vuosipäivä.
meillähän siis on käynyt tän suhteen kanssa niin,
että eroni jälkeen narisin ystävilleni etten ikinä löydä ketään, koska kukaan tuskin tulee hakee mua kotoa.
sitten yllättäen yksi kaukainen kaveri kyseli kuulumisia naamakirjassa, koska mun statukset vaikutti siltä, että olen allapäin. sittenhän se yllättäen tuli teelle, ja kun se meiltä parin tunnin juttelun jälkeen lähti, me halattiin, ja siinä halauksessa mun läpi kulki semmoinen salamanisku, että maailmani räjähti.
kolmisen kuukautta jaksoin vakuutella itselleni etten halua mitään suhdetta, mutta olihan se menoa tuosta ekahalauksesta saakka. ja päätin, että koska olen aikuinen, saan haluta myös itselleni jotakin hyvää, seurauksista välittämättä. iltoihin mahtui varovaista tunnustelua, iltatreffejä, syliinnukahtamisia,  keikkabilettelyä, syvällisiä jutteluita, kännipusuttelua.
ajanlaskumme aluksi valkkautui ilta, jolloin mun muurit murtui lopullisesti, ja keikalla yhden slovarin soidessa kävin kiinni tuohon, joka mulle kuului.  
ja sit
"me vaan alettiin olee"... 
tässä vuosien aikana olen oppinut yhtä ja toista.
hänestä ja elämästä.
musta on jotenkin liikuttavaa kuinka tosissaan ihminen voi olla toisen kanssa.
ja kuinka onkaan löytynyt joku, jonka kanssa huonot päivät ei haittaa, ja vuosien jälkeen hauskuus ja "se" kipinä on tallella.
että on joku, jota suudella joka ilta, ja sanoa hyvät yöt, ja että oikeesti rakastaa.
joku joka tekee sun puolesta asioita ilolla, ja jonka kanssa arkiriitaa tulee siitä kuka vie koirat lenkille sateessa, ettei sen toisen tarvitse. semmoi joka sanoo ettei mun tarvitse aina jaksaa olla reipas ja pärjäävä, ja että kelpaan heikkona ja väsyneenäkin. semmoi joka suutuspäissään lähtee, mutta tulee aina takaisin. se, jonka lapsille tarjoama hellyys ja halaukset vieläkin saa mun kurkkua kuristamaan. se jonka kanssa on yhteneväinen kirjamaku, ja jonka kanssa elämänarvot on samat. jonka mielestä mun valkkaamat leffat on huonoja, ja musiikkimaku kamala. semmoi joka sanoi että on rakastunut mun persoonallisuuteen, ja meinasi kuolla nauruun huutaessaan perään -NOT! kaikella rakkaudella.
semmoi, jonka haluaisin pitää.
kiitos on laimea sana tähän.
mutta kiitän silti.
näistä parhaista ja opettavaisista vuosista.
ja mikään ei tekis mua onnellisemmaksi, kuin se, että näitä sais lisää.
kiitos.  
kiitos. 
Ihana kirjoitus! Kylmät väreet kulki pitkin selkäpiitä tätä lukiessa. Samaistuin tähän täysillä - ihana saada jakaa elämänsä sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa sua ja sun huonoja leffa valintoja.:D
VastaaPoista