arkirakkautta

sain naistenpäivänä tavan mukaan vähän kukkia ja lahjuksia. (lue maailman isoin ruusu ja herkkuja.)
olin päättänyt skipata somessa koko hömpötyksen, mutta tuunasin sitten kuvan kauniista saamastani kukasta ja kiitin elämässäni olevia naisia.
oli tosin yksinololla, ja rakkausrock-musiikillakin osuutta asiaan.

edelleen, olen tosi liikuttunut siitä, kuinka puolisoni jaksaa mua yllättää ja olemassaolosta kiittää.
voinko mä just olla toiselle niin hyvä ja arvokas?
ihmeellistä.

 ei siinä.
menin kastelemaan kukkia lastenhuoneeseen
ja löysin tämän

ei siin että ostaa kukkia rakastamalleen naiselle,
mutta että lapselle kanssa.

ja sit mä tirautin muutaman kyyneleen.
onse.ihana.