arkirakkautta

"käääk! nythä mä näin sen." sanoi muru ku mekkoa puhelimen kuvasta näytin.
äst. se on mun maistraattimekko, ei sen nii väliä.
mutta sitä juhla-juhla-mekkoa se ei saa nähdä.
joten jos se vahingossa tänne eksyy,
nii tätä postia et avaa!
capisce?

oijoijoij mikä tätimalli kaltaiselleni tyylikkyyden tavoittelijalle.
katsokaa noita vekkejä ja poimuja, hame-housu-tyyppisiä kerrostumia, vatsanpömpöttäjä- lantionleventäjäleikkausta. ei seksikkyyttä eikä tyyliä mailla halmeilla! (eikä helmoilla...)
äst. nou nou nou!
tuo olis nätti semmoi normi-ihmisen päällä, jolla olis lantio, ja rinnat.
mä taas olen ihan tasapaksu pötkäle, nii ei, ei tuommoi!!!
ystäväni lupasi tuunaa mekon sopivaksi (se siis joka osaa) mutta ei, mä en manioissani kyenny ollenkaan odottaa sitä päivää tapahtuvaksi.

uskoisko kukaan, jos kertoisin että nyt mulla on järjettömän style, tyköistuva hamonen, jossa kykenee liikkuu ja joraa? joka merenneitotyyppisesti levenee alaspäin, ja jonne tällä ompelukonemestariflowlla isken vielä can-can-tyyppisesti tylliä ainaski sata metriä helman alle?
no on.
uskoitte tai ette.
vielä harkitsen laitanko sniikin kuvan nuolija-puvusta nyt, vai sitten kun tyllitylliläinen siinä on jo kii.
anskattoonyt...