arkirakkautta

lapsi kaksi.

se tuli naama väärällään koulusta, ja muruhan heti tivaamaan että mitä on tapahtunut.
sit mun puhelin soi duunissa ruokiksella, eräs oli tuhannen raivona.

pikkuapina oli sit pudonnut päälleen kiipeilytelineestä, ohimolla verevä iso moukku.
raivon syy oli tietty se että meille ei soitettu!
lapsella oli pää kipeä ja heikko olo kun se kotiutui, onneks täällä oli joku kotona. ns. tarkkailemassa vointia sitten.
koulusta pitää soittaa jos lapsi kolaa päätään! herranperhana!
onneksi muru oli heti soittanut opelle ja infonnut asiasta,
napakasti, mutta suht nätisti. 
mä kun sit saatan sanoa hiukka todella napakasti tämmösistä.

no, se oli varmaan eka ja vika kerta kun eivät tajua soittaa.
koska tiedän, näitähän tulee...