arkirakkautta

kissa.
kissa on niin kiva.
mä toivoisin toki että se enemmänkin makoilis mun päällä ja kainalossa,
ja nyt kun se on kotiutunut tänne, on se aikamoinen viliskantti.

tosin sen pööpöilyistä saadaan ihan koko perheen huvia, kun yhdessä nauretaan sen toilailuille.
se ei ole ihan niin ketterä kun kissat yleensä, ja törmäilee ja putoilee jatkuvasti.

sen seuraaminen on yhtä toilailukomediaa kerrassaan.

kusi ei haise, eikä musta sen ruoatkaan mitenkään pahalle. vähän hiekkaa lentää asiasta, mutta näin intosessa perheessä paikat pysyy puhtaana kyllä.

nyt kissa on lasten kanssa aamuleikeissä.
"mamma, miksei me voida pitää tätä?" on kysytty jo muutamaan kertaan.
no, vielä 3 viikkoa kannattaa ottaa ilo irti,
sitten kissa lähtee mummin kanssa kotiinsa.
mutta siellähän se sit on leikkikaverina odottamassa.
hiis.