arkirakkautta

asioita joita... pistettiin heti toteutumaksi.
viikonloppuna otettiin ystävän kanssa pussikaljat ja huonoa musaa parkkikselle ja sitten
biletin paikallisessa yökerhossa tappiin asti, muru kainalossa ja bestis tiukasti messissä.
 oli elämänkivaa kerrassaan.

no. paluu arkeen oli äkäinen. neljältä kotona, seitsemältä ylös hoitamaan muksuja. ai jeesus tämän ikäinen nainen saa pitkään maksella kalavelkoja moisesta. viikko on jo lopuillaan ja vieläkin oon ihan univajeissa. 
urheiluleskeys päättyi, mutta pieniä varastettuja hetkiä lukuunottamatta aika arkista on tämä. parasta on kuitenkin sen valitun iho lähellä,se että saan käpertyä sen lämpöön ja tuoksuun iltaisin. tuntuu ainutlaatuiselta.

liikutustani lisää ruttunaaman vika tarhaviikko. miten se kasvaakaan niin nopeasti? miten mä voin laittaa sen koulutielle. nyt pian jo? vika tarhapäiväkin jäi perinteen mukaan haaveeksi, kun neitokainen nosti itselleen lomakuumeen. sananmukaisesti.
kundin fillaroidessa hienosti jo, mulle iskee pieni pakokauhu. mitä hittoa mulla on enää noille opettaa? konkreettisesti? mikä virka mulla on?
- joojoo. tiedän. mun pitää opettaa kaikkea elämästä ja plaaplaa. mutta tää vaihe alkoi nyt vähän liian äkkiä... pitää yrittää päästää irti siitä mulle rakkaasta pikkulapsiajasta, ja totutella ajatukseen että aika oikeesti kuluu.