köyhyys ja kiitollisuus

mietin yks aamu, että miten sitä tuleekaan toimeen niin vähällä?
ja saa elämän tuntumaan siltä, ettei mitään puutu.

ollaan aika pienestä kiitollisia, välillä tuntuu että tää perheen ja rakkauden saaminen mulle aiheuttaa samaa fiilistä kun jeesus uskovaisille.
tiedättekö. varsinkin iltasin mulle tulee usein semmonen täyteläinen ja herkkä fiilis. ja kiitollinen.
että saankin elää just tämmöstä vaihetta, tämmöstä elämää. että just nää ihmiset on tullu mun elämään, ja on just sellasia kun on. huisia.

onhan tässä pyörittämistä tässä sirkuksessa.
ja juu. väsyttää ja vituttaa toisinaan.
hermo menee.
tekee mieli repiä murunkin pelihousut.
rahat on lopussa aina eikä mitään uutta voi ostaa ikinä. *

ehkä kun ei ole ihan kultalusikka persiissä syntynyt, niin osaa arvostaa pieniä asioita. eikä sen väliä jossei kaikkea uutta saa heti mulle nyt.

mä katsoin murun kalenteria, ja tällä vuodella on kaksi merkintää siitä että on tehty jotaki yhdessä kodin ulkopuolella. mua alko ihan itkettää ja suututtaa. vittu me ei ikinä käydä missään eikä tehdä mitään!
mutta kun juteltiin asiasta, niin ne 155 iltaa kun ollaan oltu kaksin kotona valveilla hissutellen, on ollut niin tarpeeksi suurta juhlaa, että ei kaltaiseni ihminen muuta tarvitse.

ilmeisesti tänään kuitenkin pitää nykäistä juhlapaita päälle ja lähteä haistelemaan yöelämää.
peukkuja toki kannattaa pitää, ettei nukkumatti kuiskailuillaan voita tanssilattian kutsua.

* 5 vuotta putkeen 5-henkisen perheen elättäminen yhden ihmisen tuloilla ilman velkavankeutta on tällä hinta-alueella helvetin hyvin vedetty, sanon mä! ehkä tämäkin on helppo asia kestää, kun tämä on vaan "vaihe" ja "oma valinta". (ensin mun äitiysloma, sitten murun hoitovapaa ja nyt murun opiskeluaika.)