arkirakkautta

No voi sun saakeli. 

Meillä on hiton hyvin järjestelty elämä, ja hommat nyt rullaa. 

Mun työmatka entisestään lyhenee, kundi menee eskarien, ja vuoden päästä samaan kouluun siskonsa kanssa. 

Meillä on hieno ja uusi rivarinpätkä, ja uuden junaradan myötä hommat on alkaneet rullaamaan paremmin kun helposti. 

No. 

Sit mä löydän unelmien talon keskeltä huitsin nevadaa. 

Olen asiaa yrittänyt painella villasella, mutta en vaan pysty. 

Jos me sinne lähdetään, menee kaikki päin hemmettiä. Remonttia pukkaa, kylmiä talvia ja kaikkea hiton rasittavaa. 

Silti. 

Huomenna soitan välittäjälle. 

Hullu olen. 

Taas kerran. 

Tunne painaa vaa'assa enemmän kuin järki. En aina itsekään kestä tätä mun päätä, mutta sen kanssa se vaan on elettävä. Ei auta muu. 

Muutenkin uusia tuulia puhaltaa meidän perheessä... 

Siitä lisää tuossa vähän myöhemmin. 

Tänään maattiin lasten kanssa koko päivä sohvalla kun muru nukkui. Satoi. Satoi. Satoi. 

Katseltiin leffoja ja pelattiin pädillä. 

(Vink. Vink. Toca-nature, 2014 vuoden appsiksi valittu "peli" iskee mun nakeroihin täysiä. Seesteinen metsänrakennus- ja elukoiden ruokkimispeli. Tjeu.) 

Kun aurinko suvaitsi hetken pilkahtaa, 

tehtiin taas supernopea lähtö skidien kanssa.

Vedettiin sekunnissa kumpparit jalkaan ja syöksyttiin takapihan metsään. 

Villivadelmat ja mustikat hyppivät rasiaan pikavauhtia pikkupoimijoiden toimesta. Huomenna palkitsen ne kuningatarpiirakalla kyllä. 

Tästäkö idyllistä luopuisin. 

Ei, 

kyllä, 

ei... 

En tiedä.