arkirakkautta

slaagi.
nythä mä vasta tajusin.
esikoiseni siis on muuttamassa.
meinasin ihan käydä itkua vääntämään. ku on tää rankkaa.

ei olla aiheesta juurikaan puhuttu, koska "siihen on vielä niin pitkä aika".
mutta, kyselin eilen ihan muussa yhteydessä sen suunnitelmia,
niin paljastui että sen kämppä vapautuu jo toukokuussa.
siis touko, siis kuussa. siis kahden kuukauden päästä.
emmäkestä!

se "ei ole kehdannut kotona asiaa hypetellä koska se olisi epäkohteliasta", mutta pitäähän näitä nyt suunnitella vähän etukäteen! mitä se ottaa mukaan, miten se pärjää siellä?!
nyt alustavasti on suunniteltu että se olis alkuun viikonloput siellä omassa kotona, ja viikot täällä.
että saa harjotusta omillaan olosta.
spanieli lähtee mukaan, jotta olis kaveri ja tulis jotaki rytmiä päiviin, eikä tulis pelkästään lonnittua. trimmaus-, eläinlääkäri ja osittain ruokavastuu jää mulle. ja lomakoti spanskulle on täällä sit luvattuna. 

mutta mutta.
se on ihan lapsi vielä. mitehäsepärjää? mitenmäkestän? mä oon aina ollu ja asunu sen kanssa, byhyy.
sais jatkaa semmoi molopääkäytöstä, että sit huokasisin helpotuksesta ku ovi sulkeutuu sen jälessä.
tai ei sentään.
mielummin sit itken ja kriiseilen ku se on menny, ku "meil oli nii kivaa".