nuori neiti on hellyyden- ja seurankipeä, ja koko ajan pitäisi olla jollakulla käsi rapsuttelemassa sen kaulanahkoja.
ei siinä, hyvällä omallatunnolla voi surffaa netissä ja lukea kirjaa, sikälimikäli se yhdellä kädellä toimii.
mä olen kyllä sitten jo sanonutkin sille että menee vaan omalle paikalle kun oon sitä tovin silitelly. emmä aio elää seuraavaa kymmentä vuotta yks koira takapuoleen kiinni kasvaneena.

vähän säälittää kun sille tulee pienimuotonen hätä kun joku lähtee ovesta. tai siis kun muru lähtee, tai lapset. ei sattuneesta syystä vissiin mun perään paljoa itke.
ainoa mitä toivoin uudelta perheenjäseneltä, oli se, että se kävelis nätisti hihnassa, muuten saattaa alkaa korpeamaan viiden kanssa kun tuolla lenkkeilee.
niin ei.
siis se ei todella kulje rauhallisesti, ja tuommoi matalalla kiitävä kolmekymmentäkiloa elämäniloa tuntuu narun päässä siltä kun yrittäis purskutraktoria ulkoiluttaa.
eli ensimmäisenä siis remmikävelykoulua sille.
muutoin tommoi vajaa 2-vuotias koiranalku on siitä kiva, että sillä on osa opeista ihan kohdillaan.
se tulee kun vislaa, noutaa leluja ja istuu pyynnöstä.
omapaikka, odota ja rauhoitu on alkanut löytää tiensä aivosolukkoon, samoin mun vaatima "pois keittiöstä".
muru musta turhaa hänkslättää sen kanssa, mutta en jaksa siitäkään nipottaa.
kyllä koiruus tuntuu kuuntelevan mun tiukempaa linjaa ihan ok.
ja jossei se musta pidä niin voi voi.
mä silti pidän siitä.

(samoin lapset, ruttu tuossa yhtenä päivänä leikki sen kanssa, ja onnistui syöttämään sille leluja. veljensä leluja tietty. "ei haittaa", sanoi bami, "mut silti voisit pyytää anteeks." vähän ne nitkuttaa että koiran pitäis nukkua niiden kanssa, mutta jospa nyt vaan kotiuduttais rauhassa, ja kateltais sit myöhemmin kuka missäkin nukkuu. periaatteenahan mulla on ollut "eikoiriamakkariin", mutta kun yks on nii vanha, ja tuo olis nii söpönen lasten unikaverina ja ja ja ...)

ja asiathan on suhteellisia. mä oon pitänyt noita isoja poikia huonokäytöksisinä remmin päässä, mutta tuo puskutraktori on saanu mut huomaamaan että oikeen kelpoja lenkitettäviä on noi vanhat pojat. ihan hyvälle mielelle tulee.

mä myös juoksutin puskua viikolla, ja kiitoksena lantio (jonka ympäri sujautan remmin) on aivan sairaan kipeä. tyyppi ajoittain veti ihan hulluna, tai kiskas välillä niin että lantioläskit mulla soi. huomenna olis mäkijuoksua pitkässä liinassa, ja saas nähdä kuka ottaa keltä luulot pois siellä mäessä.

koirahan siis on tullut ex-perheensä ajanpuutteen vuoksi meille, ja se on vaan ulkoillut pihassa, siksi ei tuo remmissä kulkeminen vielä suju. siks toiseen se on hiukan lihasköyhä joten kaikki extra tulee tarpeeseen, ja musta sillä on vähän liikaa massaa, niin joutuu hissuksiin sen liikuntoja lisäämään tässä, onneks oma liikkuminen tässä kevään myötä lisääntyy joka tapauksessa. kiva vaan kun on uutta lenkkiseuraa.

sillä noista pojista yks on liian vanha juoksemaan, ja kohta on toinenkin, kusirääpäle ei juokse, ja spanielilla on joku ongelma, että 2km kohdalla sitä joutuu jo raahaamaan.