arkirakkautta

pojkaseni.
hänessä sitten on sitä jotakin.
(muutakin kun tauotonta natinaa.)

aamulla se ilmotti olevansa kipee. ja että mun pitää jäädä sen kanssa kotiin.
mittasin kuumeen ja sanoin ettei se ole kipeä, enkä voi jäädä kotiin.
se edelleen väitti olevansa, ja jäävänsä sit itsekseen.
kun yritin selittää ettei sekään oikein käy,
meni jäbä jääkaapille ja huuteli sieltä että ruokaa piisaa, kyllä se onnistuu.
hän ottaa aamiaiseks vähän rahkaa ja leipää, ja lounaaks eilistä jauhelihakastiketta.
että "mee mutsi vaan duuniin, nähdään sit iltapäivällä."
juu.
ei onnistunu vielä tänään...
*wirn.

joo.
ja tärkeintähän on ruoka.